Lue keskustelun säännöt.
Vaiettu tabu: saanko hävetä puolison ”monimuotoista” perhetaustaa?
24.04.2018 |
Puolisoni on kultainen, mutta huomaan häpeäväni hänen perhetaustaansa. On exän, nyxän ja meidän lapsia. Eronneita ja karanneita. Kaikki sisarukset eivät ole edes sukua keskenään. Kun esimerkiksi harrastuksissa tulee puheeksi puolisoiden sisarukset, vaikenen. Muilla samoja kokemuksia?
Kommentit (29)
Etkö sinä ole se nyxä? Jollet ja on meidänkin lapsia niin ehkä sietääkin hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeä pois vaan! Jos ei parempaa tekemistä oo:D
Mun mies häpeää mun taustaa. Äitini on alkoholisti, henkisesti hieman jälkeenjäänyt lapsena ajoissa havaitsematta jääneen synnynnäisen kilpirauhasen vajaatoiminnan takia, ja hyvin erikoinen ihminen muutenkin. Hänen kotinsa esimerkiksi on kuin niistä karmeimmista jenkkiläisistä hamstraajaohjelmista, ja hän painaa 160 kg.
Mutta eipä noista niin puhuta. Lähinnä enemmän tämä häpeä tuli vastaan kun häät aikoinaan oli, mies oli ihan paniikissa siitä mitä hänen sukunsa ajattelee kun näkee äitini. Mutta toisaalta sitäkin ihmettelisivät, jos morsiamen äiti ei ole paikalla ollenkaan.
Kieltämättä. Alun huumassa kaikki oli ok, mutta nyt olen huomannut välillä häpeäväni hänen värikästä taustaansa. Mieleeni on tullut eron ajatukset. Voisin löytää kumppanin, jota ei tarvitsisi hävetä. Tiedostan, että suhde on tuhoontuomittu, koska ajattelen näin.
Siis täh? Kuka sinä olet, jos on nyksän lapsia ja on sinun puoliso? Ymmärrän häpeän, ei silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ihan tosissaan, oletko naimisissa puolisosi, vai hänen perheensä kanssa? Kyllä kaikkien taustoista jotain erikoista löytyy, kun oikein aletaan tonkimaan. Sitä paitsi, ei hän voi ihan huono olla (taustastaan huolimatta), jos sinut on saanut hurmattua. Häpeäisit mieluummin omaa asennettasi.
Vähän on outo asia hävetä minusta. Varsinkin kun tuo on tosi yleistä eikä puolisosi ole voinut itse vaikuttaa tuohon mitenkään. En oikein edes ymmärrä, mitä nolostelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuullostaa hassulta, en osaa kuvitella et puolison perhetaustaa tuollalailla häpeäisi. Ja mä sentään kuulun sarjaan "tiukkapipoiset uskovaiset" ja suurin osa kaveripiiristä on tosiaan ydinperheestä ja itsekin ovat edelleen siis ensimmäisessä avioliitossa, avoliittoja tosi vähän jne.
Silti, en tajua miten kenekään muun perhesuhteita pitäisi hävetä tai edes itsekseen arvostella. Jos itse kokee tehneensä huonoja valintoja monta kertaa peräkkäin, sen ymmärrän voivan hävettää, vaikka elämää sekin vaan on, aika moni tekee niitä huonojakin valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vähän on outo asia hävetä minusta. Varsinkin kun tuo on tosi yleistä eikä puolisosi ole voinut itse vaikuttaa tuohon mitenkään. En oikein edes ymmärrä, mitä nolostelet.
Toivoisin, että puolison perhetausta olisi ehjä. Niin paljon pahaa on saanut puoliso kestää aiemmin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä ymmärtänyt toisten puolesta häpeämistä. Olenkin aikuinen.
Hyvää tuossa sukusekoilussa on se, että tiedät pian itsekin olevasi eksä. Lisäännytään impulsiivisesti parissa kuukaudessa ensimmäisen vastaantulijan kanssa, ja sitten kun tulee sanaharkka, koko suku kehottaa eroamaan ”koska aikuisten parisuhde (seksi) on tärkeintä ja lapset kyllä sopeutuu”. Näissä suvuissa oikein kannustetaan eroamaan heti ensimmäisen riidan tullen. Sama jatkuu sukupolvesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei helevata!
Häpeät sitä, että miehesi perhe on omituinen ja harkitset eroa sen takia!
Eikö se ole tärkeintä, mtä hän itse on?
Anoppini on lapsen tasolle taantunut skitsofreenikko.
Miksi häpeäisin rakasta vaimoani sen takia?
En häpeä. Itse tulen uskovaisesta perheestä. Isäni petti äitiäni koko lapsuuteni ajan, mutta kulissit piti pitää kunnossa. Edelleen ovat mielestään todella esimerkikillinen pariskunta, kun liitto kestänyt 40 vuotta ja lapset "saaneet" kasvaa ydinperheessä. Taustastani kai johtuu, että mieluumminkin ihailen mieheni perheen paljon rehellisemmän tuntuisia valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen tiukkisuskispiireistä enkä ymmärrä, mitä häpeämistä tuossa on. Eihän kysymys ole puolison omista teoista ja ratkaisuista (jos ymmärsin oikein), vaan hänen vanhempiensa ja sisarustensa. Ei kukaan voi itse valita, millaiseen perheeseen on sattunut syntymään. Sen vielä ymmärrän, että jossain perhejuhlissa voi tuntua kiusalliselta, jos joku sukulainen ei osaa lainkaan käyttäytyä.
Olen itse kasvanut uusperheissä, eikä mulle ole ikinä tullut mieleen hävetä sitä. Jos puolisoni häpeäisi minun uusperhetaustaani, olisin todella loukkaantunut.
Mutta onhan tietenkin niitäkin, jotka häpeävät esim. puolison duunarivanhempia.
Missä harrastuksissa kysytään puolison sisaruksista? Tämän minä haluaisin tietää!
No jaa.
Oma taustani on vähintäänkin värikäs, sisältäen väkivaltaisen vanhemman ja hyvin suunnitellun karkaamisen toisen vanhempani luo kauas, niin että koko mukaansaatu omaisuuteni oli yhdessä koulurepussa.
Kaikkea muuta kuin tavallinen siis. Miehellä taas ihanteellinen perhetausta omakotitaloineen, mutta perheessä kukaan ei halaa toisiaan, eikä kerro rakastavansa. Mies sanoi itse, ettei muista koskaan halanneensa vanhempiaan.
Kaikesta kurjasta huolimatta opin lapsuudesta, miten tärkeää on kertoa välittävänsä ja halata usein. Painotan muistoissani niitä hyviä hetkiä ja yritän kaivaa niistä ne hyvät ohjeet elämään.
Jos mies häpeää minua, niin ei sinänsä edes kiinnosta.
Typerillä ihmisillä on usein typerät ongelmat.
Kyllä saa.