Poikien ja tyttöjen ryhmät erikseen vs. sekaryhmät koulujen liikuntatunneillla

Merilahden koulu on rappiolla

Iän mukaan - ala-asteen ensimmäisillä luokilla sekaryhmät toimivat, muttei enää yläasteella - paitsi tanssitunnit tms.

Meillä oli ala-asteella yhteiset liikuntatunnit mm. siksi että meitä oli niin vähän. En koskaan edes ajatellut, että voisi olla erikseen pojat ja tytöt, hyvin meni eikä sukupuolten välillä ollut mitään tasoeroja tuossa vaiheessa. Yläasteella voi olla ihan hyvä pitää erillään ihan sen takia, ettei siinä iässä osata säädellä käyttäytymistä ja tunteita kovin hyvin. Lukiossa ollaankin sitten jo taas sen verran kypsiä, että voi palata yhteisliikuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Merilahden koulu on rappiolla

Hyvä että yhä useammat koululaiset lukevat vaihtoehtomedioita

Vierailija kirjoitti:

Taitotason mukaan jaetut ryhmät olisivat musta hyvät, sekaryhminä tällainen olisi varmaan järkevämpi toteuttaa. Inhosin liikuntatunneilla olla aina se surkea luuseri, eikä siinä oikein ollut intoa edes yrittää kun iso osa ryhmästä oli tosi kovatasoisia urheiluharrastajia. Eikä niistä lahjakkaammistakaan varmaan ollut kivaa, kun muutama ryhmästä seisoskelee kentän laidalla palloa pelkäämässä.

Itselläni on miehenä hyvnkin samanlaiset muistot koululiikunnasta.

Meillä oli ylä-asteella liikuntatunnit esim. joukkuepelien osalta sellaisia, että pojat pelasivat vaikka jalkapalloa, ja tytöt heittivät keskenään lentopalloa toisilleen kentän reunalla. Me pojat sitten olimme kaikki samassa ryhmässä, niin ne liikunnalliset, kuin ei-liikunnalliset. Itse kuuluin juuri jälkimmäiseen ryhmään, ja kyllä se oikeasti ärsytti, kun ne liikunnalliset pojat ruikuttivat ja rupesivat haukkumaan ja syyttämään meitä vähemmän liikunnallisia, jos satuimme häviämään jossain joukkuepelissä. Muutenkin näiden liikunnallisten poikien asenne koululiikuntaan oli sellainen, että tärkeintä ei ole se, onko se liikunta kivaa, vaan se, että kaikki tehdään niinkuin opettaja on sanonut ja että oma joukkue voittaa.

Toki ymmärrän sen, että monella ylä-asteikäisellä on vielä oma minäkuva hakusessa ja voitot ja saavutukset jossain koululiikunnan joukkuepeleissä voivat tarjota niitä onnistumisen kokemuksia, joilla kasvattaa itsetuntoa aikuiselämää varten, mutta sen ei mielestäni pidä tapahtua niiden vähemmän liikunnallisten oppilaiden kustannuksella.

Siksi oman kokemsuksen perusteella koen, että tasoryhmät olisivat varsin toivottavia.

Vierailija kirjoitti:

Taitotason mukaan jaetut ryhmät olisivat musta hyvät, sekaryhminä tällainen olisi varmaan järkevämpi toteuttaa. Inhosin liikuntatunneilla olla aina se surkea luuseri, eikä siinä oikein ollut intoa edes yrittää kun iso osa ryhmästä oli tosi kovatasoisia urheiluharrastajia. Eikä niistä lahjakkaammistakaan varmaan ollut kivaa, kun muutama ryhmästä seisoskelee kentän laidalla palloa pelkäämässä.

Tuollaisen jaottelun sijaan voisi toimia sekin, että oppilas saa itse valita kahdesta vaihtoehdosta. Meillä oli myös ala-asteella kaikki sekaisin ja välillä yläasteellakin. Lukiossa oltiin täysin erikseen. Ite olin kyllä hyvä liikunnassa, mutta joitakin lajeja, esim. jääkiekkoa inhosin ja siellä tuli vain seisoskeltua kaikkien tiellä.

Juu ja samoihin suihkuihin sisäkkäin.

Jo joskus vuosikymmenen vaihteessa liikunnanopettajien eurooppalaisessa konferenssissä ihmeteltiin, onko Suomi uusi Saudi-Arabia, kun meillä oli tyttöjen ja poikien tunnit erikseen.

Kulttuurimarxismi on edennyt nyt tällekin asteelle.

Olisin tappanut itseni jo alle kymmenenvuotiaana jos olisi ollut sekaryhmät. Ujona ja motorisesti kömpelönä jotkut koko luokan futispelit olisi olleet pelkkä fyysinen ja psyykkinen rääkkäystuokio. Sitä ilkkumisen ja huudon määrää. Ihan riittävästi sain jo pelkästään muilta tytöiltä haukkumista kun en osannut syöttää oikeaan suuntaan tai mitään muutakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteen jalkapallo- ja yläasteen lätkäsessioissa ei ollut mitenkään ihmeellistä että kova taklaus sai jonkin pojan nokan vuotamaan verta, siihen aikaan kun itse oli kouluikäinen. Vaikea kuvitella tyttöjä siihen sekaan kun jo laihoilla ja pienillä pojilla oli tarpeeksi vaikeuksia niillä liikuntatunneilla.

Muistan ylä-asteen sählytunneilta miten paljon sai jännittää ettei tullut pahempia haavereita, kun jo 180-190cm pojat jyräsi menemään apinanraivolla sen pallon perässä. Yksi tyttö sai muistaakseni aivotärähdyksen. Parhaimmat muistot on jalkapallossa A:n tytöt vastaan B:n tytöt otteluista, kun sai pelata kunnolla ja peliin uskalsi mennä mukaankin. Ehdottomasti tytöt ja pojat erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemminkin pitäisi jakaa ryhmät sillä perusteella, että urheilua vapaa-ajalla tosissaan harrastavat oppilaat omaan ryhmään ja vähemmän liikuntaa harrastavat, taidoiltaan heikommat omaan ryhmäänsä.

Miten tämä motivoi näitä heikompia liikkumaan?

Meidän ope jakoi meidät usein ysillä noi ja meistä "heikommista" oli kivaa olla liikkatunnilla. Elämäni ekan kerran sain jopa ysin liikasta tuolloin

Vierailija kirjoitti:

Jo joskus vuosikymmenen vaihteessa liikunnanopettajien eurooppalaisessa konferenssissä ihmeteltiin, onko Suomi uusi Saudi-Arabia, kun meillä oli tyttöjen ja poikien tunnit erikseen.

Ulkomailtako aina on kaikki viisaus saatavissa?

Vierailija kirjoitti:

Kulttuurimarxismi on edennyt nyt tällekin asteelle.

Ja oikeistotrolli räksyttää tässäkin ketjussa.

Ratkaisu: oppilaat voisivat valita haluavatko he osallistua alkeis- vai edistyneeseen ryhmään ja mitä tekemään, ja että onko se sekaryhmä vai ei. Lisäisi työllisyyttäkin kun yhden luokan liikuntatunteja pitäisi aina 4 opettajaa.

Pelit olivat tuskaa mutta vielä pahempaa oli ne ajat odottaa tuntien alkamista kun opettajaa ei vielä näy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytöllä kolmannella luokalla on yhteiset liikuntatunnit poikien kanssa. Samoin käsityötunnit. Hän ei pidä näistä tunneista koska mitään ei pelata, koska ilmeisesti pelätään kontaktia. Liikunta on jotain yhdessä tehtävää yksilöjumppaa ja talvella hiihtoa ja luistelua.

Kiitos Opetushallituksen, on pojilta pilattu nyt myös käsityöt ja liikunta. En voi käsittää miten joku voi nähdä sen hyvänä että pojilta kielletään kaikki pelaaminen, jalkapallo, jääkiekko, koripallo ja sähly. Eivätkä tytötkään pidä yhteistunneista. Tämä on nyt tätä ihanaa sukupuolineutraalisuutta.

Omalla neljäsluokkalaisella on kaikenlaista liikuntaa, myös pelejä. Tuonikäiset voivat hyvin pelata sekajoukkueissa, pelaavat usein välitunneillakin jalkkista koko luokka. Tytötkin tykkäävät peleistä ja pojat voimistelusta. Ei keneltäkään ole mitään pilattu, opettaja toki voi olla huono.

Nelosella se ehkä vielä menee, mutta vitos-kutosella oma tyttäreni alkoi vihata pallopelejä poikien kanssa. Ikänsä jalkapalloa pelanneet eivät halunneet koskaan edes syöttää hänelle tai muille ei-pelaaville ja vain jyräsivät heidät tieltään ja tuli aika ikävää jälkeä.

Toisekseen myös uinti alkoi olla kiusallista poikien kanssa kun tytöillä murrosikä alkoi ja pojat alkoivat virnuilla ja vertailla tyttöjen tissien kehistysasteita. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteen jalkapallo- ja yläasteen lätkäsessioissa ei ollut mitenkään ihmeellistä että kova taklaus sai jonkin pojan nokan vuotamaan verta, siihen aikaan kun itse oli kouluikäinen. Vaikea kuvitella tyttöjä siihen sekaan kun jo laihoilla ja pienillä pojilla oli tarpeeksi vaikeuksia niillä liikuntatunneilla.

Muistan ylä-asteen sählytunneilta miten paljon sai jännittää ettei tullut pahempia haavereita, kun jo 180-190cm pojat jyräsi menemään apinanraivolla sen pallon perässä. Yksi tyttö sai muistaakseni aivotärähdyksen. Parhaimmat muistot on jalkapallossa A:n tytöt vastaan B:n tytöt otteluista, kun sai pelata kunnolla ja peliin uskalsi mennä mukaankin. Ehdottomasti tytöt ja pojat erikseen.

Mutta kun poliittisesti halutaan että sukupuolia ei ole ja sen takia kaikki halutaan samoille liikuntatunneille, niin silloin kaikki poikien raisuuden ja rajuuden purkaukset mahdollistavat lajit kielletään vedoten turvallisuuteen. Säälittää todella etteivät pojat voi pelata enää jääkiekkoa ja liikuntatunneista on tullut sukupuolineutraalia hattivatteilua. Kiitti niin saatanasti feministit! Vittu että vihaan teitä! Kärventykää helvetissä!

Koko peruskoulu oltiin tytöt ja pojat yhdessä liikuntatunneilla. Ei sitä osannut edes erilaista tapaa ajatella, kun ei se haitannut.

Varmaan joku hippi-steinerkoulu. Tai sitten viiden lapsen kyläkoulu jossain toukohousulassa. Yhtä hyvin kuin tasa-arvolla voidaan perustella yhteisiä liikuntatunteja sillä voitaisiin perustella erillisiä liikuntatunteja. Nimittäin tyttöjen oikeudella erilliseen liikuntaan ja turvallisuuteen. Tarve yhdistää poikien ja tyttöjen liikuntatunnit on poliittinen ja se on hyvä tiedostaa. Tätä politiikkaa ajavat opetusministeriön kulttuurimarxistit, jotak haluavat muuttaa kaiken paskaksi, jopa sellaisen, mistä oppilaat pitävät, kuten liikunna ja käsityöt. Koska feminismi, tasa-arvo ja kulttuurimarxismi. Kyllä syljettää!