Kerrankin elämässäni maltoin mieleni (pettävä mies), ja nyt on koston hetki koittanut :)

Pettäjän kanssa kitumaan jääminen on merkki läheisriippuvuudesta ja huonosta itsetunnosta.

Tai siitä että on taloudellisesti riippuvainen pettäjästä.

Selväjärkinen ihminen toimii kuten ap.

Pettämisessä ei ole mitään selittämistä.

Huomatkaa, että tässäkin tapauksessa mies sekä petti että salasi tekonsa. Tyypillistä. Siis arvoton ihminen. Ulos vain ja elämä jatkuu.

Ai siis, pettäjällä on jotain oikeuksia saada selityksiä, mahdollisuuksia jne?

Enpä oo koskaan kuullu tästä moraalisäännöstä:)

Miten aloittaja voi olla varma, että mies olisi edes halunnut jäädä suhteeseen, jos olisi keskusteltu.

Tässä nyt nähdään vain kertojan puoli, miehellä olisi ihan oma tarinansa.

Jotenkin nyt saa sellaisen kuvan, että ero oli ainoastaan aloittajan ratkaisu.

Ihan yhtä hyvin se olisi voinut olla myös miehenkin ratkaisu.

Pettäminen oli tapahtunut, mutta oliko jo miehellä ajatus, että saakin tulla ilmi.

Aloittaja pitää jotenkin ilmiselvänä, että ainoastaan hän halusi pois suhteesta, miksi se niin varmaa olisi ollut?

Koska asiaa ei selvitetty niin sitä ei tiedä, se on vain oma oletus.

Vierailija kirjoitti:

Miten aloittaja voi olla varma, että mies olisi edes halunnut jäädä suhteeseen, jos olisi keskusteltu.

Tässä nyt nähdään vain kertojan puoli, miehellä olisi ihan oma tarinansa.

Jotenkin nyt saa sellaisen kuvan, että ero oli ainoastaan aloittajan ratkaisu.

Ihan yhtä hyvin se olisi voinut olla myös miehenkin ratkaisu.

Pettäminen oli tapahtunut, mutta oliko jo miehellä ajatus, että saakin tulla ilmi.

Aloittaja pitää jotenkin ilmiselvänä, että ainoastaan hän halusi pois suhteesta, miksi se niin varmaa olisi ollut?

Koska asiaa ei selvitetty niin sitä ei tiedä, se on vain oma oletus.

Mitä väliä sillä on halusiko mies jatkaa vai ei. Ap ei halunnut, joten läksi. 

Tässä pieni summa summarum niille jotka eivät kahlaa koko ketjua läpi.

Ap varmisti pettämisen miehen puhelimesta, nyt lopettakaa se vatvominen, pettäminen oli 100% varmaa.

Ap:n suhteen "päätös". Eli te jotka jankkaatte että ap:n pitäisi olla "kypsempi" ja oli "raukkamainen" kun lähti. Miettikäähän nyt hetki asiaa. Ap ehti käsitellä pettämistä itsekseen melki pari kuukautta ja rationaalisesti mietti kuinka toimii. Käsittääkseni asia on jo hoidettu ap:n puolelta. Miksi hänen pitäisi toimia enää eroterapeuttina eksälleen? Nyt lopettakaa tästäkin asiasta jankkaaminen.

Eksä oli laittanut ap:lle viestin "Mitä hittoa?" (Tai jotain vastaavaa) kun oli tullut tuhjään kotiin. Ap ei vastannut takaisin.

Ap. Hienosti toimittu. Toivotan sinulle hyvää jatkoa ja onnea. Ymmärrän kostomomentin hyvin tässä vaikka monet asiasta täällä uliseekin. Joillekin kosto vaan nyt tarkoittaa toisen tavaroiden tuhoamista tai vajoamista toisen tasolle. Hatunnosto sinulle ap.

Itse tein suhteen alussa selväksi miehelle että jos tulee yksikin pettäminen tai luottamuksen menetys niin se on menoa. Sillä ei ole merkitystä missä vaiheessa suhdetta on tapahtunut ja vaikka kuulee 20 vuoden päästä asiasta niin lopputulos on sama. Olen periaatteen nainen. Rakkautta ja keskustelua vaikeistakin asioista täytyy olla, vielä yhdessä ollaan ja tehdään suhteen eteen töitä.

Miksi alapeukut ajatukselle, että mieskin ehkä olisi halunnut erota, jos olisi keskusteltu?

Se on ihan yhtä mahdollinen vaihtoehto.

Molemmat olivat valmiita eroon, mutta siitä ei keskusteltu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi alapeukut ajatukselle, että mieskin ehkä olisi halunnut erota, jos olisi keskusteltu?

Se on ihan yhtä mahdollinen vaihtoehto.

Molemmat olivat valmiita eroon, mutta siitä ei keskusteltu.

Koska sillä ei ole mitään väliä, ihan turhaa spekulointia.

Mites tämä periaatteen ihminen sitten ajattelee tapauksesta, että mies kyllä pettää, mutta tekee sen niin taitavasti ettei sitä saa selville?

Luuletteko, että kaikki pettämiset tulevat ilmi?

Vaikka kuinka vannotaan, että meidän suhteessa ei petetä, niin miten sen takaa?

Kukaan ei voi vahtia toista koko aikaa.

Ei sitä tarvitse niin kamalasti vannoa. Oletuksena on, että ei petetä.

Vannoi tai ei, voi pettää tai olla pettämättä.

Ei elämä ole noin mustavalkoista, että kun on kerran vannottu, niin se on sitten varmaan niin.

Ei elämässä ole mikään varmaa. Mitä vain voi tapahtua, kenelle vaan.

Ja kaikki asiat eivät tule toisen tietoon koskaan.

Miksi on turhaa spekulointia?

Eikö täällä saa spekuloida asioita, eihän ole keskustelua ilman spekulointia?

Vai sallitaanko vain ne mielipiteet, jotka ovat aloittajamyönteisiä?

Vierailija kirjoitti:

Miten aloittaja voi olla varma, että mies olisi edes halunnut jäädä suhteeseen, jos olisi keskusteltu.

Tässä nyt nähdään vain kertojan puoli, miehellä olisi ihan oma tarinansa.

Jotenkin nyt saa sellaisen kuvan, että ero oli ainoastaan aloittajan ratkaisu.

Ihan yhtä hyvin se olisi voinut olla myös miehenkin ratkaisu.

Pettäminen oli tapahtunut, mutta oliko jo miehellä ajatus, että saakin tulla ilmi.

Aloittaja pitää jotenkin ilmiselvänä, että ainoastaan hän halusi pois suhteesta, miksi se niin varmaa olisi ollut?

Koska asiaa ei selvitetty niin sitä ei tiedä, se on vain oma oletus.

Mitä ihmeen väliä on ap. halusiko mies jäädä suhteeseen vai ei. Ei mitään. Jossitella voi loputtomista, eikä se tilannetta muuta miksikään.

Ap. päätti lähteä, eikä suostunut miehen kynnysmatoksi.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja sanoi, että joskus elämä on niinkuin Salkkareissa.

No, kun ei ole. Oikeassa elämässä, missä ei olla myöskään niin kuin Kauniissa ja Rohkeissa tai Emmerdalessa.

Niissä jotkut ihmiset siirtyvät ihmisestä ja paikasta toiseen ilman suurempia tunnekuohuja tai selvittelyjä.

Oltiin aloittajan toiminnasta täällä mitä mieltä tahansa, niin tuskin kukaan terapeutti, parisuhdeneuvoja tai psykologi neuvoo tai suosittelee eroa noin hoitamaan.

Mutta täällähän ovatkin ne maan viisaammat ja pätevimmät asiantuntijat. D D D

Kukahan ylipäätään elää elämäänsä siten kuin parisuhdeneuvojat ja psykologit neuvovat? Aika iso osa vielä sentään osaa tehdä päätöksiä, joiden kokee olevan itselleen parhaita, sellaisia, joiden kanssa itse voi elää kyselemättä asiantuntijaneuvoja sieltä täältä.

Jos mies vastaa ap:lle tekstarilla kun huomaa kumppaninsa häipyneet yhteisestä kodista "mitä hittoa?" niin suhde on ollut muutenkin loppumetreillä. Ei kauhean rakastavan ja järkyttyneen miehen viesti.

Mies on pettänyt eikä rakasta ap:ta, ap on kuulunut kodin kalustoon mutta ei ole miehelle niin tärkeä, että mies edes soittaisi tai etsisi ap:n tai pommittaisi viesteillä. Niin tekisi rakastava mies jolla on puhdas omatunto.

Hyvä kun lähdit ap! Tuo mies ei sinusta ole välittänyt pitkään aikaan saatika rakastanut.

Vierailija kirjoitti:

Mites tämä periaatteen ihminen sitten ajattelee tapauksesta, että mies kyllä pettää, mutta tekee sen niin taitavasti ettei sitä saa selville?

Luuletteko, että kaikki pettämiset tulevat ilmi?

Vaikka kuinka vannotaan, että meidän suhteessa ei petetä, niin miten sen takaa?

Kukaan ei voi vahtia toista koko aikaa.

Ei sitä tarvitse niin kamalasti vannoa. Oletuksena on, että ei petetä.

Vannoi tai ei, voi pettää tai olla pettämättä.

Ei elämä ole noin mustavalkoista, että kun on kerran vannottu, niin se on sitten varmaan niin.

Ei elämässä ole mikään varmaa. Mitä vain voi tapahtua, kenelle vaan.

Ja kaikki asiat eivät tule toisen tietoon koskaan.

Periaatteen nainen nyt vastaa. Ei suhteessa olekaan tarkoitus kytätä ja vahtia toista että pettääkö. Lähtökohtaisesti kumppaniin luotetaan ja toisen sanomisia uskotaan. Minä ainakin tiedän missä ukko menee ja kenen kanssa hengaa. Mies saa lukea puhelintani ja vice versa (ei kyllä ole tarvetta, mutta voi vaikka napsia kuvia tai katsoa kelloa jne..). Olen ihan tarpeeksi epäillyt tässä elämässä, nyt vaan ollaan ja eletään.

Vierailija kirjoitti:

Sain tietää melkein kaksi kuukautta sitten että avomieheni on pettänyt minua. Tietääkseni vain kerran (työpaikan pikkujoulut), mutta se riittää minulle. Sain tietää kun hän oli työmatkalla, joten pakostakin asian ottaminen puheeksi venähti - onneksi, koska sain päähäni suunnitelman jonka olen nyt toteuttanut.

Tajusin saman tien tiedon saatuani, että tämä oli tässä. Muuta vaihtoehtoa ei ole. Hetken mietittyäni tein näin: aloin heti etsiä uutta asuntoa, ja ihmeellisellä onnenkantamoisella eräällä puolitutulla oli vapautunut ihana asunto hyvällä paikalla. Eipä siinä mitään, nimet vuokrasopimukseen ja avaimet sain käteen parin viikon päästä. Sen jälkeen aloin pieni lasti kerrallaan siirtää tavaroitani uuteen asuntoon. Luotin siihen, että mies ei huomaa mitään, eikä hän ilmeisesti olekaan katsonut mm. vaatekaappiini tai työpöytäni laatikoihin. Olisi muuten kyllä havainnut eron entiseen. Mies on kyllä nyt ollut paljon poissa kotoa, joten se on helpottanut operaatiota huomattavasti.

Nyt mies on tämän päivän ja huomisen työreissulla, joten itse otin vapaapäivän ja kuljetin uuteen asuntooni isommat tavarat ja ne harvat huonekalut, jotka ovat minun ja jotka vielä haluan pitää. Viimeisellä reissulla entiseen kotiin jätin avaimen eteiseen. Nyt on muutto valmis, ja olo on aivan ihana. Toisaalta vähän kauhistuttaakin: mies sai tasan tarkkaan mitä ansaitsi, mutta onkohan ihan normaalia että oloni on näin kylmä, ja että saan näin suunnattomasti nautintoa siitä, että mies tulee palatessaan hämmästymään niin suuresti? Luonnollisesti en aio mm. vastata puheluihin tai viesteihin, eikä mies voi tietää mihin olen häipynyt. Syyn varmaan arvaa kyllä.

Joskus elämä näköjään voi olla kuin Salkkareista. Itse tämän draaman kehittelin, mutta näin minä nyt halusin tehdä, lapsellista tai ei :) Ei minua oikeastaan ollenkaan olisi kiinnostanutkaan puhua asiasta. Itse pettäminen on 100% varmaa, joten miksi kuuntelisin 1) huonoja tekosyitä ja valheita, tai 2) itkua ja anteeksi anelemista.

Sitten parin vuoden paasta olet taas jonkun viela idiootimman miehen kanssa suhteessa ja huomaat etta oletkin vain tippunut ojasta allikkoon. Se mita nyt teet on pakenemista todellisuudesta, asioita nyt vain ei hoideta noin, tulee kostautumaan monella tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Miten aloittaja voi olla varma, että mies olisi edes halunnut jäädä suhteeseen, jos olisi keskusteltu.

Tässä nyt nähdään vain kertojan puoli, miehellä olisi ihan oma tarinansa.

Jotenkin nyt saa sellaisen kuvan, että ero oli ainoastaan aloittajan ratkaisu.

Ihan yhtä hyvin se olisi voinut olla myös miehenkin ratkaisu.

Pettäminen oli tapahtunut, mutta oliko jo miehellä ajatus, että saakin tulla ilmi.

Aloittaja pitää jotenkin ilmiselvänä, että ainoastaan hän halusi pois suhteesta, miksi se niin varmaa olisi ollut?

Koska asiaa ei selvitetty niin sitä ei tiedä, se on vain oma oletus.

Niin et taida tajuta, että se juuri tässä on pointti. Että aivan sama, ihan kertakaikkiaan yhdentekevää, mitä se mies halusi. Pois vai jäädä, selittää vai olla selittämättä.

Yhden asian sentään tajusit ihan oikein: tämä TODELLAKIN oli ainoastaan aloittajan ratkaisu. Häntä ei kiinnosta, mitä ratkaisuja mies ehkä mahdollisesti kenties olisi tehnyt tai halunnut tehdä. Aivan sama, kuinka moni heistä halusi pois suhteesta, aloittaja riitti, että hän haluaa.

En itse varmaan pystyisi toimimaan noin, mutta en voi olla varmakaan, etten. Ehkä voisinkin, jos todella olisin tarpeeksi vihainen siitä, miten minua on kohdeltu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi alapeukut ajatukselle, että mieskin ehkä olisi halunnut erota, jos olisi keskusteltu?

Se on ihan yhtä mahdollinen vaihtoehto.

Molemmat olivat valmiita eroon, mutta siitä ei keskusteltu.

Ehkä ja ehkä... Ehkä me emme olisi lukenut tätäkään keskustelua, ellei olisi ap. mies pettänyt ja jätti sen vielä ap. kertomatta, vaan hän sai tiedon muuta kautta ja todistusaineiston käsiinsä.

Ja se on ihan mahdollinen vaihtoehto, kuin sinun kommentisi. Jos jossitellaan ja ehkäillään. Mutta onko sillä mitään merkitystä tai asiayhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies vastaa ap:lle tekstarilla kun huomaa kumppaninsa häipyneet yhteisestä kodista "mitä hittoa?" niin suhde on ollut muutenkin loppumetreillä. Ei kauhean rakastavan ja järkyttyneen miehen viesti.

Mies on pettänyt eikä rakasta ap:ta, ap on kuulunut kodin kalustoon mutta ei ole miehelle niin tärkeä, että mies edes soittaisi tai etsisi ap:n tai pommittaisi viesteillä. Niin tekisi rakastava mies jolla on puhdas omatunto.

Hyvä kun lähdit ap! Tuo mies ei sinusta ole välittänyt pitkään aikaan saatika rakastanut.

Huhhuh, oletpa hämmästyttävän itsekeskeinen. Vai pitäisi vielä alkaa matelemaan ja perään itkemään kun prinsessa kiukuspäissään pakkaa kamansa ja muuttaa pois kertomatta mitään?

En minä ainakaan alkaisi mitään pommittamaan jos joku noin törkeästi tekisi, vaikka olisin kuinka rakastava ja  vaikka olisi kuinka puhdas omatunto. Tai varsinkaan jos olisi puhdas omatunto - jos tietäisin että olen itse munannut jotain ensin niin sitten tuo olisi ymmärrettävämpää.

Ei minun elämässäni ole tuollaisille itsekeskeisille ääliöille mitään sijaa, joten jäisi se tekstarikin varmaan kirjoittamatta.

Suuri osa on sitä mlltän, että aloittaja teki oikein ja ei olisi ollut mitään mieltä *kysellä joltain neuvojalta*.

Katkeruus ja kosto ei ole hyvä lähtökohta jatkaa uutta elämää.

Sen takia on joskus ennen eroa myös ajatella ja ehkä keskustella siitä, mikä olisi itselle mahdollisimman vähän *haittavaikutuksia* tekevä aaia jatkossa ja tulevissa suhteissa.

Vaikka nyt aloittaja on tyytyväinen, niin itsekin miettii, että tunnemyrskyjä voi tulla jälkeenpäin.

*Oikein* ei kukaan osaa elää, mutta ainakin minulle oma elämä ja hyvinvointi on niin tärkeä asia, että minimoizin ne huonot fiilikset ja jälkiseuraukset niin vähiin kuin mahdollista jo etukäteen.

En ajatteliskaan pääasiana sitä kostoa tai mitä mies on tehnyt, vaan sitä miten minä selviäisin mahdollisimman vähin henkisin vammoin.

Sen takia *huonosti* hoidettu ero saattaa hyvinkin pitkään jäädä roikkumaan elämään, tahtomattaan ja alitajuisesti ja *hyvin* hoidettuna voin ehkä jatkaa ilman ylimääräisä painolasteja.

Siksi joskus on hyvä keskustella asiantuntijoiden kanssa ennen eroa, vaikka sen eron silti toteutettaisikin.

Keskustelu ei estä eron toteuttamista, jos niin on päättänyt, mutta selkiyttää usein niitä asioita joita itse ei näe tai ei halua nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi alapeukut ajatukselle, että mieskin ehkä olisi halunnut erota, jos olisi keskusteltu?

Se on ihan yhtä mahdollinen vaihtoehto.

Molemmat olivat valmiita eroon, mutta siitä ei keskusteltu.

Koska elämäänsä pettyneet naiset haluavat kostaa kaikille miehille, vaikka sitten alapeukuttamalla.

Vierailija kirjoitti:

Mites tämä periaatteen ihminen sitten ajattelee tapauksesta, että mies kyllä pettää, mutta tekee sen niin taitavasti ettei sitä saa selville?

Luuletteko, että kaikki pettämiset tulevat ilmi?

Vaikka kuinka vannotaan, että meidän suhteessa ei petetä, niin miten sen takaa?

Kukaan ei voi vahtia toista koko aikaa.

Ei sitä tarvitse niin kamalasti vannoa. Oletuksena on, että ei petetä.

Vannoi tai ei, voi pettää tai olla pettämättä.

Ei elämä ole noin mustavalkoista, että kun on kerran vannottu, niin se on sitten varmaan niin.

Ei elämässä ole mikään varmaa. Mitä vain voi tapahtua, kenelle vaan.

Ja kaikki asiat eivät tule toisen tietoon koskaan.

Tässäkin tapauksessa kyse on juuri siitä, miten se PETTÄJÄ asian hoitaa. Jos todella  tiedossa on, että pettämisestä seuraa todennäköisesti ero, mutta "lipsahdus" ja "virhe" kuitenkin tapahtuu, koska "eihän elämässä mikään ole varmaa, vaan mitä vaan voi tapahtua, kenelle vaan", niin pettäjä itse kertoo, myöntää lipsahduksensa ja virheensä, selittää, miksi hänen mielestään tuli tälläinen virhe tehtyä. Ei pimitä asioita siinä toivossa, että hänen virheensä ja lipsahduksensa ei tule koskaan julki.

Tälläisessä tilanteessa kenties vielä olisikin mahdollista tinkiä niistä mustavalkoisista mielipiteistään, keskustella ja miettiä yhdessä, onko tässä mitään eväitä eteenpäin. Siinä vaiheessa, kun pettäjä jää kiinni, on myöhäistä ja toisella on ihan oikeus tehdä päätöksensä aivan yksin kuulematta, mitä tässä kohtaa enää on pettäjällä mielen tai sydämen päällä.

Se, että jotkut sitten onnistuvat kiemurtelemaan elämänsä pettäen, vaikka tietävät sen olevan toiselle totaalinen deal breaker, onkin heidän oman mielenterveytensä kanssa pelattava asia. Kummallista vain, että juuri nämä, jotka kuvittelevat olevansa kiinnijäämättömiä oveluksia, tuntuvat hämmästyvän, kun kumminkin jäävät kiinni. Ja olevan kaikkein loukkaantuneimpia siitä, että toinen tekee, mitä on sanonutkin tekevänsä. Mutta joo, joku todellisuudenkäsityshän tälläisiltä tyypeiltä puuttuu muutenkin.