Mitä ajattelutapaa et ole koskaan ymmärtänyt?

Luovuttajuutta. Tunnen pari ihmistä, jotka pienenkin vastoinkäymisen tulleen alkavat sääliä itseään ja valittaa. Ja sitten kitisevät, kuinka elämä on vaikeaa ja toiset on voittaneet geenilotossa tai siinä mihin sukuun on syntyneet (varakkuus). Niin no, itse en ole ainakaan voittanut kummassakaan, mutta kun kohtaan vastoinkäymisen, pyrin pääsemään siitä läpi, enkä jää valittamaan että kun mikään ei koskaan onnistu...

Pehmeää vasemmistolaisuutta

Niitä, jotka valittavat jatkuvasti Suomen asioista, mutta Venäjää ei saa loukata.

Pari tuollaista vanhaa korpikommunistia tiedän.

Sitä, että yhteiskunnalla ei ole muka varaa maksaa pitkiä psykoterapioita mutta on varaa laittaa nuoria ihmisiä eläkkeelle alle kolmikymppisenä.

En ymmärrä sitä ajattelua, että ihmisen rakentama yhteiskunta olisi jotenkin epäluonnollinen, koska meillä on silmälaseja, internet ja kaikkea muuta poikkeuksellista. Kaikki tämä on kuitenkin seurausta evoluutiosta. Eikä ihminen ole tyhjästä taikonut materiaaleja, joista kaikki tehdään. Ne ovat peräisin luonnosta.

Se on vähän sama kuin väittäisi, että majavien rakentamat padot ovat epäluonnollisia, koska hyönteiset eivät rakenna sellaisia. Tai että muurahaiskeko on epäluonnollinen, koska mikrobeilla ei ole samanlaista hierarkiaa.

Suvakkimielipuolisuutta, vihervasemmistolaista, femakkomaista sekä näiden pääryhmää eli kulttuurimarxilaisuutta.

Niin, tai eiväthän nuo ole missään tapauksessa ajattelutapoja, vaan aivan puhtaita mielisairauksia.

Kun saa mieleen jonkin teorian (mielikuvituksella, ei todisteilla), niin alkaa ihan oikeastikin uskoa siihen.

Että annetaan satuolentojen tai muiden niihin uskovien ohjata omaa elämää.

Kannabikseen liitettyä porttiteoriaa.

En ymmärrä ihmisiä, jotka kieltää ja ei usko, että varvulla voi katsoa kaivon paikan.

Sitä että jokaiseen elämän pikku ongelmaan pitäisi hakea jotain ammattiapua. Kaikki juoksisi jossain terapioissa sun muissa jos mukautuisi tähän nykyajan ajatusmaailmaan.

Ihmisiä jotka alkavat nälviä ja dumata ihmistä joka yrittää tehdä edes jotain hyvää: jos huomaavat ettei joku syö lihaa alkavat tentata ajaako tämä autoa ja autottomalta taas tämän ruokavaliosta, jos joku osallistuu hyväntekeväisyyteen/vapaaehtoitoimintaa/muuhun aktivismiin on kohde tietysti väärä (eläinten hyvinvoinnin sijaan pitäisi keskittyä ihmisiin, ulkomaisten kohteiden sijaan kotimaisiin, ei ollenkaan ihmisiin koska ympäristöasiat ovat kaikkein tärkeintä jne), jos yrittää muuttaa kulutustottumuksiaan eettisemmiksi sen turhaa koska parempi olisi keskittää kaikki aika ja raha poliitikkoihin vaikuttamiseen jne jne.

Enkä nyt siis tarkoita etteikö kritiikkiäkin saisi esittää, etenkin jos joku jeesustelee omien toimiensa paremmuudella. En vaan ymmärrä miksi niin monet hyökkäävät heti ilman että uhri edes tekee mitään sen kummempaa kuin syö töissä välipalana reilun kaupan banaanin.

Sitä miten oma vilunki ja huijaaminen oikeutetaan sillä miten isot herrat ne oikeita rikollisia on ja nämä on vain hyttysenkakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Luovuttajuutta. Tunnen pari ihmistä, jotka pienenkin vastoinkäymisen tulleen alkavat sääliä itseään ja valittaa. Ja sitten kitisevät, kuinka elämä on vaikeaa ja toiset on voittaneet geenilotossa tai siinä mihin sukuun on syntyneet (varakkuus). Niin no, itse en ole ainakaan voittanut kummassakaan, mutta kun kohtaan vastoinkäymisen, pyrin pääsemään siitä läpi, enkä jää valittamaan että kun mikään ei koskaan onnistu...

Minä en ole taas ymmärtänyt tämänkaltaisia ihmisiä. Hienoa, että sinä pystyt ja pyrit pääsemään vastoinläymisistä pois ja voittamaan aina kaiken negatiivisen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki ihmiset pystyvät samaan kuin sinä vaikka sinä juuri ihmisenä pystyisit. Tässäkin asiassa kun aina edes ei ole välttämättä kyse siitä kuuluisasta tahdonpuutteesta jne.

Että on ok tehdä väärin, jos siitä ei jää kenellekään kiinni

Että on ok esimerkiksi pitää itsellään toiselta tippuva seteli tai olla kertomatta jos saa rahasta liikaa takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä jotka alkavat nälviä ja dumata ihmistä joka yrittää tehdä edes jotain hyvää: jos huomaavat ettei joku syö lihaa alkavat tentata ajaako tämä autoa ja autottomalta taas tämän ruokavaliosta, jos joku osallistuu hyväntekeväisyyteen/vapaaehtoitoimintaa/muuhun aktivismiin on kohde tietysti väärä (eläinten hyvinvoinnin sijaan pitäisi keskittyä ihmisiin, ulkomaisten kohteiden sijaan kotimaisiin, ei ollenkaan ihmisiin koska ympäristöasiat ovat kaikkein tärkeintä jne), jos yrittää muuttaa kulutustottumuksiaan eettisemmiksi sen turhaa koska parempi olisi keskittää kaikki aika ja raha poliitikkoihin vaikuttamiseen jne jne.

Enkä nyt siis tarkoita etteikö kritiikkiäkin saisi esittää, etenkin jos joku jeesustelee omien toimiensa paremmuudella. En vaan ymmärrä miksi niin monet hyökkäävät heti ilman että uhri edes tekee mitään sen kummempaa kuin syö töissä välipalana reilun kaupan banaanin.

Sosiopatia. Se saa ihmiset halveksimaan kaikenlaisia empatianosoituksia.

Kaksinaismoralismia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä jotka alkavat nälviä ja dumata ihmistä joka yrittää tehdä edes jotain hyvää: jos huomaavat ettei joku syö lihaa alkavat tentata ajaako tämä autoa ja autottomalta taas tämän ruokavaliosta, jos joku osallistuu hyväntekeväisyyteen/vapaaehtoitoimintaa/muuhun aktivismiin on kohde tietysti väärä (eläinten hyvinvoinnin sijaan pitäisi keskittyä ihmisiin, ulkomaisten kohteiden sijaan kotimaisiin, ei ollenkaan ihmisiin koska ympäristöasiat ovat kaikkein tärkeintä jne), jos yrittää muuttaa kulutustottumuksiaan eettisemmiksi sen turhaa koska parempi olisi keskittää kaikki aika ja raha poliitikkoihin vaikuttamiseen jne jne.

Enkä nyt siis tarkoita etteikö kritiikkiäkin saisi esittää, etenkin jos joku jeesustelee omien toimiensa paremmuudella. En vaan ymmärrä miksi niin monet hyökkäävät heti ilman että uhri edes tekee mitään sen kummempaa kuin syö töissä välipalana reilun kaupan banaanin.

Sosiopatia. Se saa ihmiset halveksimaan kaikenlaisia empatianosoituksia.

Minä luulen, että siinä kritisoidaan enemmänkin kaksinaismoralismia tai pelkkää hyväntahtoista hölmöyttä. Hienoa, että joku ostaa reilunkaupan luomubanaaneja. Mutta kun sama ihminen mainostaa hyvää tekoaan ja samaan aikaan lentää toiselle puolelle maailmaa osoittamaan mieltään ilmastonmuutosta vastaan, se herättää hilpeyttä.

Sitä, että kaikki ihmiset muka on saman arvoisia tai että ihmiselämää pitää suojella viimeiseen asti (eutanasia).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovuttajuutta. Tunnen pari ihmistä, jotka pienenkin vastoinkäymisen tulleen alkavat sääliä itseään ja valittaa. Ja sitten kitisevät, kuinka elämä on vaikeaa ja toiset on voittaneet geenilotossa tai siinä mihin sukuun on syntyneet (varakkuus). Niin no, itse en ole ainakaan voittanut kummassakaan, mutta kun kohtaan vastoinkäymisen, pyrin pääsemään siitä läpi, enkä jää valittamaan että kun mikään ei koskaan onnistu...

Minä en ole taas ymmärtänyt tämänkaltaisia ihmisiä. Hienoa, että sinä pystyt ja pyrit pääsemään vastoinläymisistä pois ja voittamaan aina kaiken negatiivisen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki ihmiset pystyvät samaan kuin sinä vaikka sinä juuri ihmisenä pystyisit. Tässäkin asiassa kun aina edes ei ole välttämättä kyse siitä kuuluisasta tahdonpuutteesta jne.

Tiedän sen, olen itsekin kärsinyt aikoinaan esim. vaikeasta masennuksesta, ja en minä silloin pystynyt toimimaan kuten nykyisin. Toisaalta juuri sen masennuksen kautta opin nykyisen asenteeni, sitten kun aloin toipua. Huomasin, että olin joltain osin omalla ajattelullani luonut lisää masennusta, kun olin voivotelluit miten olen ruma eikä älyäkään paljoa ole ja ihmiset ei ole koskaan tykänneet minusta ja koulussa jo kiusattiin kun olen erilainen jne. Minä olin pitänyt omia valituksiani faktoina, mutta yhtäkkiä tajusin, että ne ovat vain omia uskomuksiani, joista valitettavasti tuppaa tulemaan todellisuutta jos niihin uskoo.