Minkälainen historia teidän suvuissanne on avioliittojen kestävyyden suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuntuu olevan nykyaikana aika harvinainen suku, sillä avioliitot tähän mennessä ovat päättyneet ainoastaa kuolemaan. Ja ainakin minun tietääkseni ovat ihan onnellisia liittoja, ei ole ainakaan tullut ilmi mitään isompia ongelmia.

Sama. Itselläni on toinen avioliitto menossa, koska ensimmäinen päättyi myöskin toisen osapuolen kuolemaan.

Ukki ja mummi oli naimisissa yli 50 v. Isä ja äiti isän kuolemaan saakka 37 v. Minä ja mies tähän mennessä 35 v, mun sisarrukset yli 25 v. Minun suvun puolella kukaan ei ole eronnut. Miehen suvussa on yksi poikkeus. Miehen serkku oli mennyt naimisiin lukiolaisena, koska oli vauva tulossa ja liitto purkautui alle viidessä vuodessa. Liitto nro 2 on hänelläkin kestänyt yli 30 v.

Vierailija kirjoitti:

16 jatkaa: Rupesin laskemaan että tuohon suuntaan se muuten on mennyt serkuillanikin (joita piisaa): Isän puolella 7/8 avioliittoa kestänyt, yksi eronnut pari, yksi naimaton. Äidin puolella 2/8 avioliittoa päättynyt eroon. 

Äh, piti tietysti olla että äidin puolella vain 2/8 avioliittoa kestänyt, 6/8 päättynyt eroon. 

Lähisuvussa on tosi vähän avioeroja. Kaksi liittoa päättyi eroon vuosikymmenien yhdessäolon jälkeen, vanhoilla päivillä. Yksi sukulainen sen sijaan on kunnostautunut enemmänkin, hänellä on takana kaksi tai kolme avioeroa. Enimmäkseen lähisuvussa on vuosikymmeniä kestäneitä avio- ja avoliittoja, jotka ovat päättyneet toisen osapuolen kuolemaan. Lähisuvuksi koen siis omat sisarukset, vanhemmat, vanhempien sisarukset, omat serkut ja isovanhemmat. Minäkään en ole eronnut.

Sekä isän että äidin puolella ollaan oltu yhdessä kuolemaan saakka. Isän puolella uskovaisia ihmisiä katolisessa maassa.

Äidin puolella on yksi veli, jonka avioliitto on päättynyt eroon sarjaeroajan kanssa. Tämän naisen suvussa on oltu naimisissa keskimäärin 4 kertaa viimeiset 4 polvea.

Omassa suvussani on eroja tasan yhdessä sukuhaarassa eli isoäidin veli ja toinen veljen tytöistä eronnut lasten saannin jälkeen. En tosin ole varma, oliko tyttö avioliitossa, joka tapauksessa olivat noin 3 vuotta yhdessä miehen kanssa. Muita eroja en suvusta tunne, mutta toisaalta suvussamme kulkee vahvana tietynlainen "sietämismentaliteetti", eli kaikki liitot eivät ole niin auvoisia. Esim omista vanhemmistani tiedän, että eroaisivat heti, jos yhdessä ei olisi taloustilanteen takia pakko pysyä.

Itse en ole koskaan ollut naimisissa, ja minun on vaikea pysyä suhteessa sitten ihan koko suvun edestä. :D

Eli siis näistä voisi melkein päätellä että se ei suinkaan mene niin että puolet avioliitoista päätyy randomisti eroon, vaan enemmänkin niin että erot kasautuu joihinkin sukuihin, joissa niitä on paljon enemmän kuin puolet ja joissakin suvuissa ei juuri ollenkaan. Huonot tilastot minulle siis.

Ap

Kummankaan vanhemmat  eivät eronneet (nyt manan mailla). Me emme ole eronneet (25 v. yhdessä), kaksi sisartani kolmesta ei ole eronnut (pitkät liitot), mieheni sisaret (2) eivät ole eronneet. VAIN veljeni on eronnut ja ja hänellä on yksi jo aikuinen lapsi. Lapsemme on vielä sinkku. Toivottavasti mahdollisesti tuleva liitto pysyy kasassa. On tämä helppoa. Ei ole eksien, nyksien ja tulevien eksien tenavia. Ei ole juhlia, joihin ei voi kutsua häntä tai häntä, jotta joku ei ole nokka solmussa.   Osa meistä on korkeasti kouluttautunut ja osalla esim. amk-opinnot takanaan.  Muutama tallustaa amis-paperit plakkarissa. Ei koulutus siis ole määräävä tekijä. Ei ole sekavia perinnönjakoja.  Ehkä emme ole pahimpia riidankylväjiä ja arvosamme toisiamme. Kiitos luojalle!

Isovanhemmat pysyivät naimisissa loppun asti, vanhempien sukupolvessa enemmän naimisissa pysyneitä kuin eronneita. Kaikissa eronneissa pareissa vähintään toinen oli ns. hankala ihminen tai naimisiin oli menty hetken mielijohteesta, joten erot eivät olleet mitään yllätyksiä. Jos malttaa valita kumppaninsa huolella, ennuste on hyvä.

Minun ja exän vanhemmat kuolema erotti, sitten on erottu noin 20 ja sitä enemmän aviovuosien jälkeen. Itsenkin ehdin olla sen 20 vuotta naimisissa, kun ero nuijittiin pöytään. Veljen liitto kesti 30 ja sisko edelleen naimisissa, lasten isän puoli on samoin, että pitkä liitto johti eroon ja sitten osa vielä naimisissa.

Nykyinen puolisoni ei ole ollut naimisissa vielä koskaan, veljensä kyllä pitkissä liitoissa ja sitten yksi, joka purhehtii suhteesta seuraavaan.

Vierailija kirjoitti:

Aviossa 39v. Kummankin vanhemmat aviossa kuolemaansa asti. Ilman pakkoa. Rakkaudesta ilman utopistisia kuvitelmia eli reaalirakkaudesta.

Täälläkin aviossa 30v.

Molempien vanhemmat kuolemaan asti. 24 ja 61 vuotta.

Kahdessa polvessa (eli vanhemmat ja isovanhemmat) on erottu ikävästi pettämisen ja sivusuhteen takia, kaikki samassa iässä vähän vajaa nelikymppisinä. Tästä taustasta johtuen minulla on ollut aina vähän kyyninen suhtautuminen avioliittoon, mutta halusin siitä huolimatta mieheni kanssa naimisiin, koska se on yksinkertaisesti järkevää. "Ei kahta ilman kolmatta", saa nähdä.

Yli sadan lähisukulaisen otoksen perusteella vain serkkuni ja veljeni ovat eronneet. Ei myöskään alkoholismia tai ainakaan kenenkään tiedossa olevia ongelmia. Vanhemmillani 40 vuotta mittarissa, en tiedä ovatko onnellisia, eivät ainakaan rakastuneita enää, mutta eivät varmaan kauheasti kärsikään.

Toivon itsekin pääseväni joskus naimisiin. Täytyyhän sitä kokeilla :).

Miten suvun liitot siihen vaikuttaa? Ei meillä ainakaan.

Tätä lukiessa tulee fiilis et avioliitto on huono juttu, joko erotaan tai kärsitään yhdessä.

No mutta itse kuitenkin uskon vakaasti siihen että ihmisillä voi olla hyväkin avioliitto. Ja et se on kaikkein ihanteellisin. Nykyään ku kuuleeniin paljon asennettä että on parempi erota/olla yksin koska avioliitossa ihmiset vaan kärsii... miten olis vaihtoehtona se onnellinen avioliitto yhdessä? Mitä jos panostettaisiin sen kumppanin valintaan ja itsensä kehittämisren ihmisenä ja avioliitossa siihen suhteeseen?

Mut joo vastaus varsinaiseen kysymykseen... vanhemmat ovat yhdessä, toiset isovanhemmat olivat yhdessä kuolemaan saakka ja toiset isovanhemmat eros