Lue keskustelun säännöt.
Perheen kulujen jakaminen, kun vain toisella lapsia?
Miten olette jakaneet kulut tai näette asian, jos yhteen muuttaa kaksi aikuista ja toisen lapset? Tämä on ennakkopohdintaa, seurustelen miehen kanssa, jonka lapset ovat hänellä joka toinen viikko ja yhteenmuutto on jossain kohdassa edessä. Nämä lapset on tosi mukavia ja olen tyytyväinen tilanteeseen, mutta itse monta vuotta yksin asuneena haluan miettiä näitä etukäteen monelta kantilta, jotta sujuisi hyvin.
Yksi iso asia on asunnon koko, etenkin jos saamme lisää lapsia, pitää huoneita olla aika paljon. Olemme aiheesta jo puhuneet, mutta emme kuluista yhtään. Kokemuksia?
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Just tuo ruoat ja muut asumiskulut on se mikä mietityttää. Puolet nelihenkisen perheen kuluista on aika paljon enemmän kuin yhden henkilön kulut vaikka lapset onkin vaan puolet ajasta. Ei ole tarkoitus alkaa kuitteja laskemaan, mutta luulen, että pidemmän päälle alkaisi tympiä, jos kaikki menisi vaan suvereenisti puoliksi. Esim sähkö- yms laskut nousee tosi paljon, kun asunnon pitää olla niin paljon isompi..
Ap
Nyt haistaa, että tämä ei tule toimimaan. Riitaa ja kyttäystä vaan taskulaskin kourassa. Olet tottunut omat menosi vain kustantamaan, vaikea oppia muuta. Vielä jos olet hiukkaakaan saituuteen taipuvainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Frankie kirjoitti:
Minun mielestäni €:jen laskeminen on ihan tyhmää... rakkaus on tärkeintä ja siitä kannattaa pitää huolta. Ei se massi oo niin tärkeää. Enemmin kannataa funtsia, miten saa pidettyä seksiä kerran päivässä yllä. Täten ei tuu tapeltua niin paljon. T. Onnellinen kuuden lapsen isä
Tämä ketju lähti liikkeelle rahasta, mutta on päätynyt siihen, kenen tehtävänä ja vastuulla on lapset.
Toinen puoli on sitä mieltä, että vastuu on aina biologisen vanhemman, ja toinen puoli on sitä mieltä, että äitipuoli on äidin asemassa.
Ensmmäiset ovat jälkimmäisten mielestä tunteettomia ja kylmiä pahoja äitipuolia. Ja jälkimmäiset ovat ensimmäisten mielestä uhrautuvia marttyyreitä.
Karrkoidusti sanottuna näin käyttäytymistieteilijän näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies maksaa omat ja lastensa kulut. Sinä omasi. Jos saatte yhteisen lapsen, maksatte sen kulut yhdessä.
Hetkinen Hetkinen!!! Miksi säännöt muuttuvat jos naisella ei ole lapsia kun miehillä on??? Yh keskusteluissa miehen vaaditaan maksavan naisten lapsien kuluja. Missä tasa-arvo? Toki sopimusvapaus on olemassa , mutta kuitenkin...
Tässä asiassa on yksi juttu. Nimittäin, lasten osoite on aika olennainen asia. Jos osoite on äidin luona ja äiti muuttaa uuden miehen kanssa yhteen, äiti ei saa enää yksinhuoltajakorotusta lapsilisään ja mikä olennaisempaa: uuden miehen tulot huomioidaan päivähoitomaksuissa. Minulla se aikoinaan nousi yli 100€ eli tämä+ lapsilisän pieneneminen nosti kulujani yhdestä lapsesta 150€ kuussa pelkän muuton vuoksi. Miehellä ei samassa tapauksessa tätä tapahdu, jos lasten osoite on äidillä.
Jos uusi mies ei sitten osallistu mihinkään kuluihin niin voi olla todella tiukilla pieni- tai keskituloinen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:
Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.
Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa.
Tämä on minusta käytännössä ainoa täysipäinen ja emotionaalisesti kypsä tapa toimia perheessä. Perusteltiin muut tavat minkälaisilla älyllisillä tempuilla tahansa, ne lähes poikkeuksetta kuitenkin johtavat tilanteeseen, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti tavalla, joka heijastuu lapsiin myös psykologisella tasolla. Oma lähtökohtani on myös, että jos ei halua aikuisen roolissa elää lämmintä, kaikki perheenjäsenet syliinsä ottavaa perhe-elämää, ei kannata elää perhe-elämää ollenkaan. Jokaista euroa eri vanhempien tiliviivan alla kyttäävä taloudenpito, jossa lapset erotellaan eri leireihin, on minusta aivan kammottava skenaario täysin riippumatta siitä, ovatko miehet alunperin miehen vai naisen.
Aloittajan roolissa minusta olisi siis tervettä ja kypsää vain hyväksyä miehen lapset omikseen ja pitää heistä huolta ominaan - tai sitten unohtaa koko juttu. Puolivillaiset ratkaisut todennäköisesti tuottavat vain konflikteja, ja maailmasta kyllä löytyy lapsettomia miehiä, jos ei halua hyväksyä miehen lapsia perheenjäsenikseen. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi rakkaudella, ja minusta heillä on oikeus täysivaltaiseen perheenjäsenyyteen, eikä heitä tule altistaa ulossulkevalle taloudelliselle optimoinnille.
Olen tästä eri mieltä. Meillä on uusioperhe: kaksi yhteistä lasta ja yksi miehen lapsi edellisestä avioliitosta. Vaikka me miten olemme perheenä tasapuolisia kaikille kolmelle, pitää muistaa, että miehen lapsella on kaksi perhettä ja yhteisillä lapsillamme vain yksi perhe. Koska minäkin osallistun miehen lapsen elatukseen aivan samoin kuin meidän yhteisten lapsiemmekin, todellisuus on, että miehen lapsella on kaikkea paljon enemmän kuin yhteisillä lapsillamme. Tämä lapsi kun saa paljon äidiltään ja äitinsä suvulta. Jos minä osallistuisin vain yhteisten lastemme elatukseen, elintasoero lasten välillä pienenisi ainakin jonkin verran. Mies ei kuitenkaan näe asiassa mitään ongelmaa. Onneksi yhteiset lapsemme ovat vielä niin pieniä, että hekään eivät näe. Ei kuitenkaan mene kovin montaa vuotta, kun lapsetkin alkavat ymmärtää, että vaikka meiltä saavatkin kaikki kolme saman, yksi heistä saa vielä lisää omalta äidiltään. Aion jättää miehen perusteltavaksi, miten tämä on reilua ja oikeudenmukaista.
Minkä saman? Ruuan? Sähkön? Netin? Katon pään päälle? Sängyn?
Eikö sun mies ja hänen eksänsä keskustele isommista hankinnoista, kuten vaikka kännykän hommaamisesta, keskenään?
Kaiken saman. Minä ja mies maksamme kaikille kolmelle lapselle täsmälleen samat asiat. Miehen exä kuitenkin maksaa tälle yhdelle lapselle vielä paljon muutakin. Meillä on siis mahdollisuus tarjota kaikille kolmelle kerran kesässä reissu Särkänniemeen, mutta ei kaikille kolmelle vielä reissua Linnanmäelle ja Muumimaailmaan. Miehen lapsi pääsee kuitenkin äitinsä kanssa Linnanmäelle ja Muumimaailmaankin. Jos minun ei tarvitsisi osallistua myös miehen lapsen kustannuksiin, yhteisillä lapsillammekin olisi joskus mahdollisuus päästä näihinkin paikkoihin. Nyt ei ole. Miehen lapsi reissaa äitinsä kanssa ulkomailla, me pystymme tarjoamaan kaikille kolmelle vähemmän.
Ja ei, he eivät keskustele vaan miehen exä ostaa ja maksaa ainoalle lapselleen ihan mitä haluaa kysymättä miehen mielipidettä.
Ei kai nyt todella jos vanhemmat eronnut niin toisen tarvitse toisen kanssa keskustella onko sopivaa tehdä jotain kivaa lapsen kanssa heidän yhteisellä ajallaan? En minä ainakaan velvoita ex miestäni minun hyväksyntääni odottamaan jos jossain seikkailupuistossa tai huvipuistossa käyvät eikä hänkään oleta minulta tuollaista. Jos ex haluaa viedä lapset johonkin tai vaikka ostaa uudet puhelimet niin siitä vaan. Asiasta kuullessani totean kuinka mukava juttu oli. Ei tuommoisesta kannata kärttyillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ahdistava keskustelu...
Itse näen asian niin, että jos haluaa seurustella jonkun kanssa jolla on lapsia, tulee ne lapset hyväksyä osaksi parisuhdetta. Ei lupaa onnellista tai pitkää suhdetta jos joka toinen viikko joutuu omassa kodissaan kyräilemään, että taas nuo vieraat käyttää mun vessapaperit ja juo mun mehut.
Meillä mennyt niin, että asuttiin ensin tyttäreni kanssa kahdestaan ja luonnollisesti silloin maksoin kaikki kulut mitä nyt elämisestä tuleekaan. Mieheni muutti samaan asuntoon ja maksan edelleen vuokran ja sähkön, mies maksaa veden (erillinen lasku) ja nettiyhteyden. Mies maksaa kaupassa 90% kerroista ja käy hakemassa tytölle talvihaalaria ja kurahanskaa kun kelit yllättää.
Ei siis juurikaan suunnitella meidän taloutta niin, että kaikilla olisi mahdollisimman tasapuolista vaan maksetaan niin miten on helpointa.
Minä maksan vuokran koska soppari alunperin tehty minun nimellä ja sen kulun olen jo tottunut maksamaan niin en ala miehelt kiskomaan mitään erillistä rahaa siitä. Mies käy kaupassa useammin koska se käy autolla töissä ja itse kuljen julkisilla niin mies saa kantamukset helpommin hoitumaan.
Ollaan siis ihan perhe joka ei erottele rahojaan, ei ole mitään "sun lapsi" "mun rahat" mentaliteettia. Jos mies haluaisi maksaa 1/3 vuokrasta ja vain omat ruokansa niin näyttäisin ovea ainasen nopeeta.
Ongelmaa ei taidakaan olla silloin, jos puolison lapsia elättävä on suurempituloinen.
Totta. Mutta ihan yhtälailla, oli niitä lapsia tai ei, kuuluu mielestäni sen suurempituloisen hoitaa isompi siivu talouden kuluista jos pienituloisella ei liidut riitä.
Itse en voisi kuvitella eläväni miehen kanssa joka sanoisi että "voivoi, nyt et sitten syö" jos multa ikinä rahat loppuisi. Tai että jäisin sille velkaa jostakin. Ja ihan sama toisin päin, en itse kohtelisi rakastamaani ihmistä noin.
En jotenkin näe asiaa siinä, että kukaan "elättäisi" ketään, koska jos ollaan yhdessä niin silloin ollaan perhe ja pidetään toistensa puolia, oli sitten kyse raha-asioista tai muista elämän osa-alueista.
Ei voi kuin olla kiitollinen että oon löytänyt itselleni samanhenkisen miehen, ettei tartte niitä roposia laskeskella :D
Meillä mies ajattelee samalla tavalla kuin sinäkin. Kaikki on yhteistä. Tienaamme suurinpiirtein saman verran, minä joskus vähän enemmän työvuoroista riippuen. Lisät eivät ole kuitenkaan niin suuret, että niistä pystyisi säästämään kolmen lapsen vanhempana mitään. Kahden lapsen vanhempana vielä pystyisikin. Tässä ei olisi mitään ongelmaa, jos miehen esikoisella äitinsä luona olisi sama elintaso kuin meilläkin. Miehen ex tienaa kuitenkin enemmän kuin me yhteensä ja lapsi on hänen ainoa lapsensa. Meillä on siis joka toinen viikko kaksi (yhteistä) lasta ja joka toinen viikko kolme lasta. Miehen exällä taas on joka toinen viikko yksi lapsi ja joka toinen viikko ei yhtään lasta. Koska minä joudun kustantamaan osan myös miehen lapsen elatuksesta, se tarkoittaa, että raha on pois yhteisten lastemme elatuksesta. Maksumiehinä tässä yhtälössä on siis yhteiset lapsemme, jotka joutuvat tyytymään vähempään kuin mitä heidän isosiskonsa. Vielä ei lapsilla ole asiasta ongelmaa, koska ovat pieniä. Muutaman vuoden päästä alkavat ymmärtää, kun isosisko kertoo, mitä kaikkea hänellä on, missä kaikkialla hän on käynyt jne. Jos mies huolehtisi lapsesta yhdessä exänsä kanssa, minä pystyisin omasta palkastani säästämään niin, että edes joitain samoja asioita (esim kesälomamatkan ulkomaille) pystyisin tarjoamaan meidän yhteisille lapsillekin. Mies ei näe tilanteessa mitään ongelmaa. Ehkä näkee sitten, kun lapset alkavat kysellä, miksi sisko saa/pääsee ja he eivät.
Ensimmäisen perheen lasten oikeus. Olisit valinnut miehen, jolla ei ole lapsia. Tietenkin ensimmäiset tulevat ensin ja muut vasta sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ihan oikeasti. Jos et ole valmis maksamaan perheeseen liittyviä kuluja, kuten kasvavaa sähkölaskua, älä silloin kasvata perhettäsi! Pysy yksin!
Huono kombo, jos toisella alaikäisiä lapsia ja toisella ei, ja yhteinen koti. Toimii vain, jos lapseton osaa olla ja toimia kuin vanhempi (leikkimättä kuitenkaan kakkosäitiä/ -isää). Itse aikoinaan tiesin, ettei tule onnistumaan minulta eli muutettiin yhteen miehen kanssa vasta kun nuorin miehen lapsista muutti omilleen. Sitä ennen kahdeksan vuotta yhdessä oloa eri osoitteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko Ap ajatella että maksat ruuat kun lapset ovat äidillään ja mies maksaa ruuat kun lapset ovat teillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni saisi lukea otsikon uudelleen.
Kysymys kuuluu siten, että toisella EI OLE lapsia ja toisella on.
Useimmiten lapsilla on äiti ja isä ja he ovat vastuussa lapsiensa KAIKISTA kuluista. En edes käsitä miten tämä voi olla mitenkään epäselvää?
Jos tulee yhteisiä lapsia kuvio voi hiukan muuttua, mutta silkkaa hölmöyttä on miehen lapsille alkaa ostella harrastuskamoja tai elättää niitä. Se ei kuulu sinulle!
Oma exäni pyrki aina jättämään lapsikatraansa minulle, kun oli hänen lapsiviikonloppunsa. Ikävä kyllä lapset siinä hiukan kärsi, mutta koulutettava oli mies tavoille.
Tälläisissä tilanteissa lapsille tulee aika selkeästi esille, että isä ei oikeasti juurikaan piittaa, mutta miksi naisen pitäisi aina miehen maine pelastaa ja piilotella totuutta alkamalla itse huolehtimaan ja peesaamaan?
Monikin mies jättäisi mielellään, jos ei nyt kokonaan kersojaan pois elämästään, niin ainakin uuden puolison riesoiksi sitten ja tämä on nähty jo liiankin monta kertaa!
En ikinä huolisi enää miestä, jolla on lapsia! Joudut vain osaksi niitä rakenteita, joita täällä Suomessa on aina piiloteltu. Nainen hoitaa ja huolehtii, mies kerää mammonan, maineen ja jatkaa ilman huolen häivää elämäänsä.
Kulut menee puoliksi ja tämä sanomattakin selvää silloin kun molemmilla vähintään kohtuulliset tulot.
Jos toinen jää työttömöksi niin kulut jäävät työssäkäyvän harteille suurimmaksi osaksi.
Lapset eivät tilannetta muuta. Sillä ne lapset kuuluu siihen teidän uusioperheeseen ja mikäli kyseessä viikonloppulapsi niin hänelle varmasti riittää se, että tarpeen tullen pedin kasaa sohvalle ja jos kyseessä alle kouluikäinen niin sehän nukkuu vaikka välissä.
Ei lapset tarvitse omaa huonetta, joten sisarukset voi hyvin mahduttaa samaan soppiin..
Itelle ainakaan ikinä ole ollut ongelma nykyisen vaimoni lapsi aiemmasta suhteesta tai sen lapsen "aiheuttamat kulut". Ja uskoisin että jos itelläni olisi ollut lapsi jostain aiemmasta niin minunkaan lapseni tuskin olisi ollut mikään ongelma vaimolleni. Hän kun ruokkii, halii ja suukottaa naapurienkin lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on uusperhe. Elämämme on helppoa ja kivutonta. Tämä menee kuin vettä vaan.
Kun menimme naimisiin ja muutimme yhteen (tässä järjestyksessä) mieheni sanoi minulle, että minun elämäni ei saa huonontua ollenkaan. Asumiskuluni tai muut kuluni eivät saa nousta tämän johdosta. Olemme siis jakaneet menot niin, että minä maksan samoja summia kuin ennenkin, ja mies maksaa loput.
Tätä ketjua luettuani tajuan siihen syyn: mieheni ei vaadi minulta mitään. Ei yhtään mitään. Ei vaadi tekemään ruokaa, ei vaadi siivoamaan jälkiä, ei vaadi lähtemään leikkipuistoon kanssaan. Saan tässä surffailla omaa elämääni ilman mitään vaatimuksia, velvotteita tai pakkoja.
Ihana, rakas, suurisydäminen ja antelias mieheni!
Sitten saatte yhteisen lapsen ja surffailu loppuu
Ottaisin asuntolainan puoliksi jos pystyt maksamaan puolet lainasta koska sitten jos tulee ero tai toinen kuolee niin saat puolet asunnon hinnasta. Se on säästöä sulle. Kuitenkin rahat menevä jonnekin esim. miehesi lasten ruokaan. Ei harmita niin kun tulee sullekin säästöä. Hankala tilanne jos tulee sitten yhteisiä lapsia. Senkin vuoksi asunto 50/50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika moni saisi lukea otsikon uudelleen.
Kysymys kuuluu siten, että toisella EI OLE lapsia ja toisella on.
Useimmiten lapsilla on äiti ja isä ja he ovat vastuussa lapsiensa KAIKISTA kuluista. En edes käsitä miten tämä voi olla mitenkään epäselvää?
Jos tulee yhteisiä lapsia kuvio voi hiukan muuttua, mutta silkkaa hölmöyttä on miehen lapsille alkaa ostella harrastuskamoja tai elättää niitä. Se ei kuulu sinulle!
Oma exäni pyrki aina jättämään lapsikatraansa minulle, kun oli hänen lapsiviikonloppunsa. Ikävä kyllä lapset siinä hiukan kärsi, mutta koulutettava oli mies tavoille.
Tälläisissä tilanteissa lapsille tulee aika selkeästi esille, että isä ei oikeasti juurikaan piittaa, mutta miksi naisen pitäisi aina miehen maine pelastaa ja piilotella totuutta alkamalla itse huolehtimaan ja peesaamaan?
Monikin mies jättäisi mielellään, jos ei nyt kokonaan kersojaan pois elämästään, niin ainakin uuden puolison riesoiksi sitten ja tämä on nähty jo liiankin monta kertaa!
En ikinä huolisi enää miestä, jolla on lapsia! Joudut vain osaksi niitä rakenteita, joita täällä Suomessa on aina piiloteltu. Nainen hoitaa ja huolehtii, mies kerää mammonan, maineen ja jatkaa ilman huolen häivää elämäänsä.
Naulan kantaan. Ja juuri siitä syystä minä olen paasannut tässä ketjussa siitä, että naisen pitää jättää kaikki vastuu isälle. Isä hoitakoon ja viihdyttäköön. Mies kun on hyvin nusein sellainen otus, että jos häneltä vastuun ottaa, niin mies kyllä antaa vastuunsa pois. Lopputuloksena on uupunut äitipuoli. Siksi miesten kanssa pitää pitää tiukka linja: hoida itse omat lapsesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies maksaa omat ja lastensa kulut. Sinä omasi. Jos saatte yhteisen lapsen, maksatte sen kulut yhdessä.
Hetkinen Hetkinen!!! Miksi säännöt muuttuvat jos naisella ei ole lapsia kun miehillä on??? Yh keskusteluissa miehen vaaditaan maksavan naisten lapsien kuluja. Missä tasa-arvo? Toki sopimusvapaus on olemassa , mutta kuitenkin...
Tässä asiassa on yksi juttu. Nimittäin, lasten osoite on aika olennainen asia. Jos osoite on äidin luona ja äiti muuttaa uuden miehen kanssa yhteen, äiti ei saa enää yksinhuoltajakorotusta lapsilisään ja mikä olennaisempaa: uuden miehen tulot huomioidaan päivähoitomaksuissa. Minulla se aikoinaan nousi yli 100€ eli tämä+ lapsilisän pieneneminen nosti kulujani yhdestä lapsesta 150€ kuussa pelkän muuton vuoksi. Miehellä ei samassa tapauksessa tätä tapahdu, jos lasten osoite on äidillä.
Jos uusi mies ei sitten osallistu mihinkään kuluihin niin voi olla todella tiukilla pieni- tai keskituloinen äiti.
No äiti kuitenkin saa ne lapsilisät, etäisä ei. Ap:n tapauksessakin lapset ovat yhtä paljon molemmilla vanhemmilla. Ja jos päivähoitomaksut nousevat, ne pitää ottaa huomioon, kun lasketaan lapsen elatuksen tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:
Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.
Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa.
Tämä on minusta käytännössä ainoa täysipäinen ja emotionaalisesti kypsä tapa toimia perheessä. Perusteltiin muut tavat minkälaisilla älyllisillä tempuilla tahansa, ne lähes poikkeuksetta kuitenkin johtavat tilanteeseen, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti tavalla, joka heijastuu lapsiin myös psykologisella tasolla. Oma lähtökohtani on myös, että jos ei halua aikuisen roolissa elää lämmintä, kaikki perheenjäsenet syliinsä ottavaa perhe-elämää, ei kannata elää perhe-elämää ollenkaan. Jokaista euroa eri vanhempien tiliviivan alla kyttäävä taloudenpito, jossa lapset erotellaan eri leireihin, on minusta aivan kammottava skenaario täysin riippumatta siitä, ovatko miehet alunperin miehen vai naisen.
Aloittajan roolissa minusta olisi siis tervettä ja kypsää vain hyväksyä miehen lapset omikseen ja pitää heistä huolta ominaan - tai sitten unohtaa koko juttu. Puolivillaiset ratkaisut todennäköisesti tuottavat vain konflikteja, ja maailmasta kyllä löytyy lapsettomia miehiä, jos ei halua hyväksyä miehen lapsia perheenjäsenikseen. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi rakkaudella, ja minusta heillä on oikeus täysivaltaiseen perheenjäsenyyteen, eikä heitä tule altistaa ulossulkevalle taloudelliselle optimoinnille.
Olen tästä eri mieltä. Meillä on uusioperhe: kaksi yhteistä lasta ja yksi miehen lapsi edellisestä avioliitosta. Vaikka me miten olemme perheenä tasapuolisia kaikille kolmelle, pitää muistaa, että miehen lapsella on kaksi perhettä ja yhteisillä lapsillamme vain yksi perhe. Koska minäkin osallistun miehen lapsen elatukseen aivan samoin kuin meidän yhteisten lapsiemmekin, todellisuus on, että miehen lapsella on kaikkea paljon enemmän kuin yhteisillä lapsillamme. Tämä lapsi kun saa paljon äidiltään ja äitinsä suvulta. Jos minä osallistuisin vain yhteisten lastemme elatukseen, elintasoero lasten välillä pienenisi ainakin jonkin verran. Mies ei kuitenkaan näe asiassa mitään ongelmaa. Onneksi yhteiset lapsemme ovat vielä niin pieniä, että hekään eivät näe. Ei kuitenkaan mene kovin montaa vuotta, kun lapsetkin alkavat ymmärtää, että vaikka meiltä saavatkin kaikki kolme saman, yksi heistä saa vielä lisää omalta äidiltään. Aion jättää miehen perusteltavaksi, miten tämä on reilua ja oikeudenmukaista.
Minkä saman? Ruuan? Sähkön? Netin? Katon pään päälle? Sängyn?
Eikö sun mies ja hänen eksänsä keskustele isommista hankinnoista, kuten vaikka kännykän hommaamisesta, keskenään?
Kaiken saman. Minä ja mies maksamme kaikille kolmelle lapselle täsmälleen samat asiat. Miehen exä kuitenkin maksaa tälle yhdelle lapselle vielä paljon muutakin. Meillä on siis mahdollisuus tarjota kaikille kolmelle kerran kesässä reissu Särkänniemeen, mutta ei kaikille kolmelle vielä reissua Linnanmäelle ja Muumimaailmaan. Miehen lapsi pääsee kuitenkin äitinsä kanssa Linnanmäelle ja Muumimaailmaankin. Jos minun ei tarvitsisi osallistua myös miehen lapsen kustannuksiin, yhteisillä lapsillammekin olisi joskus mahdollisuus päästä näihinkin paikkoihin. Nyt ei ole. Miehen lapsi reissaa äitinsä kanssa ulkomailla, me pystymme tarjoamaan kaikille kolmelle vähemmän.
Ja ei, he eivät keskustele vaan miehen exä ostaa ja maksaa ainoalle lapselleen ihan mitä haluaa kysymättä miehen mielipidettä.
Siis ihanko tosissaan jotkut ajattelee, että varakas yhden lapsen vanhempi ei saa tarjota lapselleen samaa elintasoa kuin itselleen? Eihän se ole exän tai lapsen vika, että mies ja nyxä on vähä varaisia ja ovat vielä päättäneet hankki kaksi lasta lisää.
Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Onneksi meillä on ydinperhe. On kuitenkin itsestään selvää, että sisareni pystyy matkustamaan enemmän yhden lapsen kanssa kuin me meidän kolmen kanssa ja lapseton veljeni on koko ajan jossain reissussa. Sellaista se on, jokainen päättää itse kuinka monta lasta hankkii ja elättää. Miehesi on päätynyt kolmeen ja sinäkin tiesit tästä bonuslapsesta ennen yhteisten hankkimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:
Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.
Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa.
Tämä on minusta käytännössä ainoa täysipäinen ja emotionaalisesti kypsä tapa toimia perheessä. Perusteltiin muut tavat minkälaisilla älyllisillä tempuilla tahansa, ne lähes poikkeuksetta kuitenkin johtavat tilanteeseen, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti tavalla, joka heijastuu lapsiin myös psykologisella tasolla. Oma lähtökohtani on myös, että jos ei halua aikuisen roolissa elää lämmintä, kaikki perheenjäsenet syliinsä ottavaa perhe-elämää, ei kannata elää perhe-elämää ollenkaan. Jokaista euroa eri vanhempien tiliviivan alla kyttäävä taloudenpito, jossa lapset erotellaan eri leireihin, on minusta aivan kammottava skenaario täysin riippumatta siitä, ovatko miehet alunperin miehen vai naisen.
Aloittajan roolissa minusta olisi siis tervettä ja kypsää vain hyväksyä miehen lapset omikseen ja pitää heistä huolta ominaan - tai sitten unohtaa koko juttu. Puolivillaiset ratkaisut todennäköisesti tuottavat vain konflikteja, ja maailmasta kyllä löytyy lapsettomia miehiä, jos ei halua hyväksyä miehen lapsia perheenjäsenikseen. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi rakkaudella, ja minusta heillä on oikeus täysivaltaiseen perheenjäsenyyteen, eikä heitä tule altistaa ulossulkevalle taloudelliselle optimoinnille.
Olen tästä eri mieltä. Meillä on uusioperhe: kaksi yhteistä lasta ja yksi miehen lapsi edellisestä avioliitosta. Vaikka me miten olemme perheenä tasapuolisia kaikille kolmelle, pitää muistaa, että miehen lapsella on kaksi perhettä ja yhteisillä lapsillamme vain yksi perhe. Koska minäkin osallistun miehen lapsen elatukseen aivan samoin kuin meidän yhteisten lapsiemmekin, todellisuus on, että miehen lapsella on kaikkea paljon enemmän kuin yhteisillä lapsillamme. Tämä lapsi kun saa paljon äidiltään ja äitinsä suvulta. Jos minä osallistuisin vain yhteisten lastemme elatukseen, elintasoero lasten välillä pienenisi ainakin jonkin verran. Mies ei kuitenkaan näe asiassa mitään ongelmaa. Onneksi yhteiset lapsemme ovat vielä niin pieniä, että hekään eivät näe. Ei kuitenkaan mene kovin montaa vuotta, kun lapsetkin alkavat ymmärtää, että vaikka meiltä saavatkin kaikki kolme saman, yksi heistä saa vielä lisää omalta äidiltään. Aion jättää miehen perusteltavaksi, miten tämä on reilua ja oikeudenmukaista.
Minkä saman? Ruuan? Sähkön? Netin? Katon pään päälle? Sängyn?
Eikö sun mies ja hänen eksänsä keskustele isommista hankinnoista, kuten vaikka kännykän hommaamisesta, keskenään?
Kaiken saman. Minä ja mies maksamme kaikille kolmelle lapselle täsmälleen samat asiat. Miehen exä kuitenkin maksaa tälle yhdelle lapselle vielä paljon muutakin. Meillä on siis mahdollisuus tarjota kaikille kolmelle kerran kesässä reissu Särkänniemeen, mutta ei kaikille kolmelle vielä reissua Linnanmäelle ja Muumimaailmaan. Miehen lapsi pääsee kuitenkin äitinsä kanssa Linnanmäelle ja Muumimaailmaankin. Jos minun ei tarvitsisi osallistua myös miehen lapsen kustannuksiin, yhteisillä lapsillammekin olisi joskus mahdollisuus päästä näihinkin paikkoihin. Nyt ei ole. Miehen lapsi reissaa äitinsä kanssa ulkomailla, me pystymme tarjoamaan kaikille kolmelle vähemmän.
Ja ei, he eivät keskustele vaan miehen exä ostaa ja maksaa ainoalle lapselleen ihan mitä haluaa kysymättä miehen mielipidettä.
Siis ihanko tosissaan jotkut ajattelee, että varakas yhden lapsen vanhempi ei saa tarjota lapselleen samaa elintasoa kuin itselleen? Eihän se ole exän tai lapsen vika, että mies ja nyxä on vähä varaisia ja ovat vielä päättäneet hankki kaksi lasta lisää.
Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Onneksi meillä on ydinperhe. On kuitenkin itsestään selvää, että sisareni pystyy matkustamaan enemmän yhden lapsen kanssa kuin me meidän kolmen kanssa ja lapseton veljeni on koko ajan jossain reissussa. Sellaista se on, jokainen päättää itse kuinka monta lasta hankkii ja elättää. Miehesi on päätynyt kolmeen ja sinäkin tiesit tästä bonuslapsesta ennen yhteisten hankkimista.
En ole ylläoleva, mutta kuvio on kinkkinen. Ei, se ei ole kenenkään vika, mutta mikä on oikeudenmukaisinta?
Minun oikeudenmukaisuuden käsitys kyllä katsoo kokonaistilannetta. Jos yksi elää yltäkylläisyydessä äitinsä puolelta, niin se riittää. Isä voi keskittyä muihin lapsiin. Jotta lopputulos on lapsille sama.
Se yltäkylläisyydessä elävä - joka saa jo äidiltään monta matkaa, joka vuosi uusimmat iphonet ja ipadit ja muhkean viikkorahan - ei tarvitse enempää.
(Ja ps. Itselläni ei ole lapsia kuin yhden miehen kanssa, eikä hänellä ole aikaisemman liiton lapsia)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:
Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.
Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa.
Tämä on minusta käytännössä ainoa täysipäinen ja emotionaalisesti kypsä tapa toimia perheessä. Perusteltiin muut tavat minkälaisilla älyllisillä tempuilla tahansa, ne lähes poikkeuksetta kuitenkin johtavat tilanteeseen, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti tavalla, joka heijastuu lapsiin myös psykologisella tasolla. Oma lähtökohtani on myös, että jos ei halua aikuisen roolissa elää lämmintä, kaikki perheenjäsenet syliinsä ottavaa perhe-elämää, ei kannata elää perhe-elämää ollenkaan. Jokaista euroa eri vanhempien tiliviivan alla kyttäävä taloudenpito, jossa lapset erotellaan eri leireihin, on minusta aivan kammottava skenaario täysin riippumatta siitä, ovatko miehet alunperin miehen vai naisen.
Aloittajan roolissa minusta olisi siis tervettä ja kypsää vain hyväksyä miehen lapset omikseen ja pitää heistä huolta ominaan - tai sitten unohtaa koko juttu. Puolivillaiset ratkaisut todennäköisesti tuottavat vain konflikteja, ja maailmasta kyllä löytyy lapsettomia miehiä, jos ei halua hyväksyä miehen lapsia perheenjäsenikseen. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi rakkaudella, ja minusta heillä on oikeus täysivaltaiseen perheenjäsenyyteen, eikä heitä tule altistaa ulossulkevalle taloudelliselle optimoinnille.
Olen tästä eri mieltä. Meillä on uusioperhe: kaksi yhteistä lasta ja yksi miehen lapsi edellisestä avioliitosta. Vaikka me miten olemme perheenä tasapuolisia kaikille kolmelle, pitää muistaa, että miehen lapsella on kaksi perhettä ja yhteisillä lapsillamme vain yksi perhe. Koska minäkin osallistun miehen lapsen elatukseen aivan samoin kuin meidän yhteisten lapsiemmekin, todellisuus on, että miehen lapsella on kaikkea paljon enemmän kuin yhteisillä lapsillamme. Tämä lapsi kun saa paljon äidiltään ja äitinsä suvulta. Jos minä osallistuisin vain yhteisten lastemme elatukseen, elintasoero lasten välillä pienenisi ainakin jonkin verran. Mies ei kuitenkaan näe asiassa mitään ongelmaa. Onneksi yhteiset lapsemme ovat vielä niin pieniä, että hekään eivät näe. Ei kuitenkaan mene kovin montaa vuotta, kun lapsetkin alkavat ymmärtää, että vaikka meiltä saavatkin kaikki kolme saman, yksi heistä saa vielä lisää omalta äidiltään. Aion jättää miehen perusteltavaksi, miten tämä on reilua ja oikeudenmukaista.
Minkä saman? Ruuan? Sähkön? Netin? Katon pään päälle? Sängyn?
Eikö sun mies ja hänen eksänsä keskustele isommista hankinnoista, kuten vaikka kännykän hommaamisesta, keskenään?
Kaiken saman. Minä ja mies maksamme kaikille kolmelle lapselle täsmälleen samat asiat. Miehen exä kuitenkin maksaa tälle yhdelle lapselle vielä paljon muutakin. Meillä on siis mahdollisuus tarjota kaikille kolmelle kerran kesässä reissu Särkänniemeen, mutta ei kaikille kolmelle vielä reissua Linnanmäelle ja Muumimaailmaan. Miehen lapsi pääsee kuitenkin äitinsä kanssa Linnanmäelle ja Muumimaailmaankin. Jos minun ei tarvitsisi osallistua myös miehen lapsen kustannuksiin, yhteisillä lapsillammekin olisi joskus mahdollisuus päästä näihinkin paikkoihin. Nyt ei ole. Miehen lapsi reissaa äitinsä kanssa ulkomailla, me pystymme tarjoamaan kaikille kolmelle vähemmän.
Ja ei, he eivät keskustele vaan miehen exä ostaa ja maksaa ainoalle lapselleen ihan mitä haluaa kysymättä miehen mielipidettä.
Siis ihanko tosissaan jotkut ajattelee, että varakas yhden lapsen vanhempi ei saa tarjota lapselleen samaa elintasoa kuin itselleen? Eihän se ole exän tai lapsen vika, että mies ja nyxä on vähä varaisia ja ovat vielä päättäneet hankki kaksi lasta lisää.
Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Onneksi meillä on ydinperhe. On kuitenkin itsestään selvää, että sisareni pystyy matkustamaan enemmän yhden lapsen kanssa kuin me meidän kolmen kanssa ja lapseton veljeni on koko ajan jossain reissussa. Sellaista se on, jokainen päättää itse kuinka monta lasta hankkii ja elättää. Miehesi on päätynyt kolmeen ja sinäkin tiesit tästä bonuslapsesta ennen yhteisten hankkimista.
En ole ylläoleva, mutta kuvio on kinkkinen. Ei, se ei ole kenenkään vika, mutta mikä on oikeudenmukaisinta?
Minun oikeudenmukaisuuden käsitys kyllä katsoo kokonaistilannetta. Jos yksi elää yltäkylläisyydessä äitinsä puolelta, niin se riittää. Isä voi keskittyä muihin lapsiin. Jotta lopputulos on lapsille sama.
Se yltäkylläisyydessä elävä - joka saa jo äidiltään monta matkaa, joka vuosi uusimmat iphonet ja ipadit ja muhkean viikkorahan - ei tarvitse enempää.
(Ja ps. Itselläni ei ole lapsia kuin yhden miehen kanssa, eikä hänellä ole aikaisemman liiton lapsia)
Ja miten perustellaan tälle yhdelle lapselle ettei hän pääse mukaan? "muu perhe lähtee nyt muumimaailmaan, sinä jäät kotiin, pyydä kuule äitiltäsi reissua sinne!" reilua??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:
Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.
Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa.
Tämä on minusta käytännössä ainoa täysipäinen ja emotionaalisesti kypsä tapa toimia perheessä. Perusteltiin muut tavat minkälaisilla älyllisillä tempuilla tahansa, ne lähes poikkeuksetta kuitenkin johtavat tilanteeseen, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti tavalla, joka heijastuu lapsiin myös psykologisella tasolla. Oma lähtökohtani on myös, että jos ei halua aikuisen roolissa elää lämmintä, kaikki perheenjäsenet syliinsä ottavaa perhe-elämää, ei kannata elää perhe-elämää ollenkaan. Jokaista euroa eri vanhempien tiliviivan alla kyttäävä taloudenpito, jossa lapset erotellaan eri leireihin, on minusta aivan kammottava skenaario täysin riippumatta siitä, ovatko miehet alunperin miehen vai naisen.
Aloittajan roolissa minusta olisi siis tervettä ja kypsää vain hyväksyä miehen lapset omikseen ja pitää heistä huolta ominaan - tai sitten unohtaa koko juttu. Puolivillaiset ratkaisut todennäköisesti tuottavat vain konflikteja, ja maailmasta kyllä löytyy lapsettomia miehiä, jos ei halua hyväksyä miehen lapsia perheenjäsenikseen. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi rakkaudella, ja minusta heillä on oikeus täysivaltaiseen perheenjäsenyyteen, eikä heitä tule altistaa ulossulkevalle taloudelliselle optimoinnille.
Olen tästä eri mieltä. Meillä on uusioperhe: kaksi yhteistä lasta ja yksi miehen lapsi edellisestä avioliitosta. Vaikka me miten olemme perheenä tasapuolisia kaikille kolmelle, pitää muistaa, että miehen lapsella on kaksi perhettä ja yhteisillä lapsillamme vain yksi perhe. Koska minäkin osallistun miehen lapsen elatukseen aivan samoin kuin meidän yhteisten lapsiemmekin, todellisuus on, että miehen lapsella on kaikkea paljon enemmän kuin yhteisillä lapsillamme. Tämä lapsi kun saa paljon äidiltään ja äitinsä suvulta. Jos minä osallistuisin vain yhteisten lastemme elatukseen, elintasoero lasten välillä pienenisi ainakin jonkin verran. Mies ei kuitenkaan näe asiassa mitään ongelmaa. Onneksi yhteiset lapsemme ovat vielä niin pieniä, että hekään eivät näe. Ei kuitenkaan mene kovin montaa vuotta, kun lapsetkin alkavat ymmärtää, että vaikka meiltä saavatkin kaikki kolme saman, yksi heistä saa vielä lisää omalta äidiltään. Aion jättää miehen perusteltavaksi, miten tämä on reilua ja oikeudenmukaista.
Minkä saman? Ruuan? Sähkön? Netin? Katon pään päälle? Sängyn?
Eikö sun mies ja hänen eksänsä keskustele isommista hankinnoista, kuten vaikka kännykän hommaamisesta, keskenään?
Kaiken saman. Minä ja mies maksamme kaikille kolmelle lapselle täsmälleen samat asiat. Miehen exä kuitenkin maksaa tälle yhdelle lapselle vielä paljon muutakin. Meillä on siis mahdollisuus tarjota kaikille kolmelle kerran kesässä reissu Särkänniemeen, mutta ei kaikille kolmelle vielä reissua Linnanmäelle ja Muumimaailmaan. Miehen lapsi pääsee kuitenkin äitinsä kanssa Linnanmäelle ja Muumimaailmaankin. Jos minun ei tarvitsisi osallistua myös miehen lapsen kustannuksiin, yhteisillä lapsillammekin olisi joskus mahdollisuus päästä näihinkin paikkoihin. Nyt ei ole. Miehen lapsi reissaa äitinsä kanssa ulkomailla, me pystymme tarjoamaan kaikille kolmelle vähemmän.
Ja ei, he eivät keskustele vaan miehen exä ostaa ja maksaa ainoalle lapselleen ihan mitä haluaa kysymättä miehen mielipidettä.
Siis ihanko tosissaan jotkut ajattelee, että varakas yhden lapsen vanhempi ei saa tarjota lapselleen samaa elintasoa kuin itselleen? Eihän se ole exän tai lapsen vika, että mies ja nyxä on vähä varaisia ja ovat vielä päättäneet hankki kaksi lasta lisää.
Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja. Onneksi meillä on ydinperhe. On kuitenkin itsestään selvää, että sisareni pystyy matkustamaan enemmän yhden lapsen kanssa kuin me meidän kolmen kanssa ja lapseton veljeni on koko ajan jossain reissussa. Sellaista se on, jokainen päättää itse kuinka monta lasta hankkii ja elättää. Miehesi on päätynyt kolmeen ja sinäkin tiesit tästä bonuslapsesta ennen yhteisten hankkimista.
En ole ylläoleva, mutta kuvio on kinkkinen. Ei, se ei ole kenenkään vika, mutta mikä on oikeudenmukaisinta?
Minun oikeudenmukaisuuden käsitys kyllä katsoo kokonaistilannetta. Jos yksi elää yltäkylläisyydessä äitinsä puolelta, niin se riittää. Isä voi keskittyä muihin lapsiin. Jotta lopputulos on lapsille sama.
Se yltäkylläisyydessä elävä - joka saa jo äidiltään monta matkaa, joka vuosi uusimmat iphonet ja ipadit ja muhkean viikkorahan - ei tarvitse enempää.
(Ja ps. Itselläni ei ole lapsia kuin yhden miehen kanssa, eikä hänellä ole aikaisemman liiton lapsia)
Ja miten perustellaan tälle yhdelle lapselle ettei hän pääse mukaan? "muu perhe lähtee nyt muumimaailmaan, sinä jäät kotiin, pyydä kuule äitiltäsi reissua sinne!" reilua??
Pointtihan tässä on se, että se lapsi on jo päässyt muumimaailmaa, lintsille, powerparkiin ja särkänniemeen. Äitinsä kanssa.
Kyllä lapselle voi sanoa, että sinä kävit jo. Sinä kävit jo viidessä,paikassa. Me emme ole käyneet vielä missään. Nyt on meidän vuoro.
Tätä tehdään ihan ydinperheessäkin.
Tämä. Ja voihan tän asian kanssa saivarrella loputtomiin. Meillä ainakin mies syö enemmän kuin minä (ja lapseni yhteensä), pitäisikö tämä huomioida myös ruokakuluissa?