Lue keskustelun säännöt.
Kerrankin elämässäni maltoin mieleni (pettävä mies), ja nyt on koston hetki koittanut :)
23.04.2018 |
Sain tietää melkein kaksi kuukautta sitten että avomieheni on pettänyt minua. Tietääkseni vain kerran (työpaikan pikkujoulut), mutta se riittää minulle. Sain tietää kun hän oli työmatkalla, joten pakostakin asian ottaminen puheeksi venähti - onneksi, koska sain päähäni suunnitelman jonka olen nyt toteuttanut.
Tajusin saman tien tiedon saatuani, että tämä oli tässä. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Hetken mietittyäni tein näin: aloin heti etsiä uutta asuntoa, ja ihmeellisellä onnenkantamoisella eräällä puolitutulla oli vapautunut ihana asunto hyvällä paikalla. Eipä siinä mitään, nimet vuokrasopimukseen ja avaimet sain käteen parin viikon päästä. Sen jälkeen aloin pieni lasti kerrallaan siirtää tavaroitani uuteen asuntoon. Luotin siihen, että mies ei huomaa mitään, eikä hän ilmeisesti olekaan katsonut mm. vaatekaappiini tai työpöytäni laatikoihin. Olisi muuten kyllä havainnut eron entiseen. Mies on kyllä nyt ollut paljon poissa kotoa, joten se on helpottanut operaatiota huomattavasti.
Nyt mies on tämän päivän ja huomisen työreissulla, joten itse otin vapaapäivän ja kuljetin uuteen asuntooni isommat tavarat ja ne harvat huonekalut, jotka ovat minun ja jotka vielä haluan pitää. Viimeisellä reissulla entiseen kotiin jätin avaimen eteiseen. Nyt on muutto valmis, ja olo on aivan ihana. Toisaalta vähän kauhistuttaakin: mies sai tasan tarkkaan mitä ansaitsi, mutta onkohan ihan normaalia että oloni on näin kylmä, ja että saan näin suunnattomasti nautintoa siitä, että mies tulee palatessaan hämmästymään niin suuresti? Luonnollisesti en aio mm. vastata puheluihin tai viesteihin, eikä mies voi tietää mihin olen häipynyt. Syyn varmaan arvaa kyllä.
Joskus elämä näköjään voi olla kuin Salkkareista. Itse tämän draaman kehittelin, mutta näin minä nyt halusin tehdä, lapsellista tai ei :) Ei minua oikeastaan ollenkaan olisi kiinnostanutkaan puhua asiasta. Itse pettäminen on 100% varmaa, joten miksi kuuntelisin 1) huonoja tekosyitä ja valheita, tai 2) itkua ja anteeksi anelemista.
Kommentit (1155)
Pointtina olisi ollut, että jos olisi selvinnyt, keskustelemalla, että kumpikin halusi eroa, niin aloittajan ei olisi tarvinnut kostaa mitään.
Olisi erottuu fiksusti ja ilman suurempia tunnekuohuja. Myös jatkossa toisen näkeminen olisi ollut helppoa.
Pettäminen ei olisi jäänyt kummittelemaan aloittajan elämään niin paljon kuin se nyt, käsittelemättömänä, ehkä jää.
Pointtini on, mitä jotkut eivät halua ymmärtää, puhtaalta pöydältä aloittaminen.
Se on aina parempi kuin vain lähteä pois ja jättää asiat taakseen.
Jotka sitten kuitenkin tavalla tai toisella seuraavat.
Onhan sanottua, että muuttamalla toiseen paikkaan et pääse karkuun asioita. Tai ajatuksia.
Näinhän ap juuri teki?
En ymmärrä miten tämä on niin vaikea käsittää? Ja onhan aloittajalla vieläkin mahdollista keskustella niin halutessaan?
Eihän se ole poissuljettu? Kun aikaa on hiukan kulunut.
Miten se on niin turhaa spekuloida erilaisia vaihtoehtoja, vaikka fyysinen muuttaminen onkin tapahtunutkin?
Vieläkään ei keskustelu ole mahdoton vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuminen? Asian selvittäminen?
Ihmiset luo tälläisiä käytösnormeja suojatakseen itseään jos eksyy väärään koloon.
Huhuh
Siis koko ajan olen täydentänyt, että pääasia ei tässä ole mies tai pettäminen sinällään.
Vaan se miten aloittaja pääsee alkamaan eron jälkeisen elämänsä mahdollisimman vähin painolastein siitä entisestä elämästä johtuvista asioista.
Ettei hän kanna tätä miehen pettämistä, siitä johtuvia tunteita ja asioiden käsittelemättä jättämistä tulevassa tai tulevissa parisuhteissaan.
Tai kosta sitä kaikille tapaamilleen potentiaalisille miehille, tietämättään.
Mutta kun se kosto miehelle taitaakin olla useille palstalaisille se tärkein asia.
Ei oma hyvinvointi.
En ajattele miehen hyvinvointia tai itkuja vaan aloittajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vastaa ap:lle tekstarilla kun huomaa kumppaninsa häipyneet yhteisestä kodista "mitä hittoa?" niin suhde on ollut muutenkin loppumetreillä. Ei kauhean rakastavan ja järkyttyneen miehen viesti.
Mies on pettänyt eikä rakasta ap:ta, ap on kuulunut kodin kalustoon mutta ei ole miehelle niin tärkeä, että mies edes soittaisi tai etsisi ap:n tai pommittaisi viesteillä. Niin tekisi rakastava mies jolla on puhdas omatunto.
Hyvä kun lähdit ap! Tuo mies ei sinusta ole välittänyt pitkään aikaan saatika rakastanut.
Huhhuh, oletpa hämmästyttävän itsekeskeinen. Vai pitäisi vielä alkaa matelemaan ja perään itkemään kun prinsessa kiukuspäissään pakkaa kamansa ja muuttaa pois kertomatta mitään?
En minä ainakaan alkaisi mitään pommittamaan jos joku noin törkeästi tekisi, vaikka olisin kuinka rakastava ja vaikka olisi kuinka puhdas omatunto. Tai varsinkaan jos olisi puhdas omatunto - jos tietäisin että olen itse munannut jotain ensin niin sitten tuo olisi ymmärrettävämpää.
Ei minun elämässäni ole tuollaisille itsekeskeisille ääliöille mitään sijaa, joten jäisi se tekstarikin varmaan kirjoittamatta.
Tähh? Miksi haukut ap:tä?
Jos asiat ovat niin kuin ajattelet, niin hänhän teki palveluksen miehelle, kun ap. halusi poistua miehen elämästä. Kuvittelisin sinun kiljuvan riemusta, kun "paha" on pois elämästäsi, eikä pahoita mieltäsi, kun hän ei edes lähettele tekstiviestejä tai pommita puheluilla.
Vai mitenkä sinun kommentisi pitäisi ymmärtää?
Onko siis monikin sitä mieltä, että parisuhteessa ja erotessa puhuminen ja asioiden selvittäminen on turhaa?
Ja yleensäkin ihmiselämässä?
Miten sitten asioita käsitellään, olettamalla vai.
Tai seuraamalla toisen käsimerkkejä ja vihjeitä?
Ainahan sanotaan, että olettaminen on huonoin tapa ihmissuhteissa.
Ei ihme, että ihmis- ja parisuhteet eivät onnistu, jos ajatusmaailma nykyään on tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pointtina olisi ollut, että jos olisi selvinnyt, keskustelemalla, että kumpikin halusi eroa, niin aloittajan ei olisi tarvinnut kostaa mitään.
Olisi erottuu fiksusti ja ilman suurempia tunnekuohuja. Myös jatkossa toisen näkeminen olisi ollut helppoa.Pettäminen ei olisi jäänyt kummittelemaan aloittajan elämään niin paljon kuin se nyt, käsittelemättömänä, ehkä jää.
Pointtini on, mitä jotkut eivät halua ymmärtää, puhtaalta pöydältä aloittaminen.
Se on aina parempi kuin vain lähteä pois ja jättää asiat taakseen.
Jotka sitten kuitenkin tavalla tai toisella seuraavat.Onhan sanottua, että muuttamalla toiseen paikkaan et pääse karkuun asioita. Tai ajatuksia.
Näinhän ap juuri teki?En ymmärrä miten tämä on niin vaikea käsittää? Ja onhan aloittajalla vieläkin mahdollista keskustella niin halutessaan?
Eihän se ole poissuljettu? Kun aikaa on hiukan kulunut.
Miten se on niin turhaa spekuloida erilaisia vaihtoehtoja, vaikka fyysinen muuttaminen onkin tapahtunutkin?
Vieläkään ei keskustelu ole mahdoton vaihtoehto.
Eroaminen fiksusti ja ilman tunnekuohuja? Varsinkin jälkimmäinen vaatii kyllä ihmiseltä melkoista tunnekylmyyttä. Ihmettelen, mistä joillekin tulee tämä pakonomainen tarve siloitettalla kaikki nätiksi, kauniiksi ja kivaksi. Rumuus ja epämiellyttävät asiat kuuluvat elämään myös. En myöskään ymmärrä miksi jatkossa toisen näkemisen pitäisi olla helppoa... tai miksi toista pitäisi edes nähdä. Jos on lapsia, sitä ei voi välttää, mutta näinhän ap:n tapauksessa ei ole ollut.
Itse olen kokenut vihan parhaaksi tavaksi päästä irti huonosta suhteesta. Myöhemmin tulee toki mukaan tunteiden koko laaja skaala ja kaikki ne pitää käydä läpi (myös kaipuu siihen hyvään, mitä suhteessa tietenkin myös ollut). Mutta viha antaa energiaa ja auttaa irtautumisessa. Olen myös huomannut, että monille naisille viha on vähän kielletty tunne ja sitä ei kaikki uskalla tuntea... siloitellaan vain ruma kauniiksi, erotaan kavereina ja muuta lässynlässyä.
Vierailija kirjoitti:
Pointtina olisi ollut, että jos olisi selvinnyt, keskustelemalla, että kumpikin halusi eroa, niin aloittajan ei olisi tarvinnut kostaa mitään.
Olisi erottuu fiksusti ja ilman suurempia tunnekuohuja. Myös jatkossa toisen näkeminen olisi ollut helppoa.Pettäminen ei olisi jäänyt kummittelemaan aloittajan elämään niin paljon kuin se nyt, käsittelemättömänä, ehkä jää.
Mielenkiintoinen ajatuspolku. Eli kun saan tietää toisen pettäneen vastoin kaikkia käsityksiäni hänestä ja suhteestamme, minuun sattuu todella, olen aivan shokissa ja mietin, miten voin jatkaa elämääni tästä eteenpäin, minua helpottaa suunnattomasti kun saan kuulla, että "no joo, mähän siis muutenkin mietin sun jättämistä tässä jatkuvasti, en tietenkään halua olla kanssasi, ai joo niin tietysti mä siinä tässä halussasi jättää sut petinkin."
Huh mikä henkinen helpotus, nyt mulla ei olekaan sua vastaan enää mitään, kun tolleen et kertonut mulle suoraan, että haluat lopettaa suhteen, vaan petit siinä sitten ymmärrettävästi mieluummin kuin kerroit, tässähän ihan pöytä puhdistuu. Ja sun näkeminen, sehän on suorastaan ilo tämän jälkeen!
Kiitos tästä puhdistavasta ilmoituksesta, nyt eroan sinusta fiksusti ja ilman suurempia tunnekuohuja, mikään ei kummittele mielessäni. Ei etenkään se, miksi et vaan kertonut, että haluat erota, vaan päätitkin sen päälle vielä satuttaa ja loukata minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää nyt on varmaan vähän ristiriitainen kommentti enkä ole ylpeä itsekään, mutta itse olen aikoinani ollut vähän flirtti ja toisinaan liiankin läheinen toisten miesten kanssa vaikka olin suhteessa. En tosin seksin saralla pettämiseen päätynyt. Lopulta suhde tietenkin meni karikoille, ja loppujen lopuksi ne selittelyt ja "keskustelut" mitä meillä oli lopuksi ei olisi muuttanut mitään vaikka mies olisi vaan lähtenyt menemään. Minä tein valintani täysin omista motiiveistani jotka eivät liittyneet häneen. Eli hän ei olisi voinut tehdä mitään, joten ei siitä mitään rakentavaa keskustelua edes olisi voinutkaan hänen osaltaan saada. Ellei asetelma ole niin että hän on terapeutti ja minä potilas eikä parisuhde. Ja varmasti pieleen menneiden suhteiden jälkeen ihmiset alkavat uudelleen arvioida omaa valinta preferenssiään kuin miettiäkseen pitäisikö sitä korjata, mutta riippumatta siitä mihin päätyy, niin ei sitä sen toisen kanssa tarvitse puida. Tokihan siinä p*ska fiilis tulee jos joku tekee niinkuin Ap mutta siinähän saa naamalleen vaan sen mitä itse on tehnyt.
Miksi niin monet kiinnittävät huomionsa siihen onko kyseessä aito kosto vai pelkkä pois muuttaminen? Täysin epäoleellista ja menee aivan turhan semantiikan puolelle josta täällä palstalla tullaan vääntämään kättä hamaan tulevaisuuteen pääsemättä koskaan yhteisymmärrykseen ja keskustelu on junnannut paikallaan jo toistakymmentä sivua.
Eikö oleellista olisi sen sijaan keskittyä siihen, miten AP on kirjoittanut tekstin? Hän on maininnut jo suoraan otsikossa että kyse on kostosta ja pistänyt perään hymiön painottamaan sanomaansa. Se taas täyttääkö tämä kosto sanan kirjaimellisen merkityksen on epäoleellista, sillä AP:n motiivi ja syy tekemiselle on jo tullut esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko siis monikin sitä mieltä, että parisuhteessa ja erotessa puhuminen ja asioiden selvittäminen on turhaa?
Ja yleensäkin ihmiselämässä?
Miten sitten asioita käsitellään, olettamalla vai.
Tai seuraamalla toisen käsimerkkejä ja vihjeitä?
Ainahan sanotaan, että olettaminen on huonoin tapa ihmissuhteissa.Ei ihme, että ihmis- ja parisuhteet eivät onnistu, jos ajatusmaailma nykyään on tämä.
Puhumisella ja selvittämisellä on aikansa ja paikkansa. Joskus se puhuminen alkaa jo paljon ennen eroa, joskus eron yhteydessä, joskus paljon myöhemmin. Yhtä oikeaa tapaa ei ole. Jotkut myös selvittää asiat yksin omassa mielessään tai puhumalla ystävien/ammattilaisten kanssa.
Itse olen terapiassa puhunut asioista, joista puhuminen sen toisen kanssa ei onnistunut. Hirveästi yritin puhua sen toisen ihmisen kanssa, mutta ne vastaukset, joita sieltä sain, ei tuottaneet mitään hyvää. Terapeuttini kysyikin minulta, miksi haluan niin paljon saada vastauksia siltä toiselta? Miksi minun on niin vaikea kestää sitä, etten löydä jollekin tapahtuneelle yhteistä tulkintaa toisen kanssa?
Tuo opetti minulle sen, että aina selitystä ei ole... aina puhuminen ei auta, ei saa ihmisiä muodostamaan jaettua tulkintaa tapahtuneesta... joskus ristiriita vain säilyy eikä sille voi mitään. Ja mun oma yritykseni puhua liittyi mun omaan kipupisteeseeni... siihen, että mun oli vaikea kestää sitä, että yhteys toiseen ihmiseen ei toiminut.
Eli enää en kehoita ketään toistakaan puhumaan ja puhumaan ja puhumaan... joskus on parempi vain hyväksyä se, että rakkaus on rikki ja mitään sille ei voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
enää en kehoita ketään toistakaan puhumaan ja puhumaan ja puhumaan... joskus on parempi vain hyväksyä se, että rakkaus on rikki ja mitään sille ei voi tehdä.
Se on sinun valintasi, toiset taas tekevät muunlaisen valinnan. Kumpikaan ei tee väärin tai oikein, vaan ottaa vastuun omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun suhde on rikki, keskustelujen aika exän kanssa on ohi. Siinä yrittää turhaan saada selvyyttä ja oikeutuksen tunteilleen exältä, eikä sitä saa.
Mikäli haluaa puida suhdetta, se tehdään keskustelemalla terapeutin, läheisen, tai ystävän kanssa, itsekseen tai lukemalla.
Yhteys exään on hyvä katkaista ja siirtyä elämässä eteenpäin.
Juuri näin on ap tehnyt, ja sekös palstamiehiä itkettää.
Kauheen pitkiä liirumlaarumeita miksi on oikein vain lähteä suhteesta sanomatta mitään jos on tullut petetyksi ja ettei keskustelu auta ja ei tarvitse petetyn tukea pettäjää tai kuulla aneluita liirum laarum laa.
Mitä ihmettä? Kuinka vaikeaa se on antaa kasvotusten avain ja sormus (ex)miehensä käteen ja sanoa hyvästi, minä lähden, en halua enää jatkaa meidän suhdetta ja minulle selvisi, että olet pettänyt minua. Hyvää jatkoa sinulle, en halua pitää yhteyttä. Ei ihan hurjan haastava homma. Jos ei tuohon riitä kyvyt niin ei ne kyvyt riitä parisuhteeseenkaan, se on saletti.
Täytyy olla aika kommunikointikyvytön ihminen muutenkin jos pitää hyvänä ideana vain häipyä sanomatta mitään. Ja aika outo muutenkin jos nyt naureskelee että heh heh lähdimpäs, hyvä juttu, eipä tunnu missään ja hymiöt päälle. Kaipa palstalla voi valehdella mutta itselleen ei kannata valehdella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin on ap tehnyt, ja sekös palstamiehiä itkettää.
Eniten tällä foorumilla ärsyttää se, että jokainen luulee tasan tietävänsä kirjoittajan sukupuolen, iän, motiivin, elämän ja sen kuinka heidän tulee lapsiaan kasvattaa ilman että mitään näistä on tuotu esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
enää en kehoita ketään toistakaan puhumaan ja puhumaan ja puhumaan... joskus on parempi vain hyväksyä se, että rakkaus on rikki ja mitään sille ei voi tehdä.
Se on sinun valintasi, toiset taas tekevät muunlaisen valinnan. Kumpikaan ei tee väärin tai oikein, vaan ottaa vastuun omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistään.
Nimenomaan näin. Ja kyllä minäkin edelleen selvitän asioita puhumalla, jos se on mahdollista, mutta kykenen nykyään sietämään myös sitä, että konflikti toisen kanssa jää avoimeksi eikä ratkea koskaan.
Pointtini ehkä olikin, että omaa toimintatapaa ei kannata tuputtaa toiselle. Ne puhukoot jotka kokee sen hyväksi ja antakoot jonkun toisen selvitttää asiat toisella tavalla. Ja jos on vaikeaa antaa toisten toimia toisin, kannattaa kysyä itseltään, miksi.
Naurettavaa moraalisoida kuinka ap tehnyt väärin ettei kertonut syitä lähdölle ja esittänyt, että kaikki hyvin. Niinhän se pettäjäkin tehnyt---> ei kertonut, että on pettänyt ja esittänyt hyvää ja rakastavaa miestä ja että kaikki olisi hyvin. Pettäjät on alhaisinta kastia ikinä..Raukkamaista ja todella oksettavaa. Jos ongelmia suhteessa on ota ne puheeksi. Enkä usko, että ap jää kaipaamaan tai suremaan tommosen kusipään perään. Uskon että mies eka on ok käy baareiss ja etsii naisia ja pian alkaakin itkeä exänsä perään. Monesti nähty/kuultu tämä kaava.
Siskoni poikaystävä esitti kans kuinka kaikki hyvin ja kaikki ihanaa ja leperteli kuinka rakastaa eikä ikinä satuttaisi/loukkaisi. Siskoni sai kuulla, että onkin pettänyt useamman naisen kanssa ja lopulta mies myönsi tämän. Erohan siitä tuli ja nyt poikaystävä itkenyt siskoani takaisin luokseen.
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa moraalisoida [--] Pettäjät on alhaisinta kastia ikinä..Raukkamaista ja todella oksettavaa. [--]
Ja sinä et nyt moralisoi tässä itse ketään?
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla aika kommunikointikyvytön ihminen muutenkin jos pitää hyvänä ideana vain häipyä sanomatta mitään. Ja aika outo muutenkin jos nyt naureskelee että heh heh lähdimpäs, hyvä juttu, eipä tunnu missään ja hymiöt päälle. Kaipa palstalla voi valehdella mutta itselleen ei kannata valehdella.
AP on myöntänyt parisataa viestiä sitten, että ei pidä konflikteista. Yritti silti selitellä sitä parhain päin, mutta aloitusviesti ja myöntäminen ympättynä yhteen kertoo jo jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa moraalisoida [--] Pettäjät on alhaisinta kastia ikinä..Raukkamaista ja todella oksettavaa. [--]
Ja sinä et nyt moralisoi tässä itse ketään?
Luepa uudelleen. Kirjoittaja taisi todeta, että naurettavaa moralisoida ap:ta.... ei että naurettavaa moralisoida. Koska kyllä, kuten havaitsin, jatkossa hän moralisoi pettäjää, ei ap:ta. Eli looginen ristiriita on ihan itsesi kehittelemä. Tahallasiko yrität hämmentää soppaa ja vääristellä kirjoituksia? -eri
No onko sinulle ihan mahdoton ajatus, että kaikki ihmiset eivät ole kuten sinä? Että jollekulle nimenomaan paras tapa minimoida huonot jälkiseuraukset on säästää itseään raastavilta, mihinkään etenemättömiltä keskusteluilta? Koska tuntee itsensä ja tuntee sen toisenkin?
Jos ei tarvitse mitään selkeyttämistä, vaan tietää, mitä tahtoo tehdä ja tekee sen? Jos kokee, että näin tämä asia on minun kannaltani hyvin hoidettu, siten, että tästä ei jää painolastia ja katkeruutta?
Ai niin mutta se mies. Sillehän voi tulla pahamieli ja itkupitku. Niin, näin tosiaan voi käydä. Hänhän voi käydä sitten siellä asiantuntijalla kysymässä, mikä ei mennyt strömsön tavoin ja miten tästä eteenpäin.