Näin tänään ihmisen, jolta puuttui puolet kasvoista

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika karua.

Mutta tuo tyyppi näyttää ottavan tuon ihan hyvin.

Jos tuon kasvopuolikkaan päälle vetäisi jonkun sideharsovirityksen, en usko että ihmiset edes niin hirveästi tuijottaisi. Tai ainakaan eivät olisi kauhuissaan, ajattelisi vaan että käynyt joku onnettomuus.

Haastattelujen yms. perusteella vaikuttaa, että ihmiset sopeutuvat tosi rajuihin, ulkonäköönsä vaikuttaviin vammoihin yllättävän hyvin yleensä, eli ei kevyesti tietenkään, mutta yllättävän hyvin. Moni kertoo löytäneensä kokonaan uudenlaisen suhtautumisen ulkonäköön(sä). Muut ihmiset voivat omalla suhtautumisellaan tehdä kokemuksen vaikeammaksi tai helpommaksi.

Tämä on jännä, kun toisaalta monelle esimerkiksi pelkkä ikääntyminen tuottaa suuria kriisejä. Itse olen kuullut näistä tutkimuksista kauan sitten, mutta en ole ollenkaan hyvin sopeutunut oman ulkonäön ja elämänlaadun muuttumiseen (vammautumisen takia) pitkässäkään ajassa. Minut siis yllätti, miten huonosti sopeudun, koska olin ajatellut että käy kuten useimmille ihmisille. Saa vähän kyllä epäilemään, ovatko tutkimukset jotenkin käpälöityjä.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika karua.

Mutta tuo tyyppi näyttää ottavan tuon ihan hyvin.

Jos tuon kasvopuolikkaan päälle vetäisi jonkun sideharsovirityksen, en usko että ihmiset edes niin hirveästi tuijottaisi. Tai ainakaan eivät olisi kauhuissaan, ajattelisi vaan että käynyt joku onnettomuus.

Haastattelujen yms. perusteella vaikuttaa, että ihmiset sopeutuvat tosi rajuihin, ulkonäköönsä vaikuttaviin vammoihin yllättävän hyvin yleensä, eli ei kevyesti tietenkään, mutta yllättävän hyvin. Moni kertoo löytäneensä kokonaan uudenlaisen suhtautumisen ulkonäköön(sä). Muut ihmiset voivat omalla suhtautumisellaan tehdä kokemuksen vaikeammaksi tai helpommaksi.

Tämä on jännä, kun toisaalta monelle esimerkiksi pelkkä ikääntyminen tuottaa suuria kriisejä. Itse olen kuullut näistä tutkimuksista kauan sitten, mutta en ole ollenkaan hyvin sopeutunut oman ulkonäön ja elämänlaadun muuttumiseen (vammautumisen takia) pitkässäkään ajassa. Minut siis yllätti, miten huonosti sopeudun, koska olin ajatellut että käy kuten useimmille ihmisille. Saa vähän kyllä epäilemään, ovatko tutkimukset jotenkin käpälöityjä.

Tarkoitan esimerkiksi sellaista mahdollisuutta, että ehkä haastatteluun suostuneet ihmiset ovat niitä, jotka suhtautuvat myönteisesti muuttuneeseen kehoon ja ne jotka suhtautuvat negatiivisesti, eivät halua/heitä ei haluta ottaa haastatteluun, tai ovat kuolleet jo vaikka itsemurhaan. Tällainenhan vääristää tulosta valtavasti.