Kehotatko teiniäsi käymään rippikoulun ja valehtelemaan uskoon tulemisesta?
Onko tämä maan tapa? Käsittääkseni sakramenttia ei tulisi ottaa vastaan, ellei usko opetukseen? Harva kieltäytyy ripille pääsystä rippikoulun käytyään, koska odotettavissa on sukujuhlat, maine menisi muuten ja ennenkaikkea juhlilla tienaa? Juhlitaanko teillä, jos lapsi käy rippikoulun, mutta päättää olla vahvistamatta vanhempien usein jo vauvana heille järjestämää kastetta menemällä ripille?
Kommentit (40)
Tutun lapsi kävi ripillä juuri näin. Vanhemmat pakottivat. Omiani en ole vienyt edes kasteelle.
En. Teinini halusi erota kirkosta ja käydä protun ja mulle se sopi oikein hyvin kun en itsekään kirkkoon enää kuulu.
Mutta mitä tulee maan tapaan, se näyttää olevan tuollainen ja sun on ihan turha moralisoida tuota. Tämä maa on täynnä kirkkoon kuuluvia jotka maksavat lampaina veronsa vaikka vähät välittävät uskonasioista.
Se kastekin on vaan maan tapa, eikä mikään oikeasti uskonnollinen juttu. Se nyt vaan on tehty kun ihmiset eivät tajua ettei sillä ole nimeämisen kanssa mitään tekemistä.
Jos näitä lampaita ei ois, sunkin pitäis maksaa jäsenyydestäsi ja kirkon palveluista enemmän joten suosittelen että et jatka lampaiden arvostelemista jotta ne eivät suutu, eroa kirkosta ja aiheuta sillä tavalla lempipappisi irtisanomista tuta-syistä. Kävikö mielessä?
Lapset saivat valita itse. Eivät halunneet rippikouluun vaan kävivät Prometeus-leirin.
Jos/kun ei ole hihhulismiin kallellaan niin miksi pitäisi ripille mennä???
Avioliittokin on maallinen toimitus, johon ei pappia tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Tutun lapsi kävi ripillä juuri näin. Vanhemmat pakottivat. Omiani en ole vienyt edes kasteelle.
Itse kävin riparin aikanaan juuri näin, vanhemmat pakottivat vaikken itse olisi halunnut.
Tapakristityille ihan normisettiä. Veikkaan, että 80% suomalaisista kirkon jäsenistä ei edes tiedä mikä on sakramentti. Ihmettelen miksi porukka haluaa näitä kirkollisia juhlia, kuten myös häät, vaikka eivät ole uskonnollisia. Jokseenkin tekopyhää. Pitää tehdä niin kuin on aina tehty. Minä koin asian niin, että koska en tunne kirkollisia asioita omakseni, olen eronnut kirkosta enkä liitä sinne lapsiakaan. Myös häät jumalan kasvojen edessä tuntui oudolta ajatukselta. Eli vastaus varsinaiseen kysymykseen: kukaan ei pakota teinejä mihinkään, asiaa ei suurin osa edes hoksaa ajatella. Mennään vaan mukana ja pidetään juhlat, jee. Olisi kiva kuulla tapakristittyjen mietteitä.
En kehoita. Ihan itse haluavat. Tyttö vietti viikonlopun juuri isous-leirillä.
Ei käynyt lapsi rippikoulua, olisi saanut mennä halutessaan mutta en todellakaan pakottanut. Ei tietääkseni kuulu kirkkoon edelleenkään.
Tämän takia omia lapsiani ei ole kastettu.
He saavat sitten vanhempana ihan itse päättää mitä haluavat tehdä, mihin uskoa ja mihin osallistua.
Tämä on luonnollisesti uskovaisille kauhistuttava ajatus.
Vierailija kirjoitti:
En. Teinini halusi erota kirkosta ja käydä protun ja mulle se sopi oikein hyvin kun en itsekään kirkkoon enää kuulu.
Mutta mitä tulee maan tapaan, se näyttää olevan tuollainen ja sun on ihan turha moralisoida tuota. Tämä maa on täynnä kirkkoon kuuluvia jotka maksavat lampaina veronsa vaikka vähät välittävät uskonasioista.
Se kastekin on vaan maan tapa, eikä mikään oikeasti uskonnollinen juttu. Se nyt vaan on tehty kun ihmiset eivät tajua ettei sillä ole nimeämisen kanssa mitään tekemistä.
Jos näitä lampaita ei ois, sunkin pitäis maksaa jäsenyydestäsi ja kirkon palveluista enemmän joten suosittelen että et jatka lampaiden arvostelemista jotta ne eivät suutu, eroa kirkosta ja aiheuta sillä tavalla lempipappisi irtisanomista tuta-syistä. Kävikö mielessä?
Kuitenkin halutaan pitää nimiäiset ja protut ja muut kirkolta varastetut asiat. Ketkä niitä lampaita ovatkaan?
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia omia lapsiani ei ole kastettu.
He saavat sitten vanhempana ihan itse päättää mitä haluavat tehdä, mihin uskoa ja mihin osallistua.
Tämä on luonnollisesti uskovaisille kauhistuttava ajatus.
Tapakristityille vai uskovaisille? Koittakaa nyt päättää.
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia omia lapsiani ei ole kastettu.
He saavat sitten vanhempana ihan itse päättää mitä haluavat tehdä, mihin uskoa ja mihin osallistua.
Tämä on luonnollisesti uskovaisille kauhistuttava ajatus.
Kaikkein kauhistuttavin ajatus tuo on tapakristityille, jotka kuuluvat kirkkoon koska niin vaan kuuluu olla. Useimmat ns. oikeat uskovaiset edustavat erilaisia vapaita suuntia, joissa ei hyväksytä esimerkiksi lapsikastetta.
Vierailija kirjoitti:
Kuitenkin halutaan pitää nimiäiset ja protut ja muut kirkolta varastetut asiat. Ketkä niitä lampaita ovatkaan?
Nimiäiset on ihan nimenantojuhla, ei millään muotoa kirkolta varastettu asia. Siellä ei liitetä lasta seurankunnan jäseneksi, vaan kerrotaan nimi ja juhlistetaan sitä.
Arvatkaa vain miltä se vaikuttaisi, jos papin lapset eivät kävisi riparia? He käyvät riparin.
Mun vanhemmat pakottivat mut rippikouluun. Ja aina näytin ettei kiinnosta vitt*akaan olla siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Teinini halusi erota kirkosta ja käydä protun ja mulle se sopi oikein hyvin kun en itsekään kirkkoon enää kuulu.
Mutta mitä tulee maan tapaan, se näyttää olevan tuollainen ja sun on ihan turha moralisoida tuota. Tämä maa on täynnä kirkkoon kuuluvia jotka maksavat lampaina veronsa vaikka vähät välittävät uskonasioista.
Se kastekin on vaan maan tapa, eikä mikään oikeasti uskonnollinen juttu. Se nyt vaan on tehty kun ihmiset eivät tajua ettei sillä ole nimeämisen kanssa mitään tekemistä.
Jos näitä lampaita ei ois, sunkin pitäis maksaa jäsenyydestäsi ja kirkon palveluista enemmän joten suosittelen että et jatka lampaiden arvostelemista jotta ne eivät suutu, eroa kirkosta ja aiheuta sillä tavalla lempipappisi irtisanomista tuta-syistä. Kävikö mielessä?
Kuitenkin halutaan pitää nimiäiset ja protut ja muut kirkolta varastetut asiat. Ketkä niitä lampaita ovatkaan?
Aika monta asiaa itse asiassa kirkko on ensin varastanut pakanoilta ja muilta uskonnoiltakin, kuten joulun. Pitää siis katsoa vähän kauemmaksi historiaan jos tuolle linjalle lähtee, että kuka varasti ensin tai kenellä on "omistusoikeus" johonkin.
Samahan liittyy kirkkoon kuulumiseen yleensäkin: suurin osa kuuluu vain tavan vuoksi. Samoin rippikoulu "kuuluu" käydä. Kannattais vähän miettiä asioita... esim. uskontunnustus rippikoulussa: mitä se monellekaan nuorelle merkitsee?
Joskus on ihan paikallaan tiedustella mm. eräiltä omilta tuttaviltani, MIKSI ylipäänsä kuulut kirkkoon? Kirkkohäät, kaste ja hautaan siunaaminen ovat aika kuluneita perusteluja...
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia omia lapsiani ei ole kastettu.
He saavat sitten vanhempana ihan itse päättää mitä haluavat tehdä, mihin uskoa ja mihin osallistua.
Tämä on luonnollisesti uskovaisille kauhistuttava ajatus.
Vapaissa suunnissa pieniä lapsia ei kasteta, vaan he nimeomaan saavaat kasvettuaan ihan itse päättää haluavatko tulla uskoon ja käydä kasteella. Ei siis kauhistuta moniakaan uskovia.
Suurin osa niistä nuorista töröttää siellä lahjojen toivossa.
No kuuluin kirkkoon ollessani teini. Ihan vain siksi, kun vanhempani eivät suostuneet minua kirkosta erottamaan. Rippikouluun en kyennyt; kaikesta "kerran elämässä ja harmittaa jos jää paitsi"-mantroista ja yleisestä tavasta vain mennä riparille sitä kummemmin miettimättä rahalahjojen takia huolimatta ajatuskin tuntui tosi nololta. Se myötähäpeä ja kaikki hössötys naimaluvasta (jota olin päässyt vierestä seuraamaan kun vuotta vanhempi sisko mielellään riparin kävi) oli ihan liikaa. En halunnut, en käynyt.
Minulla on omia kummilapsia. Sehän se oli myös keino koittaa kiristää minut riparille, etten niitä saa. No en minä haluaisi kirkollinen kummi ollakaan. Olen siviilikummi; lapsen elämässä mukana oleva turvallinen aikuinen, joka ei kristilliseen puoleen puutu.
Erosin kirkosta ollessani parikymppinen. En siis ihan heti aikuistuttuani. Ihan vain siksi, että jotenkin niin syvällä oli iskostunut se tapa; on tapana kuulua kirkkoon.
Kun aloin miettiä naimisiin menoa, nimen antoa jne. en halunnut sotkea siihen mitään kristillistä. En vain usko siihen hommaan ollenkaan. En halua vannoa avioliittoa Jumalan edessä; uskon minun ja mieheni liittoon, aivoliittoon, mutta en Jumalaan. En halunnut, että lapset pestäisiin perisynnistä ja kastettaisiin seurakuntaan, jota pidän ihan hölmönä. Nimen nyt sai annettua muutenkin.
Nyt vanhin lapsi on ekaluokkalainen ja juttelee paljon kavereidensa kanssa näistä uskontoasioista. On et-ryhmässä (luokasta 4 oppilasta ko. ryhmässä, loput 20 oppilasta uskonnossa) ja on sitä mieltä, että ei tuossa kristinuskossa tosiaan järkeä ole. Pelottelua jolla pyritään hallitsemaan ihmisiä. Lapsi on miettinyt, että jos hän joku on, niin ehkä buddhalainen :) Se kun oli leppoisa, mietiskelevä ja lihava kaveri (eli ilmeisesti tykkäsi myös syödä).
Olen omilleni sanonut, että saavat aikanaan liittyä kirkkoon tai uskoa vaikka Allahiin. Kunhan miettivät asiat itselleen selväksi.
En todellakaan. Teini ei edes kuulu kirkkoon, ja jos hän haluaisi käydä rippikoulun, aivan ensimmäisenä keskusteltaisiin siitä miksi hän haluaisi käydä sen.