Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perheen kulujen jakaminen, kun vain toisella lapsia?
Miten olette jakaneet kulut tai näette asian, jos yhteen muuttaa kaksi aikuista ja toisen lapset? Tämä on ennakkopohdintaa, seurustelen miehen kanssa, jonka lapset ovat hänellä joka toinen viikko ja yhteenmuutto on jossain kohdassa edessä. Nämä lapset on tosi mukavia ja olen tyytyväinen tilanteeseen, mutta itse monta vuotta yksin asuneena haluan miettiä näitä etukäteen monelta kantilta, jotta sujuisi hyvin.
Yksi iso asia on asunnon koko, etenkin jos saamme lisää lapsia, pitää huoneita olla aika paljon. Olemme aiheesta jo puhuneet, mutta emme kuluista yhtään. Kokemuksia?
Kommentit (361)
No en yhteistä asuntoa ostaisi kenenkään kanssa, ennen kuin olen asunut hänen kanssaan yhdessä ja selvittänyt että yhteiselo sujuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asutaan yhdessä, perhe on yksikkö, jo lain mukaan.
Ei silloin kuulu mitään jakoviivoja asetella, ihmeellistä touhua.
Jos toisella on 20 lasta ja toisella ei yhtään, voi sitä jossain tasata jos haluaa. Mut ei todellakaan missään jokapäiväisessä toiminnassa.
Uusperhe ei ole perhe. Se on kolhoosi tai kommuuni.
Varmin tapa tappaa uusperhe on alkaa vaatia toiselta puolisolta perheenä elämistä.
51
Minö en laske puolison onia lapsia perheeseen. Ei ole minun tehtäväni valmistaa ruokaa heille eikä pestä heidän pyykkiään. Se on puolison exän vastuu ruokkia, vaatetta ja hoitaa ne omat mukulansa.
Voi lapsiparkaa. Ei ole todellakaan tuulesta temmattu ne paha äitipuoli -tarinat.
Mitä pahaa tuossa on?
Isä hoitaa lapsensa ja on heidän kanssaan. Sehän on vain hyvä asia.
Ohis
Välinpitämätön ja suorastaan halveksuvalta kuulostava asenne lasta kohtaan, joka on itsestään riippumattomista syistä pakotettu jakamaan elämäänsä kyseisen henkilön kanssa.
En minä halveksi mieheni lapsia, mutta silti katson, että jos mies haluaa lapsiaan nähdä, niin hänen pitää itse hoitaa ja viihdyttää. Minä en ota niistä yhtään vastuuta. Eikä mieheni tarvitse kantaa vastuuta minun lapsistani.
Eipä tuo erityisen kunnioittavaltakaan kuulosta. Kaikilla tietysti omat kokemukset mittaamassa näiden sanojen merkityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tuo ruoat ja muut asumiskulut on se mikä mietityttää. Puolet nelihenkisen perheen kuluista on aika paljon enemmän kuin yhden henkilön kulut vaikka lapset onkin vaan puolet ajasta. Ei ole tarkoitus alkaa kuitteja laskemaan, mutta luulen, että pidemmän päälle alkaisi tympiä, jos kaikki menisi vaan suvereenisti puoliksi. Esim sähkö- yms laskut nousee tosi paljon, kun asunnon pitää olla niin paljon isompi..
Ap
No niin no, sellaista se vaan on, jos enemmän väkeä tulee. Nousisihan teillä kulut myös yhteisen lapsen myötä, jos sellainen tulisi.
Toki te voitte vaikka kämpän hankkia niin, että sinä omistat vain neljäsosan ja siten myös hoidat vain neljäsosan kuluista. Mutta silloin myös erossa tai kuolemantapauksessa olet heikommassa asemassa. Vuokralla tilanne on selkeämpi, vuokran voi jakaa esim tarvittavien huoneiden suhteessa.
Miten niin ap olisi heikommassa asemassa eron tai kuolemantapauksen suhteen?
Jos omistaa neljänneksen niin saa erossa neljänneksen (jos on avioehto), sehän on selvä. Ap voi esim. sijoittaa sen "toisen neljänneksen" johonkin muuhun omaan juttuun. Jos ero tulee, niin helpompihan se on miehellekin ostaa vaimo ulos maksamalla neljännes talosta.
Niin, jos hän sen johonkin sijoittaa tai säästää, olettaen että on ns ylimääräistä. Aika monella vaan kaikki menee mikä tulee, ellei sitä ole ns "pakko" säästää vaikkapa asuntolainan muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asutaan yhdessä, perhe on yksikkö, jo lain mukaan.
Ei silloin kuulu mitään jakoviivoja asetella, ihmeellistä touhua.
Jos toisella on 20 lasta ja toisella ei yhtään, voi sitä jossain tasata jos haluaa. Mut ei todellakaan missään jokapäiväisessä toiminnassa.
Uusperhe ei ole perhe. Se on kolhoosi tai kommuuni.
Varmin tapa tappaa uusperhe on alkaa vaatia toiselta puolisolta perheenä elämistä.
51
Minö en laske puolison onia lapsia perheeseen. Ei ole minun tehtäväni valmistaa ruokaa heille eikä pestä heidän pyykkiään. Se on puolison exän vastuu ruokkia, vaatetta ja hoitaa ne omat mukulansa.
Voi lapsiparkaa. Ei ole todellakaan tuulesta temmattu ne paha äitipuoli -tarinat.
Mitä pahaa tuossa on?
Isä hoitaa lapsensa ja on heidän kanssaan. Sehän on vain hyvä asia.
Ohis
Välinpitämätön ja suorastaan halveksuvalta kuulostava asenne lasta kohtaan, joka on itsestään riippumattomista syistä pakotettu jakamaan elämäänsä kyseisen henkilön kanssa.
En minä halveksi mieheni lapsia, mutta silti katson, että jos mies haluaa lapsiaan nähdä, niin hänen pitää itse hoitaa ja viihdyttää. Minä en ota niistä yhtään vastuuta. Eikä mieheni tarvitse kantaa vastuuta minun lapsistani.
Eipä tuo erityisen kunnioittavaltakaan kuulosta. Kaikilla tietysti omat kokemukset mittaamassa näiden sanojen merkityksiä.
Minulle vastuun kantaminen toisen puolesta ei ole mitenkään kunnioitettava teko.
Meillä maksetaan noin puoliksi kaikki. Eipä tässä jaksa jokaista euroa sumplia ja säätää. Täällä on muutenkin aina sekalainen määrä syöjiä. On lapset, ei ole lapsia, on lasten kavereita, on miehen kavereita, on mun kavereita. Välillä ollaan vaan kahdestaan. Kyllä tossa menis kaikki aika sen sumplimiseen mikä on kenenkin osuus ruuasta ja asumisesta sekä muista kuluista.
Miehellä ei siis lapsia, mulla 2 lasta edellisestä liitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asutaan yhdessä, perhe on yksikkö, jo lain mukaan.
Ei silloin kuulu mitään jakoviivoja asetella, ihmeellistä touhua.
Jos toisella on 20 lasta ja toisella ei yhtään, voi sitä jossain tasata jos haluaa. Mut ei todellakaan missään jokapäiväisessä toiminnassa.
Uusperhe ei ole perhe. Se on kolhoosi tai kommuuni.
Varmin tapa tappaa uusperhe on alkaa vaatia toiselta puolisolta perheenä elämistä.
51
Minö en laske puolison onia lapsia perheeseen. Ei ole minun tehtäväni valmistaa ruokaa heille eikä pestä heidän pyykkiään. Se on puolison exän vastuu ruokkia, vaatetta ja hoitaa ne omat mukulansa.
Voi lapsiparkaa. Ei ole todellakaan tuulesta temmattu ne paha äitipuoli -tarinat.
Mitä pahaa tuossa on?
Isä hoitaa lapsensa ja on heidän kanssaan. Sehän on vain hyvä asia.
Ohis
Välinpitämätön ja suorastaan halveksuvalta kuulostava asenne lasta kohtaan, joka on itsestään riippumattomista syistä pakotettu jakamaan elämäänsä kyseisen henkilön kanssa.
En minä halveksi mieheni lapsia, mutta silti katson, että jos mies haluaa lapsiaan nähdä, niin hänen pitää itse hoitaa ja viihdyttää. Minä en ota niistä yhtään vastuuta. Eikä mieheni tarvitse kantaa vastuuta minun lapsistani.
Eipä tuo erityisen kunnioittavaltakaan kuulosta. Kaikilla tietysti omat kokemukset mittaamassa näiden sanojen merkityksiä.
Minulle vastuun kantaminen toisen puolesta ei ole mitenkään kunnioitettava teko.
Juu. Minulle taas välinpitämättömyys läsnäolevaa lasta kohtaan sen takia, ettei se ole olemalla vastuulla, ei ole kunnioitettavaa käytöstä. Mutta ehkä tuo on ihan hyvä tapa teidän perheessä, jos kerran miehesi on samanlainen.
Niin no jos kämppikset muuttaa yhteen niin jokainen hoitaa omat kulut ja 50/50%.
Jos tarkoitus sitoutua-> avioliitto. Silloin ei ole sinun ja minun vaan kaikki on yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä miehellä on yksi lapsi (8v), yhteinen tulossa. Yhdessä asuttu 3v, miehen lapsi on meillä pitkän viikonlopun joka toinen vkl.
Asumiskulut on jaettu tasan alusta alkaen. Asunto on puoliksi kummankin nimissä, vaikka miehen lasta varten hankittiin oma huone. Jatkossa pohdintaan tulee vaihdetaanko isompaan, jakavatko vauva ja isompi huoneen vai mitä tehdään. Onneksi tässä nyt on vielä pari vuotta aikaa pohtia, kun vauva kuitenkin aluksi on meidän huoneessa.
Ruoka ostetaan yhteiseltä taloustililtä, jonne kumpikin laittaa 60% nettotuloistaan. Samoin laskut, laina, matkat, yhteiset hankinnat, jos pitää miehen lapselle jotain hankkia jne. Mies maksaa elatusmaksua omista rahoistaan. Minulla on tällä hetkellä paremmat tulot kuin miehellä, mutta tilanne on vaihdellut liittomme aikana ja äitiyslomalla taas asetelma kääntyy, saati jos hoitovapaata jompikumpi pitää.
Minusta homma toimii näin ja kaikenkaikkiaan on ihan hassua mielestäni, jos parisuhteessa kovin tiukkaan on omat rahat.
Mites kotityöt arvotetaan?
Pesin lapsesi pyykkiä, vei roskat jossa oli sinunkin roskia, tein ruuan jota sinun lapsesi söi
....?
Naurettavaa pennin kyttäystä. Kannattas ehkä vaan asua ja olla yksin. Saa kulut minimiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tuo ruoat ja muut asumiskulut on se mikä mietityttää. Puolet nelihenkisen perheen kuluista on aika paljon enemmän kuin yhden henkilön kulut vaikka lapset onkin vaan puolet ajasta. Ei ole tarkoitus alkaa kuitteja laskemaan, mutta luulen, että pidemmän päälle alkaisi tympiä, jos kaikki menisi vaan suvereenisti puoliksi. Esim sähkö- yms laskut nousee tosi paljon, kun asunnon pitää olla niin paljon isompi..
Ap
No niin no, sellaista se vaan on, jos enemmän väkeä tulee. Nousisihan teillä kulut myös yhteisen lapsen myötä, jos sellainen tulisi.
Toki te voitte vaikka kämpän hankkia niin, että sinä omistat vain neljäsosan ja siten myös hoidat vain neljäsosan kuluista. Mutta silloin myös erossa tai kuolemantapauksessa olet heikommassa asemassa. Vuokralla tilanne on selkeämpi, vuokran voi jakaa esim tarvittavien huoneiden suhteessa.
Miten niin ap olisi heikommassa asemassa eron tai kuolemantapauksen suhteen?
Jos omistaa neljänneksen niin saa erossa neljänneksen (jos on avioehto), sehän on selvä. Ap voi esim. sijoittaa sen "toisen neljänneksen" johonkin muuhun omaan juttuun. Jos ero tulee, niin helpompihan se on miehellekin ostaa vaimo ulos maksamalla neljännes talosta.
Niin, jos hän sen johonkin sijoittaa tai säästää, olettaen että on ns ylimääräistä. Aika monella vaan kaikki menee mikä tulee, ellei sitä ole ns "pakko" säästää vaikkapa asuntolainan muodossa.
No, se on sitten omaa tyhmyyttä.
Kamalan pahalta kuulostaa kyllä sellainen, että puolison lapsista ei välitetä ollenkaan, ei voida tehdä ruokaa tai viettää yhtään aikaa yhdessä. Eihän niitä puolison lapsia tarvitse rakastaa ja olla koko ajan höösäämässä, mutta jos samassa taloudessa asutaan niin kyllä mun mielestä pitäisi aikuisena ihmisenä huolehtia niistä lapsista, perustarpeista jos ei muusta. Toi kuulostaa omaan korvaan vaan kamalan kylmältä että ei oikeasti yhtään kiinnosta ne puolison lapset. Mulla ei ole omia lapsia, mun miehellä on. Lapset asuvat äidillään ja meillä. Mä en oikein ymmärrä miksi ihmeessä en tekisi lapsille esimerkiksi ruokaa? Miksi en pesisi heidän pyykkejään? Miksi en kävisi heidän kanssaan puistossa? Mehän asutaan samassa taloudessa (vaikkakin vaan osan ajasta) ja mä olen tietoisesti alkanut suhteeseen miehen kanssa jolla on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalan pahalta kuulostaa kyllä sellainen, että puolison lapsista ei välitetä ollenkaan, ei voida tehdä ruokaa tai viettää yhtään aikaa yhdessä. Eihän niitä puolison lapsia tarvitse rakastaa ja olla koko ajan höösäämässä, mutta jos samassa taloudessa asutaan niin kyllä mun mielestä pitäisi aikuisena ihmisenä huolehtia niistä lapsista, perustarpeista jos ei muusta. Toi kuulostaa omaan korvaan vaan kamalan kylmältä että ei oikeasti yhtään kiinnosta ne puolison lapset. Mulla ei ole omia lapsia, mun miehellä on. Lapset asuvat äidillään ja meillä. Mä en oikein ymmärrä miksi ihmeessä en tekisi lapsille esimerkiksi ruokaa? Miksi en pesisi heidän pyykkejään? Miksi en kävisi heidän kanssaan puistossa? Mehän asutaan samassa taloudessa (vaikkakin vaan osan ajasta) ja mä olen tietoisesti alkanut suhteeseen miehen kanssa jolla on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
kaikkisamanarvoisia kirjoitti:
Meillä puolison edelliset lapset saa ruokaa ja vapaa-aikaa kotitöitä vastaan. Jos eivät osallistu kotitöihin, niin ruokaakaan ei tipu pöytään. Vielä ei olla mietitty, mitä sitten tehdään kun saadaan yhteisiä lapsia. Puolison lapsista on kuitenkin isoapu talouden hoidodda.
Ruokaa ja vapaa-aikaa kotitöitä vastaan?
Kaikkia lapsia tulee kohdella samanarvoisina, jos kerran perheyksikkö on muodostettu.
Ei ole olemassa minun lapsia ja sinun lapsia ja yhteisiä lapsia. Kaikki ovat minun lapsia kummankin puolison silmissä. Jos et siihen kykene, niin älä milloinkaan muodosta uusioperhettä.
Höpö höpö. Uusperhe ei ole sama kuin ydinperhe. Jos et pysty tätä tosiasiaa hyväksymään, niin älä milloinkaan perusta uusperhettä. Tapat sen ennen aikojaan tuolla asenteella.
Ne uusperheen lapsetkaan eivät ole sen enempää huutolaislapsia kuin ydinperheenkään lapset.
Älkää oikeasti menkö yhteen lapsellisen kanssa, jos ne toisen lapset ovat vain riesa ja rasite. Uusioperheessä lapsella on yhtälainen oikeus htvään lapsuuteen, olla rakastettu ja tasa-arvoinen muiden lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asutaan yhdessä, perhe on yksikkö, jo lain mukaan.
Ei silloin kuulu mitään jakoviivoja asetella, ihmeellistä touhua.
Jos toisella on 20 lasta ja toisella ei yhtään, voi sitä jossain tasata jos haluaa. Mut ei todellakaan missään jokapäiväisessä toiminnassa.
Uusperhe ei ole perhe. Se on kolhoosi tai kommuuni.
Varmin tapa tappaa uusperhe on alkaa vaatia toiselta puolisolta perheenä elämistä.
51
Minö en laske puolison onia lapsia perheeseen. Ei ole minun tehtäväni valmistaa ruokaa heille eikä pestä heidän pyykkiään. Se on puolison exän vastuu ruokkia, vaatetta ja hoitaa ne omat mukulansa.
Voi lapsiparkaa. Ei ole todellakaan tuulesta temmattu ne paha äitipuoli -tarinat.
Mitä pahaa tuossa on?
Isä hoitaa lapsensa ja on heidän kanssaan. Sehän on vain hyvä asia.
Ohis
Välinpitämätön ja suorastaan halveksuvalta kuulostava asenne lasta kohtaan, joka on itsestään riippumattomista syistä pakotettu jakamaan elämäänsä kyseisen henkilön kanssa.
En minä halveksi mieheni lapsia, mutta silti katson, että jos mies haluaa lapsiaan nähdä, niin hänen pitää itse hoitaa ja viihdyttää. Minä en ota niistä yhtään vastuuta. Eikä mieheni tarvitse kantaa vastuuta minun lapsistani.
Eipä tuo erityisen kunnioittavaltakaan kuulosta. Kaikilla tietysti omat kokemukset mittaamassa näiden sanojen merkityksiä.
Minulle vastuun kantaminen toisen puolesta ei ole mitenkään kunnioitettava teko.
Juu. Minulle taas välinpitämättömyys läsnäolevaa lasta kohtaan sen takia, ettei se ole olemalla vastuulla, ei ole kunnioitettavaa käytöstä. Mutta ehkä tuo on ihan hyvä tapa teidän perheessä, jos kerran miehesi on samanlainen.
En ole välinpitämätön. Kyllä minä juttelen, jos olen paikalla. Näen kyllä lapsen. Teen kyllä ruokaa kaikille.
Mutta en siivoa Miehen puolesta heidän jälkiään, jotta mies voi maata sohvalla. En pese pyykkiä Miehen puolesta, jotta mies voi lukea padia. En vie heitä puistoon, ja jätä miestä telkkaria katsomaan - se on miehen vastuulla viihdyttää heitä.
Olen tätä ennen elänyt 20 vuotta avioliitossa, jossa minä kannoin vastuun kaikesta. Jopa siitä, kun eksällä oli huono päivä, niin minä heti mietin, mitä olen tehnyt. Ei ikinä enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asutaan yhdessä, perhe on yksikkö, jo lain mukaan.
Ei silloin kuulu mitään jakoviivoja asetella, ihmeellistä touhua.
Jos toisella on 20 lasta ja toisella ei yhtään, voi sitä jossain tasata jos haluaa. Mut ei todellakaan missään jokapäiväisessä toiminnassa.
Uusperhe ei ole perhe. Se on kolhoosi tai kommuuni.
Varmin tapa tappaa uusperhe on alkaa vaatia toiselta puolisolta perheenä elämistä.
51
Minö en laske puolison onia lapsia perheeseen. Ei ole minun tehtäväni valmistaa ruokaa heille eikä pestä heidän pyykkiään. Se on puolison exän vastuu ruokkia, vaatetta ja hoitaa ne omat mukulansa.
Voi lapsiparkaa. Ei ole todellakaan tuulesta temmattu ne paha äitipuoli -tarinat.
Mitä pahaa tuossa on?
Isä hoitaa lapsensa ja on heidän kanssaan. Sehän on vain hyvä asia.
Ohis
Välinpitämätön ja suorastaan halveksuvalta kuulostava asenne lasta kohtaan, joka on itsestään riippumattomista syistä pakotettu jakamaan elämäänsä kyseisen henkilön kanssa.
En minä halveksi mieheni lapsia, mutta silti katson, että jos mies haluaa lapsiaan nähdä, niin hänen pitää itse hoitaa ja viihdyttää. Minä en ota niistä yhtään vastuuta. Eikä mieheni tarvitse kantaa vastuuta minun lapsistani.
Eipä tuo erityisen kunnioittavaltakaan kuulosta. Kaikilla tietysti omat kokemukset mittaamassa näiden sanojen merkityksiä.
Minulle vastuun kantaminen toisen puolesta ei ole mitenkään kunnioitettava teko.
Juu. Minulle taas välinpitämättömyys läsnäolevaa lasta kohtaan sen takia, ettei se ole olemalla vastuulla, ei ole kunnioitettavaa käytöstä. Mutta ehkä tuo on ihan hyvä tapa teidän perheessä, jos kerran miehesi on samanlainen.
En ole välinpitämätön. Kyllä minä juttelen, jos olen paikalla. Näen kyllä lapsen. Teen kyllä ruokaa kaikille.
Mutta en siivoa Miehen puolesta heidän jälkiään, jotta mies voi maata sohvalla. En pese pyykkiä Miehen puolesta, jotta mies voi lukea padia. En vie heitä puistoon, ja jätä miestä telkkaria katsomaan - se on miehen vastuulla viihdyttää heitä.
Olen tätä ennen elänyt 20 vuotta avioliitossa, jossa minä kannoin vastuun kaikesta. Jopa siitä, kun eksällä oli huono päivä, niin minä heti mietin, mitä olen tehnyt. Ei ikinä enää.
Eli aiemman elämän traumatisoimana siirrät ongelmat tähän nykyiseenkin perhe/parisuhteeseen?
Kyllä me maksetaan lähes puoliksi kaikki asumisen ja elämisen kulut. Palkkojen suhteessa siirretään yhteiselle tilille rahaa kuukausittain, ja meillä on lähes sama palkka molemmilla. Lasten harrastuksista ja muista isommista hankinnoista vastaa puolisoni yhdessä lasten toisen vanhemman kanssa. Niihin minä en osallistu. Esimerkiksi parturikäynnin tai jonkun vaatteen saatan joskus lapsille maksaa ihan omasta pussistani.
Eihän tässä ole mitään ongelmaa, elatusmaksuillahan ne lapset elätetään. Otatte puolison lapset teille kokoaikaisesti asumaan niin etävanhempansa maksaa lapsen elatuksen ja teidän bilettämisen.
Mikäli olen etävanhempi-isien puheet oikein ymmärtänyt.
Helppoa, jos nainen on lapseton niin mies maksaa omien ruokkojensa kulut pennilleen yksin. Jos naisella taas on niitä rakkauslapsia soinnut niin uusi mies maksaa puoleksi lasten kulut ja mieluummin kokonaan että mamma pääsee elatusmaksuilla kampaajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asutaan yhdessä, perhe on yksikkö, jo lain mukaan.
Ei silloin kuulu mitään jakoviivoja asetella, ihmeellistä touhua.
Jos toisella on 20 lasta ja toisella ei yhtään, voi sitä jossain tasata jos haluaa. Mut ei todellakaan missään jokapäiväisessä toiminnassa.
Uusperhe ei ole perhe. Se on kolhoosi tai kommuuni.
Varmin tapa tappaa uusperhe on alkaa vaatia toiselta puolisolta perheenä elämistä.
51
Minö en laske puolison onia lapsia perheeseen. Ei ole minun tehtäväni valmistaa ruokaa heille eikä pestä heidän pyykkiään. Se on puolison exän vastuu ruokkia, vaatetta ja hoitaa ne omat mukulansa.
Voi lapsiparkaa. Ei ole todellakaan tuulesta temmattu ne paha äitipuoli -tarinat.
Mitä pahaa tuossa on?
Isä hoitaa lapsensa ja on heidän kanssaan. Sehän on vain hyvä asia.
Ohis
Välinpitämätön ja suorastaan halveksuvalta kuulostava asenne lasta kohtaan, joka on itsestään riippumattomista syistä pakotettu jakamaan elämäänsä kyseisen henkilön kanssa.
En minä halveksi mieheni lapsia, mutta silti katson, että jos mies haluaa lapsiaan nähdä, niin hänen pitää itse hoitaa ja viihdyttää. Minä en ota niistä yhtään vastuuta. Eikä mieheni tarvitse kantaa vastuuta minun lapsistani.
Eipä tuo erityisen kunnioittavaltakaan kuulosta. Kaikilla tietysti omat kokemukset mittaamassa näiden sanojen merkityksiä.
Minulle vastuun kantaminen toisen puolesta ei ole mitenkään kunnioitettava teko.
Juu. Minulle taas välinpitämättömyys läsnäolevaa lasta kohtaan sen takia, ettei se ole olemalla vastuulla, ei ole kunnioitettavaa käytöstä. Mutta ehkä tuo on ihan hyvä tapa teidän perheessä, jos kerran miehesi on samanlainen.
En ole välinpitämätön. Kyllä minä juttelen, jos olen paikalla. Näen kyllä lapsen. Teen kyllä ruokaa kaikille.
Mutta en siivoa Miehen puolesta heidän jälkiään, jotta mies voi maata sohvalla. En pese pyykkiä Miehen puolesta, jotta mies voi lukea padia. En vie heitä puistoon, ja jätä miestä telkkaria katsomaan - se on miehen vastuulla viihdyttää heitä.
Olen tätä ennen elänyt 20 vuotta avioliitossa, jossa minä kannoin vastuun kaikesta. Jopa siitä, kun eksällä oli huono päivä, niin minä heti mietin, mitä olen tehnyt. Ei ikinä enää.
Eli aiemman elämän traumatisoimana siirrät ongelmat tähän nykyiseenkin perhe/parisuhteeseen?
Siirrän nykyiseen parisuhteeseeni opit. Ja juuri näiden oppien takia meidän uusperheessä ei ole mitään niitä uusperheiden ongelmia, joista aina puhutaan. Ei siis yhtään mitään.
Alue: Aihe vapaa
En minä halveksi mieheni lapsia, mutta silti katson, että jos mies haluaa lapsiaan nähdä, niin hänen pitää itse hoitaa ja viihdyttää. Minä en ota niistä yhtään vastuuta. Eikä mieheni tarvitse kantaa vastuuta minun lapsistani.