Näin tänään ihmisen, jolta puuttui puolet kasvoista

... entäs sitten? 

Vai olenko itse vain niin luonnonoikku, joka ei kiinnitä huomioita "outoihin" ihmisiin oli kyse sitten down syndroomaisesta kaupasta tai alkoholistireppanasta torin jakkaralla? Luultavasti en olisi tätä puolikasvotontakaan huomannut kadulla/kiinnittänyt ainakaan asiaan niin paljon huomiota, että tulisin vauvoihin trollailemaan.

Saitko hepulin? Minua huolestuttaa aina jos näytän säikähdystäni ulospäin, koska se ei ole kohteliasta.

Aika karua.

Mutta tuo tyyppi näyttää ottavan tuon ihan hyvin.

Jos tuon kasvopuolikkaan päälle vetäisi jonkun sideharsovirityksen, en usko että ihmiset edes niin hirveästi tuijottaisi. Tai ainakaan eivät olisi kauhuissaan, ajattelisi vaan että käynyt joku onnettomuus.

Up

Vierailija kirjoitti:

Aika karua.

Mutta tuo tyyppi näyttää ottavan tuon ihan hyvin.

Jos tuon kasvopuolikkaan päälle vetäisi jonkun sideharsovirityksen, en usko että ihmiset edes niin hirveästi tuijottaisi. Tai ainakaan eivät olisi kauhuissaan, ajattelisi vaan että käynyt joku onnettomuus.

Näyttää ottavan hyvin? Jaa kun on hymynpuolikkaan kasvoilleen saanut? En tiennytkään, että naamasta nykyään näkee miten hyvin ihminen kohtalonsa ottaa. Itsekin olen monestu näytellyt iloista syvän itseinhon ja -tuhon vallassa.

Vittuilitko ees?

Miten ihmisten mielestä tällaiset on niin järkyttäviä? Eihän se kivalta eikä normaalilta näytä, mutta kyllä tuohon nopeasti tottuisi näkemään jos sellainen jossain omassa lähiympäristössä olisi. Mun mielestä on inhottavaa sanoa "kuva ei herkille".

Minä olisin mieluummin kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika karua.

Mutta tuo tyyppi näyttää ottavan tuon ihan hyvin.

Jos tuon kasvopuolikkaan päälle vetäisi jonkun sideharsovirityksen, en usko että ihmiset edes niin hirveästi tuijottaisi. Tai ainakaan eivät olisi kauhuissaan, ajattelisi vaan että käynyt joku onnettomuus.

Näyttää ottavan hyvin? Jaa kun on hymynpuolikkaan kasvoilleen saanut? En tiennytkään, että naamasta nykyään näkee miten hyvin ihminen kohtalonsa ottaa. Itsekin olen monestu näytellyt iloista syvän itseinhon ja -tuhon vallassa.

Samassa artikkelissa hän itse kertoi että elämänlaatunsa on nyt ihan ok.

Minä näin muutama vuosi sitten naisen jolla oli suunnilleen ison miehen nyrkin kokoinen pää eli todella pienikokoinen pää vaikka oli muuten normaalikokoinen. Liikaa leffoja katsoneena mietin ensin että onkohan hän käynyt sellaisella poppamies-kallonsurkastuttajalla tai vastaavaa? :-o Onko tuollainen joku harvinainen sairaus?

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin mieluummin kuollut.

Tosipaikan tullessa moni mieluummin elää kauheidenkin vammojen ja rajoitusten kanssa.

Muistan nähneeni joskus jonkun kuvan ihmisestä jolla puuttui puolet kasvoista, ja se johtui siitä kun kasvoista oli jouduttu poistamaan syöpää, eli sitä kasvainta oli vissiin silmässä, luustossa, posken takana.

Voi miten komea mies ollut.

Ihanan hymyilevä tuossa kuvassa, jossa kasvoista puolet tuhoutunut. Hieno asenne. Ei voi kuin arvostaa! ❤

Mulle heräsi kysymys mitenhän hampaiden hoito onnistuu hänellä? Onko hänellä ylipäätään hampaita tuhoutuneella puolella kasvoja. Ja jos on niin miten se onnistuu?

Vierailija kirjoitti:

Minä näin muutama vuosi sitten naisen jolla oli suunnilleen ison miehen nyrkin kokoinen pää eli todella pienikokoinen pää vaikka oli muuten normaalikokoinen. Liikaa leffoja katsoneena mietin ensin että onkohan hän käynyt sellaisella poppamies-kallonsurkastuttajalla tai vastaavaa? :-o Onko tuollainen joku harvinainen sairaus?

Mikrokefalia.

https://www.vau.fi/vauva/sairaudet/miksi-vauvan-paanymparysta-seurataan…

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmisten mielestä tällaiset on niin järkyttäviä? Eihän se kivalta eikä normaalilta näytä, mutta kyllä tuohon nopeasti tottuisi näkemään jos sellainen jossain omassa lähiympäristössä olisi. Mun mielestä on inhottavaa sanoa "kuva ei herkille".

Minä muistan että itse vielä parikymppisenä järkytyin aina niin kamalasti kun näin epämuodostuneiden ihmisten kuvia. Silloin myös mietin että mieluummin kuolisin kuin eläisin epämuodostuneen näköisenä. Nyt kolmekymppisenä on tullut ihan eri perspektiiviä asioihin eikä tuollaiset enää järkytä, enkä myöskään haluaisi kuolla vaikka jalka amputoitaisiin tai menettäisin kasvojeni "normaaliuden".

Eikö tuota olisi voinut leikata ennenkuin p.sk.pökäle tulee suusta.

Näin sen tänään ja voi apua miten pelottava. Meni kyllä väki hiljaiseksi...tuli ekana mieleen onko jotain tarttuvaa.

Minä näin samansorttisen ihmisen eilen. Olkoon nyt paikka mainitsematta. Hän oli varmaan muissakin vaikeuksissa, koska oli hyvin epäsiisti ja haisi voimakkaasti pinttyneeltä kuselta.

Olen aina pitänyt itseäni sellaisena, joka ei vähästä hätkähdä ja joka pyrkii kohtelemaan kaikkia tasavertaisesti. Olen ihan tietoisesti välttänyt tuijottelemasta ketään, mutta tuota ihmistä ei todella tarvinnut varoa tuijottamasta. En ylipäätään pystynyt katsomaan siihen suuntaan kuin pari pientä hetkeä. Häpeän tunnustaa, mutta tunsin erittäin voimakasta vastenmielisyyttä.

Näin raadollisesti sitä sitten saa huomata oman tavanomaisuutensa. Kuinkahan yksinäinen hän on? Onko hänellä muita kontakteja kuin ne ihmiset, jotka ovat hänen kanssaan työnsä takia tekemisissä?

Vierailija kirjoitti:

Aika karua.

Mutta tuo tyyppi näyttää ottavan tuon ihan hyvin.

Jos tuon kasvopuolikkaan päälle vetäisi jonkun sideharsovirityksen, en usko että ihmiset edes niin hirveästi tuijottaisi. Tai ainakaan eivät olisi kauhuissaan, ajattelisi vaan että käynyt joku onnettomuus.

Haastattelujen yms. perusteella vaikuttaa, että ihmiset sopeutuvat tosi rajuihin, ulkonäköönsä vaikuttaviin vammoihin yllättävän hyvin yleensä, eli ei kevyesti tietenkään, mutta yllättävän hyvin. Moni kertoo löytäneensä kokonaan uudenlaisen suhtautumisen ulkonäköön(sä). Muut ihmiset voivat omalla suhtautumisellaan tehdä kokemuksen vaikeammaksi tai helpommaksi.