Lue keskustelun säännöt.
Oon ihan väsynyt elämääni ja mietin päivittäin itsemurhaa, vaikka kaikki on "hyvin".
25.04.2018 |
Jotenkin ajattelen, että oikeus itsemurhaan meni siinä vaiheessa, kun hankin lapsia. Meillä on niitä nyt kolme, kaikki alle kouluikäisiä. Ihania, terveitä, jopa helppoja lapsia. Mies on myös joka mittapuulla "kunnollinen". Välillä mietin, mitä vittua oikein valitan ja koen häpeää siitä, että haluan kuolla. En vaan pääse eroon siitä ajatuksesta. En "osaa" hakea mitään apua; mitä edes sanoisin ja kenelle?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae apua masennukseen ja ahdistukseen. Varaa aika lääkärille ja kerro itsemurha-ajatuksista. Älä pelkää äläkä häpeä - jos elämänne on muuten kunnossa, esim. lapsia ei huostaanoteta sinun tilanteesi vuoksi. Terveydenhuollossa ollaan päivittäin tekemisissä kaltaistesi ihmisten kanssa, joten selvitä oman kaupungin verkkosivujen kautta väylä mielenterveyspalveluihin, jos et ole työterveyshuollon piirissä.
Tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunteen kanssa on vaan opeteltava elämään, ja opettelua voi helpottaa erilaisilla asioilla. Terapia ja lääkitys auttavat, mutta myös mindfulness, meditointi, rukoilu... (mikä tuntuu parhaimmalta). Lue psykologin aikaa odottaessasi Eckhart Tollen 'Läsnäolon voima' - se auttoi minua pääsemään yli ahdistuksesta ja itsemurha-ajatuksista sekä pahoista riippuvuuksista.
Voimia ja kaikkea parasta sinulle. Pimeydestä on tie ulos.
Terv. Eräs kroonisesta ahdistuksesta ja masennuksesta kärsinyt
Tämä. Mindfulness ja meditointi ovat tulleet myös ihan psykoterapiankin työvälineiksi. Näihin kannattaa tutustua. Tyhjyys itsessään ei ole ”paha” asia - siihen kannattaa tutustua lähemmin. Meillä ihmisillä on siitä hirveä paniikki - täytämme sen itse keksimillämme tarkoituksilla. Turhaan.
Tämä on tärkeä huomio ja usein avain ahdistuksen selättämiseen. Usein keskusteluapua mielenterveysongelmiin on hyvin saatavilla, mutta lopulta ongelmista puhuminen ja menneisyyden kaivelu eivät itsessään auta eteenpäin. Toki jos taustalla on traumoja (hyväksikäyttö, väkivalta...) niin tilanne on eri.
Miten ihmeessä kuvittelet ihmisen, joka on kohdannut traumaattisia tapahtumia, saavan keskustelemalla menneisyytensä ikävät kokemuksensa poispyyhittyä? Ei sellaista psykoterapeuttia tai kallonkutistajaa löydy mistään maailman kolkasta.
Esim. lapsuudessaankin koettua seksuaalista häirintää osakseen saanutta ihmistä lohduttaa ainoastaan se tietoisuus, että häiritsijä on syyllinen ja vaikka hän ei jostain syystä saisikaan teoistaan tuomiota, niin se on ainakin varma, että syyllinen saa melko varmasti rangaistuksensa jossakin muodossa elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole voimia hakeutua hoitoon, voisiko mies auttaa asiassa, myötä- ja vastamäessä.
ennen nämä ongelmat ratkesivat vodkalla.
Tämä on tärkeä huomio ja usein avain ahdistuksen selättämiseen. Usein keskusteluapua mielenterveysongelmiin on hyvin saatavilla, mutta lopulta ongelmista puhuminen ja menneisyyden kaivelu eivät itsessään auta eteenpäin. Toki jos taustalla on traumoja (hyväksikäyttö, väkivalta...) niin tilanne on eri.