Perheen kulujen jakaminen, kun vain toisella lapsia?
Miten olette jakaneet kulut tai näette asian, jos yhteen muuttaa kaksi aikuista ja toisen lapset? Tämä on ennakkopohdintaa, seurustelen miehen kanssa, jonka lapset ovat hänellä joka toinen viikko ja yhteenmuutto on jossain kohdassa edessä. Nämä lapset on tosi mukavia ja olen tyytyväinen tilanteeseen, mutta itse monta vuotta yksin asuneena haluan miettiä näitä etukäteen monelta kantilta, jotta sujuisi hyvin.
Yksi iso asia on asunnon koko, etenkin jos saamme lisää lapsia, pitää huoneita olla aika paljon. Olemme aiheesta jo puhuneet, mutta emme kuluista yhtään. Kokemuksia?
Kommentit (361)
No tuostahan sotkujen sopan keität!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheessä ei voi tiukasti (mielestäni) jaotella sun lapset-mun lapset-sun rahat-mun rahat periaatteella. Ja jos esimerkiksi ostatte asunnon yhdessä, ihan jo tulevaisuutesi turvaksi eron tai kuoleman varalle, se kannattaa olla puoliksi nimissänne ja siis myös puoliksi maksaa, jos kummankin talous sen sallii.
Selkeät lasten kulut, kuten harrastusmaksut, vaatteet, pk-maksut jne miehelle, ruuat ja asumiskulut puoliksi tai tulojen mukaan, on minun ehdotukseni.
Ehdoton ei asumiskulujen ja ruuat puoliksi laittamiselle. Ap maksaa yhden osan ja mies loput suhteutettuna asujien määrään.
esim mies maksaa nimissään olevaa kotia ja nainen maksaa ruoat ja asumisesta esim 300 ja muut kulut puoleksi. Ei noin vaan vaatisin että yhteinen koti ja itse maksan myös ja kaikki kulut puoleksi paitsi omat henk.koht. menot.
Helppo on hurskastella kun sopua riitti kasvattas yhteiset lapset yhdessä.
Kyllä siinä on neuvottelemista kun on monenlaisia lapsia.
Miten jakaantuu kulut perheessä jossa naisella kolmenlaiset lapset, niistä tosin yksi vakituisesti isällään mutta lomat äidillään ja neljännenlainen tulossa uuden avomiehen kanssa.
Selailun keskustelua. Vahvistui käsitykseni, sääli, todella sääli eroperheiden lapsia. Ei ihme että heitä on sijoituksessa, äidithän joskus ihan pyytävät kun uusi mies ei halua lasta, tytöt ajautuvat 16- vuotiaina avoliittoihin ja äideiksi.
Muksi ei voi suhteilla omista asunnoista käsin jos on alaikäisiä?
Tulipa asian vierestä, ei vaan rahasta.
Paras ratkaisu olisi hankkia esim. kaksio tai kolmio teille kahdelle. Lisäksi mies hankkii kakkosasunnon, jossa asuu lastensa kanssa silloin kun niiden hoito on hänellä. Näin kulut kohdistuvat oikein eikä sinun tarvitse toimia sijaisäitinä.
Meillä ei ole ihan verrannollinen tilanne, koska meillä on mieheni kanssa myös lapsi, mutta miehellä myös lapsi edellisestä liitosta joka asuu kanssamme joka toinen viikko. Itse en ole miettinyt talouden tasaamista sillä tavalla, etten ottaisi osaa myös lapsipuoleni kuluihin, vaan ostan vaatteita, ruokaa ja sen sellaista tasapuolisesti kaikille - oli biologisesti oma lapsi tai ei. Katson, että olemme yhteistä taloutta joka tapauksessa ja yhteisestä potista se raha olisi kuitenkin pois. En myöskään halua, että taloudessamme vallitsisi kaksi eri elintasoa sen vuoksi, että lapsipuoleni äiti on pienituloinen. Tietysti tämä on ollut meille sikäli helppo ratkaisu, koska olemme mieheni kanssa molemmat hyvätuloisia ja palkat suunnilleen samansuuruisia. Voi olla, että suhtautuisin eri tavalla jos olisin huomattavasti vähemmän tienaava kuin mieheni, eikä meillä olisi yhteistä lasta.
Oikeastiko ihmisten elämä on noin vaikeaa rahan takia.
Ikinä en tuollaiseen ryhtyisi.
Mikä perhe sellainen on, jossa on sun mun meidän rahat ja lapset, kaikki on yhteistä, jos kerran ollaan perhe.
Samaan aikaan lähetetään rahaa kummilapselle vinkuintiaan tietämättä mihin rahat menee, mutta puhutaan puolison ex lapsista ja näille ei voi makkarapakettia ostaa nälkään.
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä miettisin, että uusioperheessä täytyy ottaa ne lapset myös vähän kuin omiksi lapsikseen.
Joku sanoi ylempänä, että mies maksaa yksin lapsiensa kulut ja jos saatte oman, niin hänestä maksatte molemmat. Selvä, ihan kiva epätasa-arvo sisaruksilla 👍
Kun teininä muutin isäni ja hänen vaimonsa luo, olivat he juuri supermarketissa ostoksilla kun saivat puhelun, jossa muuttoni varmistui. Isän vaimo oli ostamassa itselleen uusia housuja, mutta tämän kuullessaan suuntasi toiselle osastolle ostamaan housujensa sijaan minua varten peiton ja tyynyn. On edelleen minulle enemmän äiti kuin oma äitini ikinä oli, nykyään myös mummopuoli lapsellenikin.
Varmaan tässä myös lasten äiti kuitenkin jotain hankkii ja lapsilisät jollekin tulee? Eri juttu, jos lasten äiti ei mitään hoida ja lapsilisät tulee miehelle. En kyllä myöskään osaisi tuollaista tosi tarkkaa kirjanpitoa siitä, kuka ostaa ja mitä kenellekin. Ymmärrän kuitenkin hyvin tuon, että jos aikuisia on kolme tai neljä, eivät lisäkulut pelkästään yhdelle ole reiluja.
Mies maksaa omat ja lastensa kulut. Sen lisäksi myös sinun kulusi, sinullahan on pillu
Minusta tuo puoliksi asumiskulut ja perusruokamenot on ihan ok.Mies maksaa sitten lasten kulut muuten.Asunto puoliksi jos on varaa, mutta toki jos tarvitaan 3+makkaria miehen lasten takia niin tarvittaessa mies maksaa 70-30 asunnon (toki myös omistaa sen sitten).
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo puoliksi asumiskulut ja perusruokamenot on ihan ok.Mies maksaa sitten lasten kulut muuten.Asunto puoliksi jos on varaa, mutta toki jos tarvitaan 3+makkaria miehen lasten takia niin tarvittaessa mies maksaa 70-30 asunnon (toki myös omistaa sen sitten).
Näin menee hyvin kun miehen osuuden asunnosta omistavat yhteiset lapset.
Mutta jos sen omistaisivatkin minua ikänsä inhonneet puolison lapset, jotka tahtoisivat isukin 70 prosenttia haltuunsa.
Vaikka yks tuttu omisti sen 50 , jätti asunnon rähjääville miehen lapsille kiluineen kaluineen. Ei omia lapsia naisella. Joskus ihminen vaan ei enää jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olette ostamassa asuntoa, niin jonkunlainen keskusteluhan on käytävä siitä että kahdelle aikuiselle riittää kaksio, mutta jos molemmille lapsille pitää olla oma huone, nousee neliömäärä ja hinta aika helkkaristi. Ei sun kuulu niistä kahdesta ylimääräisestä huoneesta maksaa? No , oon varmaan "jäävi", kun en itse ikinä, missään tilanteessa ois mennyt yksiin lapsellisen miehen kanssa.
Jos asuntoa ostetaan, oikeasti kannattaa kummankin maksaa puoliksi. En ymmärrä miksi naiset tieten tahtoen haluavat pistää itsensä huonompaan asemaan omaisuuden kartuttamisen kanssa, koska periaatteellisista syistä ei haluaisi maksaa jonkinverran isompaa lainaa? Vuokralla tottakai voi jakaa vuokran huoneiden määrän suhteessa, esimerkiksi.
Sehän riippuu ihan täysin asunnosta. Läheskään kaikki isommat asunnot tai talot eivät olenjärkeviä sijoituksia, joista saa omansa pois/voittoa, kun otetaan huomioon asunnon kuluminen lapsiperheessä ja sen vuoksi tehtävät remontit esimerkiksi. Päätös pitää tehdä tuossa asiassa puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta ja ap voinee sijoittaa rahansa paljon järkevämminkin.
Täällä toki moni toivoo puolison maksavan puolet, koska omat tulot eivät välttämättä riitä ja sillä tavoin saa paremman elintason. Mitään velvollisuutta eikä edes järkevää syytä tähän ole. Olen tätä mieltä toisaalta siksi, että minulla on varaa olla tätä mieltä (tienaan enemmän kuin mieheni, mikä on tällä palstalla harvinaisempaa). Ellei sitten halua maksaa ja ottaa tappiota toisen lapsista. Suhde voi myös päätyä eroon ja silloin se kaduttaa erityisesti.
"Ottaa tappiota".
Ne lapset sitten aistivat, miten niihin suhtaudutaan, vaikka kuinka haluaisitte uskoa, että nätti hymy ja sivistyneet tavat sen peittäisivät. Ihan vaan tiedoksi.
no se maksaa, jolla on lompakossa rahaa. se on varma ero, jos pitää kuluissa ruveta pohtimaan osuuksia. kun elämisen kierto kohdallanne päättyy, niin luuletteko saavanne omaisuutenne mukaan viimeiselle matkalle? arkku täynnä älylaitteita ja kaikkea tarpeellista? miten jaetaan kulut...
Perhe on yhteinen yksikkö, jolla on yhteinen talous ja rahat. Jos ei tämä onnistu, kuten ilmeisesti ei onnistu, kun nyt jo raha-asioita pohditaan, niin ei kannata nähdä vaivaa. Purkautuu kumminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten perheessä voi vain toisella olla lapsia? Eikö lapset kuulu perheeseen eli jos minulla on lapsia ja perheeseen tulee uusi mies, niin ne lapset ovat edelleen osa perhettä(johon kuuluu myös tämä mies) joten miehelläkin on lapsia perheessään.
No jos perheeseen muuttaa toinen aikuinen, eivät lapset automaattisesti hänen lapsikseen muutu. Millään mittarilla. Sosiaalinen vanhemmuus muodostuu vuosien kuluessa. Millaiseksi, ei voi etukäteen tietää. Taloudellisesti ja juridisesti lapsesta oat edelleen vastuussa hänen omat vanhempansa. Toki uusi aikuinen voi myös osallistua taloudellisesti jos haluaa ja rahaa riittää, mutta vastuu lapsen elatuksesta kuuluu vanhemmille. Biologiseksi vanhemmaksi uusi aikuinen ei päädy koskaan. Ja sitten on vielä lapsenkin käsitys. Mieltääkö hän perheen uuden aikuisen uudeksi vanhemmakseen. Jos ky
Aamen. Noin se menee.
Rivien välistä huomaa, että teillä menee mukavasti. Ja syy on selvä: et vaadi miestäsi ottamaan vastuuta lapsista, jotka eivät ole hänen.
Tämä on toimivan uusperheen sakaisuus. Ihmettelemän, miksi sitä ei uskota. Sen sijaan vaaditaan toisen olevan yhtä perhettä, ja sitten huudellaan, kun uusperheet ovat niin vaikeita.
Tunnustan, että itse olen naisena eronnut seurustelusuhteessa, kun alkoi ahdistaa painostus uusperheeseen.
Kun suhdetta takana n. vuosi ja itse olisin halunnut vielä tutustua rauhassa ihan siihen seurustelukumppaniin, niin olikin puheissa jo yhteenmuutot ja toisen järjestämät yhteiset ajat tämän lasten kanssa, jotta voisimme lasten kanssa paremmin tutustua. Ja pikkuhiljaa meni siten, että toinen vaivihkaa hivuttautui omiin tekemisiinsä niin, että olisin itse jäänyt lasten kanssa leikkimään.
Eikä siinä jos olisi yhdessä sovittu, että näin toimitaan, ja yhdessä siitä yhteenmuutosta haaveiltu ja sitä kautta aloitettu minun ja hänen lasten toisiimme tutustuminen. Nyt tuossa vain tuntui, että hommat päätettiin puolestani, ja minua oltiin viemässä kohti äitipuolen roolia.
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yhteinen yksikkö, jolla on yhteinen talous ja rahat. Jos ei tämä onnistu, kuten ilmeisesti ei onnistu, kun nyt jo raha-asioita pohditaan, niin ei kannata nähdä vaivaa. Purkautuu kumminkin.
Uusperheessä ei mene noin, se ei ole ydinperhe.
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yhteinen yksikkö, jolla on yhteinen talous ja rahat. Jos ei tämä onnistu, kuten ilmeisesti ei onnistu, kun nyt jo raha-asioita pohditaan, niin ei kannata nähdä vaivaa. Purkautuu kumminkin.
Kyllä vanhempi omistaan huolehtii. Ketju vanha, mutta kun lapset käyvät joka toinen viikonloppu, ei siinä vaate ym. kuluja tule, vain ruoka ja ylläpito. Viikonloppuisä maksaa jo elareita. Viikko viikko systeemissä vanhemmilla omanlainen sopimus. Ei lapsettoman tule maksaa lapselliselle aiheutuvia kuluja. Jos olet itse valmis kustantamaan toisen lapsen menot, onnea matkaan. Ei yhteinen talous tarkoita elatusvelvollisuutta toisen lapsiin.
Asunnon ostaisin puoliksi jos mahdollista. Arjen kuluista mies saisi maksaa oman ja lastensa osan. Toki jos oma taloudellinen tilanne olisi hyvä ja lapset "kuin omia" niin silloin 50-50 saattaisi myös tuntua luontevalta. Vähän vierastan ajatusta "mun ja sun lapset".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies maksaa omat ja lastensa kulut. Sinä omasi. Jos saatte yhteisen lapsen, maksatte sen kulut yhdessä.
Hetkinen Hetkinen!!! Miksi säännöt muuttuvat jos naisella ei ole lapsia kun miehillä on??? Yh keskusteluissa miehen vaaditaan maksavan naisten lapsien kuluja. Missä tasa-arvo? Toki sopimusvapaus on olemassa , mutta kuitenkin...
No ihan on oma moka jos yh äidin tai iskän nappasee😂
Aamen. Noin se menee.
Rivien välistä huomaa, että teillä menee mukavasti. Ja syy on selvä: et vaadi miestäsi ottamaan vastuuta lapsista, jotka eivät ole hänen.
Tämä on toimivan uusperheen sakaisuus. Ihmettelemän, miksi sitä ei uskota. Sen sijaan vaaditaan toisen olevan yhtä perhettä, ja sitten huudellaan, kun uusperheet ovat niin vaikeita.