Vaatiiko elämästä selviäminen teiltä ihan jatkuvaa itsenne pakottamista?
Pakotan itseni sängystä ylös. Pakotan itseni laittamaan aamiaista. Pakotan itseni pukemaan ja lähtemään töihin. Pakotan itseni suorittamaan jokaisen työtehtävän. Pakotan itseni lähtemään töiden jälkeen lenkille. Pakotan itseni käymään kaupassa ja laittamaan päivällistä. Pakotan itseni pesemään pyykkiä ja pesemään tukkani ja sheivaamaan sääreni.
Tuntuu että elämäni on ollut pelkkää pakottamista niin kauan kuin muistan. Olen kyllä pärjännyt ihan hyvin, on amk-tutkinto ja siedettävä työpaikka toimistossa. Mutta tuntuu että tämä jatkuva pakottaminen tappaa minut.
Kuuluuko elämän olla tällaista? Tuntuuko teistä muista siltä että joudutte vaan pakottamistanne pakottamaan että pärjäätte? Vai onko minussa joku valuvika?
Kommentit (36)
Tyypillinen suorittaja... Lapsesta asti opetettu vain suoriutumaan, eikö vaan?
Pysähdy ja mieti mitä haluat elämältäsi ja ryhdy tekemään muutoksia niitä kohti.
Lievä masennus? Joku keskushermoston välittäjäaineiden vajaus?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan päinvastoin. Ihanaa herätä aamulla ja tietää että on elossa, saa taas uuden päivän jolloin mitä vain voi tapahtua. Työ on antoisaa, ympärillä on kivoja ihmisiä, duunin jälkeen voi tehdä mitä huvittaa. Maailma on täynnä kiinnostavia asioita ja mukavaa tekemistä.
Onnittelut! Olet voittanut geneettisessä lotossa hyvän aivokemian.
Kyllä, mutta mä olenkin mt-potilas.
Kuulostaa siltä, että voisit hyötyä kotikurista.
Joo. Osin johtuu kyllä myös aspergerista.
Minusta on kiva asettaa itselle haasteita, kuten vaikka esimerkiksi suihkun lattiakaivon hajulukon putsaus.
No kyllä vain. Joskus jossain hetkessä on hyvä ja rento olo, mutta seuraava velvollisuus painaa jo hetipian päälle.
Jos en pakottaisi, niin kyllä menisi elämä parissa viikossa looullisesti perseelleen.
Töissä pitää käydä, siivota, kuskata lapsia, pestä pyykkiä, käydä kaupassa, tehdä ruokaa, huolehtia hygieniasta, hoitaa koira, huoltaa auto, tankata, haravoida, maksaa laskut... Loputon määrä tehtävää jotka vaan on tehtävä vaikka ei haluaisi. Siihen mistä nauttii ei jää aikaa.
Ei vaadi. Olen koko elämäni tehnyt lähinnä asioita, joita haluan tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen suorittaja... Lapsesta asti opetettu vain suoriutumaan, eikö vaan?
Pysähdy ja mieti mitä haluat elämältäsi ja ryhdy tekemään muutoksia niitä kohti.
Joo, meidän suvussa arvostetaan vain jatkuvaa tekemistä. Minä kun olen aina tykännyt olla hiljaa itsekseni ja lukea, olen saanut lapsesta saakka kuulla olevani laiska ja saamaton. Meidän perheessä ei saanut hyväksyntää jos olisi laiska ja saamaton. Eikä kyllä oikein muutenkaan.
Masennuksesta en tiedä, minusta on tuntunut tältä yläasteelta saakka. En kai ole voinut olla melkein 20 vuotta masentunut? Tämä alkoi joskus teini-iässä, kun lakkasin olemasta lapsi.
En jaksa tällaista jatkuvaa pinnistelyä, mutta jos olen pinnistelemättä ja pakottamatta, melkein kuolen siihen hirvittävään syyllisyydentunteeseen. "senkin laiska paska, kukaan ei koskaan rakasta sua".
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kiva asettaa itselle haasteita, kuten vaikka esimerkiksi suihkun lattiakaivon hajulukon putsaus.
Ai? Minulle tuon on varmaan niitä harvoja asioita joihin ei tarvitse pakottaa. Pikkujuttu, nopeasti ohi, harvoin tehdään. No big deal.
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kiva asettaa itselle haasteita, kuten vaikka esimerkiksi suihkun lattiakaivon hajulukon putsaus.
Jos tuo pieni tehtävä on haaste, niin kuka kumma hoitaa päivittäiset askareesi joihin kuluu enemmän aikaa ja energiaa kuin hajulukon putsaukseen?
Kokeilepa joskus vapaa-ajalla mitä tapahtuu jos ei pinnistä. Mene vaikka nurmikolle makaamaan ja tuijota taivasta valmiina ihmettelemään kun se putoaa niskaan. Sillä putoaahan se, kun et pingota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kiva asettaa itselle haasteita, kuten vaikka esimerkiksi suihkun lattiakaivon hajulukon putsaus.
Ai? Minulle tuon on varmaan niitä harvoja asioita joihin ei tarvitse pakottaa. Pikkujuttu, nopeasti ohi, harvoin tehdään. No big deal.
-ap-
Ok, no mulle se on sanoinkuvaamattoman vastenmielistä ja oksettavaa.
Mitäs luulet, miksi ihmiset lottoavat. Tai ainakin minä.
En tekisi päiväkään töitä voiton jälkeen. Nukkuisin koska huvittaa. Söisin koska huvittaa. Keskittyisin vain asioihin, jotka oikeasti tuottavat minulle mielihyvää.
Mutta siihen asti on pakko tehdä asioita, jotka eivät voisi vähempää kiinnostaa, jotta voi sinnitellä hengissä päivästä toiseen, kun kantti ei riitä itsemurhaankaan.
P.S. En muuten ymmärrä tuota karvojen jatkuvaa rassaamista, antakaa jo olla.
Mietin että kohtelen itseäni ikään kuin olisin vastuuton ja boheemi kakara, jota täytyy pitää kaiken aikaa kurissa ja käskyttää tai se ei tee mitään.
Oikeasti olen hyvin velvollisuudentuntoinen aikuinen. Miksi en pysty luottamaan siihen että hoitaisin kyllä kaiken tarvittavan ajoissa ja riittävän hyvin, vaikka en tekisikään kaikkea heti tai mieluummin eilen ja täydellisesti?
-ap-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen suorittaja... Lapsesta asti opetettu vain suoriutumaan, eikö vaan?
Pysähdy ja mieti mitä haluat elämältäsi ja ryhdy tekemään muutoksia niitä kohti.Joo, meidän suvussa arvostetaan vain jatkuvaa tekemistä. Minä kun olen aina tykännyt olla hiljaa itsekseni ja lukea, olen saanut lapsesta saakka kuulla olevani laiska ja saamaton. Meidän perheessä ei saanut hyväksyntää jos olisi laiska ja saamaton. Eikä kyllä oikein muutenkaan.
Masennuksesta en tiedä, minusta on tuntunut tältä yläasteelta saakka. En kai ole voinut olla melkein 20 vuotta masentunut? Tämä alkoi joskus teini-iässä, kun lakkasin olemasta lapsi.
En jaksa tällaista jatkuvaa pinnistelyä, mutta jos olen pinnistelemättä ja pakottamatta, melkein kuolen siihen hirvittävään syyllisyydentunteeseen. "senkin laiska paska, kukaan ei koskaan rakasta sua".
-ap-
Onko sulle tulossa isokin perintö vai miksi haluat ostaa sukusi hyväksyntää tekemällä asioita, joita et haluaisi tehdä? Mä olen suorittamisen suhteen sukuni musta lammas ja kumma kyllä vanhempani eivät tehneetkään mua perinnöttömäksi.
Minusta tuli tuollainen ravinnepuutosten myötä. Liekki sisältä sammui. Aloita nyt todennäköisimmistä eli rautavarasto (ferritiini alueen yläpuoliskolle) ja jodinsaanti 300 mikroa päivässä. Myös aminohappopuutokset ja b-vitamiinien puute voivat tehdä tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen suorittaja... Lapsesta asti opetettu vain suoriutumaan, eikö vaan?
Pysähdy ja mieti mitä haluat elämältäsi ja ryhdy tekemään muutoksia niitä kohti.Joo, meidän suvussa arvostetaan vain jatkuvaa tekemistä. Minä kun olen aina tykännyt olla hiljaa itsekseni ja lukea, olen saanut lapsesta saakka kuulla olevani laiska ja saamaton. Meidän perheessä ei saanut hyväksyntää jos olisi laiska ja saamaton. Eikä kyllä oikein muutenkaan.
Masennuksesta en tiedä, minusta on tuntunut tältä yläasteelta saakka. En kai ole voinut olla melkein 20 vuotta masentunut? Tämä alkoi joskus teini-iässä, kun lakkasin olemasta lapsi.
En jaksa tällaista jatkuvaa pinnistelyä, mutta jos olen pinnistelemättä ja pakottamatta, melkein kuolen siihen hirvittävään syyllisyydentunteeseen. "senkin laiska paska, kukaan ei koskaan rakasta sua".
-ap-
Lopeta itsesi syyllistäminen. Oman perheen malli ei ole se joka sopii kaikille tai ainakaan sulle. Anna piutpaut suvulle ja mieti elämäsi uusiksi. Näytä keskaria niille jotka väittävät sua laiskaksi. Lopeta pinnistely ja mieti mitä sinä oikeasti elämältäsi haluat. Sun tehtävä ei ole olla vanhempiesi kaltaisekseen ohjelmoima jatke vaan oma itsesi. Perheen joka ei sua tuollaisena hyväksy, voi korvata ihmisillä jotka sut hyväksyvät. Ei elämä ole pelkkää suorittamista, kyllä mietiskelylle, lukemiselle ja haaveilulle pitää jättää tilaa. Sun toiminnanohjausjärjestelmäsi nyt vaan toimii eri lailla kuin perheelläsi. Kun löydät oman tiesi, ei enää tarvitse pinnistellä ja pakottaa.
Minulla on ihan päinvastoin. Ihanaa herätä aamulla ja tietää että on elossa, saa taas uuden päivän jolloin mitä vain voi tapahtua. Työ on antoisaa, ympärillä on kivoja ihmisiä, duunin jälkeen voi tehdä mitä huvittaa. Maailma on täynnä kiinnostavia asioita ja mukavaa tekemistä.