Oon ihan väsynyt elämääni ja mietin päivittäin itsemurhaa, vaikka kaikki on "hyvin".

Oletko masentunut? Miten muu elämä kuin työ ja perhe?

Oliko lapsuutesi vaikea? Oletko puhunut kenellekään ammattilaiselle tuntemuksistasi?

Apua vain hakemaan. Teet omasta loppuelämästäsi helpomman kun voit käsitellä ajatuksiasia ja tunteitasi. Voimia! Olet arvokas ihminen!

En ole koskaan ollut minkään "avun piirissä", netissä tein huvikseni jonkun masennuskyselyn ja sen mukaan olen vaikeasti masentunut.. Tajuan että jotain apua selkeästi tarviin, ei tämä ole normaalia. On vaan niin vaikeaa ottaa se eka kontakti, kun mulla periaatteessa on kaikki enemmän kuin hyvin :( Lapsuudessa on paljonkin ikäviä asioita, mutta olen ajatellut selvinneeni niistä. Ja sehän on jo mennyttä.

Samalla lailla kuin sinulla ei ole oikeutta itsemurhaan lastesi takia, niin sinulla on velvollisuus hakea apua lastesi takia (ja ennen kaikkea itsesi, mutta jos tuo motivoisi sinua enemmän). Apua on saatavilla, ota yhteyttä jo tänään (työterveys? Terveyskeskus? Joku auttava puhelin?)

Avun pyytäminen on vaikeaa. Minä olen aina tottunut selviämään...muilla on isompia ongelmia..

Kuitenkin kaikki ovat heikkoja ja tarvisevat apua joskus. Ole rehellinen itsellesi, tunteillesi ja myös muille.

Hae apua ajoissa. Ei ole häpeä olla heikko ja tarvitseva. Voimia sinulle!

Ihan kuin minä! Lapsia kaksi. Miten tällaiseen hakee apua, kun ei edes tiedä mikä mättää ja mikä auttaisi...

Mieleen tulee kaksi vaihtoehtoa:

- Menneisyydessäsi on jotain, mitä et ole käsitellyt ja/tai päässyt yli

- Aivokemiasi heittää häränpyllyä, ja tarvitset lääkitystä että saat arvot kohdalleen

Molemmat vaativat ammattilaisen vastaanottoa.

Mulla aika sama tilanne. Lasten takia pyöritän arkea . Mutta ei mun elämällä ole enää väliä enkä odota mitään omalta tulevaisuudelta.

Inhoan myös itseäni aika paljon ja tunnen etten ole missään hyvä ja taitava.

Enkä saa mielihyvää oikein mistään. Parisuhdekin aika huono.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut minkään "avun piirissä", netissä tein huvikseni jonkun masennuskyselyn ja sen mukaan olen vaikeasti masentunut.. Tajuan että jotain apua selkeästi tarviin, ei tämä ole normaalia. On vaan niin vaikeaa ottaa se eka kontakti, kun mulla periaatteessa on kaikki enemmän kuin hyvin :( Lapsuudessa on paljonkin ikäviä asioita, mutta olen ajatellut selvinneeni niistä. Ja sehän on jo mennyttä.

Nettitestit on huonoja eikä niissä ole muuta kuin viihdearvo. Toki ne voivat lisätä lääkemyyntiä, mutta yksilön kannalta aika yksi ja lysti.

Lapsuuden traumat voi selittää jotain, mutta Freudin teoriat ovat ajat sitten kuopattu. Keskity resilienssiin. Mikäli jaksat tänne kirjoitella, voisit jaksaa lainata jonkin kivan kirjan aiheena MindFullness. Sillä pääsisit alkuun paranemisprosessissasi. Prosessi kestää usein vuosia, välillä takapakkia ottaen, mutta se kannattaa. Etenkin resislienssin näkökulmasta. Muista, että toisinaan on järkevää irtaantua arjesta nähdäkseen lintuperspektiivistä hyviä ja huonoja asioita.

Vierailija kirjoitti:

Mieleen tulee kaksi vaihtoehtoa:

- Menneisyydessäsi on jotain, mitä et ole käsitellyt ja/tai päässyt yli

- Aivokemiasi heittää häränpyllyä, ja tarvitset lääkitystä että saat arvot kohdalleen

Molemmat vaativat ammattilaisen vastaanottoa.

Molemmat ovat höpöhöpöä. Psykologia ei voi perustua muuhun kuin tieteelliseen näyttöön, eikä edellisistä ole kumpaankaan pitäviä näyttöjä. Teorioita ja hypoteesejä kyllä riittää.

Hae apua masennukseen ja ahdistukseen. Varaa aika lääkärille ja kerro itsemurha-ajatuksista. Älä pelkää äläkä häpeä - jos elämänne on muuten kunnossa, esim. lapsia ei huostaanoteta sinun tilanteesi vuoksi. Terveydenhuollossa ollaan päivittäin tekemisissä kaltaistesi ihmisten kanssa, joten selvitä oman kaupungin verkkosivujen kautta väylä mielenterveyspalveluihin, jos et ole työterveyshuollon piirissä.

Tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunteen kanssa on vaan opeteltava elämään, ja opettelua voi helpottaa erilaisilla asioilla. Terapia ja lääkitys auttavat, mutta myös mindfulness, meditointi, rukoilu... (mikä tuntuu parhaimmalta). Lue psykologin aikaa odottaessasi Eckhart Tollen 'Läsnäolon voima' - se auttoi minua pääsemään yli ahdistuksesta ja itsemurha-ajatuksista sekä pahoista riippuvuuksista.

Voimia ja kaikkea parasta sinulle. Pimeydestä on tie ulos.

Terv. Eräs kroonisesta ahdistuksesta ja masennuksesta kärsinyt

Lasten myötä menettää oikeuden kaikenlaiseen sekoiluun ja heikkouteen, ellei sitten hyväksy sitä, että saattaa menettää lapsensa muiden huostaan. Toisaalta myös sellaisen elämän eläminen, josta ei nauti, sairastuttaa. Tuollaisessa tilanteessa avun hakeminen vaan saattaa käynnistyttää pitkän ketjun kaiken maailman sörkkimistä, jos olette tähän asti olleet erossa lastensuojelusta.

Siinä mielessä esimerkiksi sukulaisiin turvautuminen saattaisi olla parempi ratkaisu ensihätään, oman ajan ottaminen tai käytännön apu? Eikä sinun tarvitse kenellekään avautua, mutta esimerkiksi kriisipuhelimeen voi soittaa anonyymisti ilman pelkoa seurauksista.

Sinä olet jo ottanut ensimmäisen askeleen kertomalla meille, vaikkakin anonyymisti.

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet jo ottanut ensimmäisen askeleen kertomalla meille, vaikkakin anonyymisti.

Totta, ja itkin kun luin vastauksia. Kiitos siitä teille. Eniten ehkä pelkään juuri tuota lastensuojelua, olen kuullut ja nähnytkin niin paljon huonoja kokemuksia sieltä. ap

Vierailija kirjoitti:

Hae apua masennukseen ja ahdistukseen. Varaa aika lääkärille ja kerro itsemurha-ajatuksista. Älä pelkää äläkä häpeä - jos elämänne on muuten kunnossa, esim. lapsia ei huostaanoteta sinun tilanteesi vuoksi. Terveydenhuollossa ollaan päivittäin tekemisissä kaltaistesi ihmisten kanssa, joten selvitä oman kaupungin verkkosivujen kautta väylä mielenterveyspalveluihin, jos et ole työterveyshuollon piirissä.

Tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunteen kanssa on vaan opeteltava elämään, ja opettelua voi helpottaa erilaisilla asioilla. Terapia ja lääkitys auttavat, mutta myös mindfulness, meditointi, rukoilu... (mikä tuntuu parhaimmalta). Lue psykologin aikaa odottaessasi Eckhart Tollen 'Läsnäolon voima' - se auttoi minua pääsemään yli ahdistuksesta ja itsemurha-ajatuksista sekä pahoista riippuvuuksista.

Voimia ja kaikkea parasta sinulle. Pimeydestä on tie ulos.

Terv. Eräs kroonisesta ahdistuksesta ja masennuksesta kärsinyt

Tämä. Mindfulness ja meditointi ovat tulleet myös ihan psykoterapiankin työvälineiksi. Näihin kannattaa tutustua. Tyhjyys itsessään ei ole ”paha” asia - siihen kannattaa tutustua lähemmin. Meillä ihmisillä on siitä hirveä paniikki - täytämme sen itse keksimillämme tarkoituksilla. Turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet jo ottanut ensimmäisen askeleen kertomalla meille, vaikkakin anonyymisti.

Totta, ja itkin kun luin vastauksia. Kiitos siitä teille. Eniten ehkä pelkään juuri tuota lastensuojelua, olen kuullut ja nähnytkin niin paljon huonoja kokemuksia sieltä. ap

Teeppä tunnepäiväkirja ja pohdi siihen millaiset tilanteet (kuten tämä) itkettää ja millaisissa tilanteissa tunnet jotain positiivista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet jo ottanut ensimmäisen askeleen kertomalla meille, vaikkakin anonyymisti.

Totta, ja itkin kun luin vastauksia. Kiitos siitä teille. Eniten ehkä pelkään juuri tuota lastensuojelua, olen kuullut ja nähnytkin niin paljon huonoja kokemuksia sieltä. ap

Älä huoli, usein näissä tarinoissa jätetään jotain kertomatta. Jos on ydinperhe, raha-asiat kunnossa, ei päihteitä eikä väkivaltaa, niin sinun ei pitäisi joutua edes lastensuojelun piiriin. Korostat vaan, että ongelmat ovat omiasi ja taustaa on, ja että huolehdit kyllä lapsista etkä koskaan voisi heitä satuttaa vaan olet väsynyt elämääsi muuten.

Terv. Se aiempi Tollea ehdottanut vastaaja, joka on myös käynyt saman läpi ja lapsista on vaan maininta papereissa että jaksan hoitaa

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin minä! Lapsia kaksi. Miten tällaiseen hakee apua, kun ei edes tiedä mikä mättää ja mikä auttaisi...

No ne ammattilaiset on sitä varten koulutettu, että ne selvittää missä mättää ja mikä auttaa.

Soitat lääkärille ja sanot että olet äiti ja harkitset päivittäin itsemurhaa. Apua alkaa tippua melkein itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet jo ottanut ensimmäisen askeleen kertomalla meille, vaikkakin anonyymisti.

Totta, ja itkin kun luin vastauksia. Kiitos siitä teille. Eniten ehkä pelkään juuri tuota lastensuojelua, olen kuullut ja nähnytkin niin paljon huonoja kokemuksia sieltä. ap

Ei masennukseen avun hakeminen millään lailla johda lastensuojelun puuttumiseen teidän perhe-elämään!

Mindfulnessista ja vastaavista voi olla apua, mutta vaikka psykologiassa ei tosiaan täsmälleen tiedetä mikä erilaisia oireita aiheuttaa, niin kyllä psykoterapia hyvän terapeutin kanssa auttaa monia masentuneita, ahdistuneita ja muista ongelmista kärsiviä. Sitä kannattaa ainakin kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet jo ottanut ensimmäisen askeleen kertomalla meille, vaikkakin anonyymisti.

Totta, ja itkin kun luin vastauksia. Kiitos siitä teille. Eniten ehkä pelkään juuri tuota lastensuojelua, olen kuullut ja nähnytkin niin paljon huonoja kokemuksia sieltä. ap

Itsekin olen puhunut täällä asioista, mistä en ole uskaltanut puhua kenellekään. Ammattiapu on aina ammattiapu, mutta mikään ei myöskään korvaa vertaistukea.