Lue keskustelun säännöt.
Olen ollut koko yön hereillä..
28.04.2018 |
Heräsin eilen klo 9 maissa enkä sen jälkeen ole nukkunut eikä kyllä nytkään väsytä yhtään, päinvastoin, oon ihan pirtee :D Oon kattellu tubesta kaikkia hauskoja videoita ja yö on mennyt nopeasti! :D Viimeks valvoin n. 40h ja nukahdin, katsotaan miten tällä kertaa käy :) Nyt vasta ollu 22h hereillä :D
Että hei huomenta vaan kaikille! :) Miten menee? :)
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin valvoa kanssasi. Monta traumaattista kokemusta muutamassa kuukaudessa ja nukkuminen on 0-2 tuntia vuorokaudessa ja -20 kg. Sumussa olen, siivoan hulluna, lenkkeilen nukkumisen sijaan ja kyyneleet ruokkivat. Maailman helpoin laihis ja putipuhdas koti. Ja aikaa yllinkyllin.
Ohhoh. Aika hurjalta kuulostaa. Kuulostan ehkä sairaalta, mut voiku mäki voisin vaa olla syömättä. Täällä mä vaa vedän masennuksessa kaikkea epäterveellistä ja ihan liikaa ja +20 kg tullu puoles vuodes. Tosi paska olo ollu jo jonkin aikaa, mut nyt kun oon valvonu eilisaamusta asti niin nyt mul on ihan ok olo. Tai no itsari nyt pyörii päässä 24/7, mut semmosta mun elämä on. Oon niin valmis luovuttamaan. Mietin vaan, että miksi enää jatkaa taistelua, joka on kestänyt monta vuotta? Ei kai ihminen loputtomiin voi jaksaa?
Mina myos yritan taistella ja jaksaa. Minulla vaan unettomuuden lisana on tuo ruokahaluttomuus. Vaikka kuinka yritan patistaa itseani syomaan niin ei vaan maistu ja jos jotain saan vatsaan saakka, niin pian oksennan sen kuitenkin pois. Kayn ylikierroksilla ja pysahtyminen on mahdotonta. Kelaan ja kelaan osin alitajuisestikin surujani. Lupaan miehelleni ja lapsilleni (ihan isoja jo, ei aihetta huoleen) etta yritan kasata itseni ja elaa heidan takiaan. Mutta minakin ajattelen itsemurhaa jatkuvasti. Ihan aina. Realisesti tiedan, etta ruumiini kestaa tata raakkia ehka elokuulle saakka, mutta en vain voi pysahtya. Huom, en asu Suomessa, taalla on kello vahan yli 2 aamuyolla ja olen lahdossa juoksemaan. Kolmas uneton yo talla viikolla. Ala toivo minun surujani laihtuaksesi. Ottaisin mielusti takaisin kaikki kilot, jos voisin palata ajassa takaisin ja estaa kaiken pahan tapahtumasta.
En voi kuvitella mitä tollanenen ruokahaluttomuus on ja miltä se tuntuu, mutta kuulostaa tosi rankalta.
Täällä kello puoli kymmenen illalla, joten oon ollut nyt 36 tuntia hereillä ja oon ihan pirteä. Luulen, että nukahdan vasta sitten kun otan mun lääkkeet. Mutta jotenkin tää valvominen vaan tuntuu nyt just jostain syystä paremmalta vaihtoehdolta. Ootko sä hakenut apua sun oireisiin? Mä oon hakenut, mutta mikään ei auta ja itsari vaan houkuttaa niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ollu hereillä myös koko päivän. No joo tää menee jo ehkä vähän oudoks, kun vieläkään ei väsytä yhtään. Aivan pirteenä täällä. Pakko kai ottaa lääkkeet ja koittaa nukkuu. Ap.
Mina myos yritan taistella ja jaksaa. Minulla vaan unettomuuden lisana on tuo ruokahaluttomuus. Vaikka kuinka yritan patistaa itseani syomaan niin ei vaan maistu ja jos jotain saan vatsaan saakka, niin pian oksennan sen kuitenkin pois. Kayn ylikierroksilla ja pysahtyminen on mahdotonta. Kelaan ja kelaan osin alitajuisestikin surujani. Lupaan miehelleni ja lapsilleni (ihan isoja jo, ei aihetta huoleen) etta yritan kasata itseni ja elaa heidan takiaan. Mutta minakin ajattelen itsemurhaa jatkuvasti. Ihan aina. Realisesti tiedan, etta ruumiini kestaa tata raakkia ehka elokuulle saakka, mutta en vain voi pysahtya. Huom, en asu Suomessa, taalla on kello vahan yli 2 aamuyolla ja olen lahdossa juoksemaan. Kolmas uneton yo talla viikolla. Ala toivo minun surujani laihtuaksesi. Ottaisin mielusti takaisin kaikki kilot, jos voisin palata ajassa takaisin ja estaa kaiken pahan tapahtumasta.