Lue keskustelun säännöt.
Ensimmäinen ajotunti takana ja tekee jo mieli lopettaa autokoulu.
23.04.2018 |
Ajaminen pelottaa ihan kamalasti, tuntuu etten ikinä voi oppia ajamaan kunnolla, pitää tehdä ihan liian monta asiaa samaan aikaan.
Kommentit (61)
Minä suoritin aikanaan samalla kertaa B ja C kortit eli henkilöauto ja kuorma-autokortit. Ekalla ajotunnilla hypättiin heti kuorma-auton rattiin ja koitin vikistä että en ole edes henkilöautolla ajanut joten eikö siitä pitäisi aloittaa? Mutta ei, kuorma-autolla aloitetaan jostain kumman syystä. Tosin oli sen jälkeen helppo ajaa tavallisella autolla että ehkä se oli syynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autolla ajaminen teknisessä mielessä automatisoituu motoriikaltaan kömpelöltäkin nopeasti. Se ei juuri kummempaa vaadi kuin kuuluisa purkan jauhaminen ja kävely yhtäaikaa.
Joillain ei vain koskaan hahmotuskyky riitä hyvän kuskin tasolle. Ei ennakoida tilanteita, ei pysytä liikenteen rytmissä, ei saada tarkkuutta auton mittasuhteiden mieltämiseen tilanteessa kuin tilanteessa.
Nämä usein kompensoivat tätä puutetta olemalla hyvin varovaisia ja kaikki menee hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap mä olin samanlainen, mutta musta tuli lopulta oikein hyvä kuski. Tsemppiä vaan! Pääsisitkö harjoittelemaan esimerkiksi äitisi tai isäsi kanssa jonnekin tyhjälle parkkipaikalle ihan sitä perus auton käsittelyä tuntien välissä?
Sitten kun saat kortin, niin aja ensin päiväsaikaan tuttuja reittejä, älä tunge heti ruuhka-aikana jonnekin keskustaan. Harjoittele moottoritielle liittymistä rauhassa kun on väljää jne. Mä olin myös aluksi täysi tunari mutta nyt pärjään jopa siellä Helsingin keskustassa ruuhka-aikaan.
On laitotonta ajaa ilman ajokorttia tyhjilläkään parkkipaikoilla ilman autoa, jossa on ajo-opetusvarustus ja henkilö, jolla on ajo-opetukseen lupa.
Minua helpotti isosti se, että olin ajanut prätkällä ennen autokoulua eli vauhti ja liikenne olivat tulleet tutuksi jo siinä. Lisäksi harjoittelin suljetulla alueella auton käsittelyä: kytkimen käyttöä, peruuttamista, vaihteiden vaihtoa, hitaasti ajamista, mäkilähtöä.
Olisiko sinulla joku paikka, jossa voisit tutustua johonkin autoon rauhassa?
Mulla oli ihan samanlainen tilanne, kun aloitin. Kesti pitkään, että ajamisesta tuli automaattista. Varsinkin vaihteiden vaihtaminen oli vaikeaa, sekä etuajooikeuden hahmottaminen. Näin jälkeen päin ajateltuna oisin voinut harjoitella vaikka silloisen poikaystävän ohjauksessa jossain kaukana ihmisten ilmoilta (asutaan maalla). Ei tietenkään muun liikenteen seassa. Inssi meni kuitenkin kaikesta huolimatta ekalla läpi ja sain kehuja rauhallisesta ajotyylistäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa lohdullista luettavaa. Itse muistan ekan ajotunnin. Istuin penkille ja opettaja sanoi, että paina kytkin pohjaan. Kysyin, että mikä on kytkin. Opettaja ivallisesti nauroi, että kaikkihan ovat ajaneet ennen autokoulua. Yritin sanoa, että minä en ole, koska isä ei suostunut antamaan autoa sen verran koekäyttöön, että olisin edes polkimet opetellut.
Sitten niillä taidoilla heti maantieajoa ajamaan :) Kymmenen kilometrin päästä opettajakin ymmärsi, etten todellakaan ole ajanut ja alettiin käymään auton perusasiat lävitse.
Mutta muutenkin oli paskaope. Vihjaili koko autokoulun ajan, että voisin maksaa osan tunneista luonnossa. Ajetaanko metsätielle ja siellä kuittaat ajotunnin. Todella ahdistavaa nuorelle tytölle. Vanha äijä oli kyseessä.
Tuossa vaiheessa tiukka muistutys, että oppilas on maksava asiakas, joten opettaja tekee tasan sen mistä hänelle maksetaan, tai vaihtuu opetus kilpailevaan firmaan + puskaradiossa tietoa eteenpäin muidenkin välttää tätä lafkaa.
Itse en tule ottamaan yhtään v*ttuilua siitä, etten osaa ajaa ennen autokoulua.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ihan samanlainen tilanne, kun aloitin. Kesti pitkään, että ajamisesta tuli automaattista. Varsinkin vaihteiden vaihtaminen oli vaikeaa, sekä etuajooikeuden hahmottaminen. Näin jälkeen päin ajateltuna oisin voinut harjoitella vaikka silloisen poikaystävän ohjauksessa jossain kaukana ihmisten ilmoilta (asutaan maalla). Ei tietenkään muun liikenteen seassa. Inssi meni kuitenkin kaikesta huolimatta ekalla läpi ja sain kehuja rauhallisesta ajotyylistäni.
Niinpä. Minun poikaystävälläni oli missio opettaa minut ajamaan moottoripyörällä ja autolla ja kaikki ovat sanoneet aina, että ajan kuin mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia on fiksua, että isät opettaa lapsensa ajamaan suljetulla tiellä jo 10-15 vuoden iässä.
Mistä niitä sellaisia suljettuja teitä löytää?
Me harjoiteltiin jääradalla ja hiekkamontulla kun olin 9.
Sillä yhdellä kilpailijallahan Suomen Surkeimmassa kuskissa, oisko ollu Janni, niin hänellä tärisi toinen jalka kokoajan todella kovaa.
Itse jos pitäs yrittää oppia ajamaan tuollaisen jännityksen alaisena niin ei kyllä tulis mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samat fiilikset oli minullakin autokoulun alkaessa. Parasta oli, ettei ne fiilikset loppuneet koko autokoulun aikana. Odotin vaan koko ajan pääseväni pois sieltä opettajien valvovien silmien alta ja saavani kortin, jonka kyllä sainkin lukuisten itkujen ja yhden epäonnistuneen inssin jälkeen. Kortti on ollut taskussa vasta kaksi kuukautta, mutta koen olevani ihan hyvä kuski - tämä tunne alkoi voimistua vasta autokoulun käytyäni, ajotuntien aikana tunsin olevani sysipaska enkä uskonut koskaan saavani korttia.
Oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen tuntui ajokoulussa niin ylitsepääsemättömältä, että uskon sen vaikuttaneen fiilikseeni ajotunneilla.
Autokoulu sujuu kaikista parhaiten, kun luotat itseesi ja olet aidosti kiinnostunut tekemään töitä itsesi kanssa saadaksesi kortin. Itselläni ei ollut kumpaakaan näistä taidoista, koska oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen ahdisti. Kumma kyllä, sain silti kortin. Kai siinä oli tsempparina se himo saada se kortti ja vedinkin sitten koko loppu autokoulun sellaisella ihanvitunsama-fiiliksellä - ilmeisesti siitä oli apua, ja ajamisesta tulikin loppupeleissä ihan mukavaa, kun ei ottanut itseään liian vakavasti.
Tsemppiä autolla ajamiseen, kyllä se siitä lähtee sujumaan!
Ex kävi autokoulun silloin kun oltiin yhdessä. Panikoi ajamista ihan kympillä. Opetin vähän sitä pihalla ilman että auto käynnistettiin. Sillä oli paha tapa katsoa vaihdekeppiä vaihdetta vaihtaessa. Neuvoin pitämään katseen eteenpäin ja vaihtamaan katsomatta siihen keppiin. Jestas siinä meni aikaa ja parit itkut piti kestää.
Sai kortin ja innostui vielä ajamaan turhan lujaa. Sillä on meinannut kortti lähteä kun ylinopeus oli niin suuri. Sai niin isot sakot ettei kehdannut sanoa summaa. Oltiin silloin jo erottu ja lapsilta kuulin että äiti kirosi sakkoja niin paljon.
Tämä on poliiseilta kuultu paras selitys. Pysäyttivät vähän vanhemman rouvan ja sanoivat että ette käyttäneet vilkkua kun käännyitte. Vastaus oli ei minun tarvitse kun tiedän mihin olen menossa. Poliisi joutui pidättelemään naurua ja sai sanotuksi että vilkkua käytetään muiden tiedoksi kun olette kääntymässä. Eivät sakottaneet vaan päästivät huomautuksella ja käskyllä käyttää jatkossa sitä vilkkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä yritä tehdä asioita samaan aikaan, vaan yksi kerrallaan.
Liikenteessä on vähän pakko tehdä asioita samaan aikaan. Esimerkiksi katsoa eteensä sinne minne on menossa, ja samalla napsauttaa suuntavilkku päälle.
Ei ehkä ole liian haasteellista katsoa eteensä ja samalla napsauttaa vilkku päälle? Jotkut kun kuulemma pystyvät jopa kävelemään ja puhumaan samaan aikaan.
Jotkut pystyvät, minulle tuottaa vaikeuksia.
Ja olettaisin että minulle tuottaisi vaikeusia katsomatta löytää se vilkku.
Ei siinä mitään löytämistä ole. Se on siinä samassa paikassa koko ajan. Vähän niinkuin löydät sun korvan katsomatta peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä yritä tehdä asioita samaan aikaan, vaan yksi kerrallaan.
Liikenteessä on vähän pakko tehdä asioita samaan aikaan. Esimerkiksi katsoa eteensä sinne minne on menossa, ja samalla napsauttaa suuntavilkku päälle.
Ei ehkä ole liian haasteellista katsoa eteensä ja samalla napsauttaa vilkku päälle? Jotkut kun kuulemma pystyvät jopa kävelemään ja puhumaan samaan aikaan.
Jotkut pystyvät, minulle tuottaa vaikeuksia.
Ja olettaisin että minulle tuottaisi vaikeusia katsomatta löytää se vilkku.
Ei siinä mitään löytämistä ole. Se on siinä samassa paikassa koko ajan. Vähän niinkuin löydät sun korvan katsomatta peiliin.
Juu. Ihan kuten kymmensormijärjestelmällä sokkona kirjoittaminen, ei siinä ole mitään oppimista. Kirjaimethan löytyy koko ajan samasta kohtaa näppistä.
Korvan raapimista tullut opeteltua jo erinäisiä vuosikymmeniä, niin ehkä se liikerata on jo automatisoitunut. Vilkkua en ole vielä koskaan kokeillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex kävi autokoulun silloin kun oltiin yhdessä. Panikoi ajamista ihan kympillä. Opetin vähän sitä pihalla ilman että auto käynnistettiin. Sillä oli paha tapa katsoa vaihdekeppiä vaihdetta vaihtaessa. Neuvoin pitämään katseen eteenpäin ja vaihtamaan katsomatta siihen keppiin. Jestas siinä meni aikaa ja parit itkut piti kestää.
Sai kortin ja innostui vielä ajamaan turhan lujaa. Sillä on meinannut kortti lähteä kun ylinopeus oli niin suuri. Sai niin isot sakot ettei kehdannut sanoa summaa. Oltiin silloin jo erottu ja lapsilta kuulin että äiti kirosi sakkoja niin paljon.
Tämä on poliiseilta kuultu paras selitys. Pysäyttivät vähän vanhemman rouvan ja sanoivat että ette käyttäneet vilkkua kun käännyitte. Vastaus oli ei minun tarvitse kun tiedän mihin olen menossa. Poliisi joutui pidättelemään naurua ja sai sanotuksi että vilkkua käytetään muiden tiedoksi kun olette kääntymässä. Eivät sakottaneet vaan päästivät huomautuksella ja käskyllä käyttää jatkossa sitä vilkkua.
Tuli niin mieleen, miten luulin alle kouluikäisenä pikkulapsena vilkkujen olevan siksi, että ne kertovat kuskille mihin mennä 😂😂 siis vähän kuin auton sisäänrakennettu navigaattori 😁
Olisikohan exälläsi jäänyt tuo luulo päälle? 😁
Miksei ole sellaisia ajosimulaattoreita, joihin voisi mennä harjoittelemaan vaihdekeppiä sun muuta? Ei tarvitsisi liikenteen seassa toikkaroida.
Siis voisi olla ihan yritys, johon pääsee kokeilemaan ajamista realistisella ohjainlaitteistolla. Olis koppeja vieri vieressä, näkymänä tietokonella tehty tieanimaatio. Eihän se ihan tositilannetta vastaa, mutta antaisi jotain tuntumaa kuitenkin.
Mua jännitti ensimmäiset 14-15 kertaa rattiin mennessä. Mua opetti mun isä ajamaan, joten pienillä sivuteillä aloitettiin, eikä suinkaan paineltu heti suureen liikeenteeseen. Jännitin jos saan auton pysähtymään kesken ajon ja sitten hermoilen, kun tulee jonoa taakse. Sitten se 15. tai 16. kerta tuli ja jännitys vaan hävisi.
Minä poljin ensimmäisellä ajotunnilla jarrua kuin hullu polvilumpio suorana. Aina kun opettaja pyysi hidastamaan niin istuttiinkin molemmat otsat tuulilasissa, kun minä tosissaan vähän hidastin. :-D
OT, mutta mitä niillä autokoulun teoriatunneilla opetetaan? Miksi ne pitää kuunnella luentona, eikö voisi mennä vain tenttimään jotain kirjaa?
Onko niillä pelkkää liikennettä, vai onko jotain myös auton toiminnasta?
Ja se vielä että mitä suunnilleen ylimääräiset ajotunnit maksaa, jos niitä tuntee tarvitsevansa?
Musta tuntuu hurjalta että jo ekalla ajotunnilla lähdetään mihinkään liikenteeseen. Itsellä oli niin paljon oppimista ihan siinä auton käynnistyksessä ja liikkeelle lähdössä, kun ei tosiaan ollut ajamisesta mitään käsitystä. Mua opettikin äiti, ettei tarvinnut miettiä kuinka monta ajotuntia olisi varaa ottaa, ihan rauhassa parkkipaikalla harjoiteltiin niin pitkään kunnes uskalsi pienen pätkän ajaa ihan oikeaa tietä. Pitkään meni siinäkin, että ei tarvinnut enää katsoa vaihteita niitä vaihtaessa.
Itse kävin augokoulun +30-vuotiaana. Nyt ollut reilu 2 vuotta kortti.
Ajattelin vielä ennen inssiä että kunpa tämä olisi ohi niin ei tarvitse enää ikinä ajaa!
Minulle oli jiuri haastavaa vaihteet, kytkimet, liikenteen seuraaminen, kaistanvaihdot ja varmaan kaikki! Pääsin inssin ihme kyllä ekalla läpi ja samana iltana lähdin ajamaan omalla autolla.
Meidän auto on automaattivaihteinen ja onneksi ns kaikilla herkuilla eli paruutustutkat edessä ja takana, mäkilähtöavustin, kiihtyy hyvin ym. Ajaminen olikin helppoa! Ei tarvinnut kuin keskittyä liikenteeseen ja painaa kaasua ja jarrua. Tykkään ajamisesta tosi paljon ja vielä kun luottaa autoon, siis siihen että ei sammuile, kiihtyy kiihdytyskaistoilla ym niin on ihan eri asia.
Uskallan ajaa isommissakin kaipungeissa ja pitkiä matkoja.
Ja pitää mielessä että ikinä ei ole niin hyvä kuski etteikö jotain voisi sattua! Sitten jos tulet liian itsevarmaksi niin silloin ne kolarit syntyy. Ajaa taitojen ja kelien mukaan ja rohkeasti vaan liikenteeseen niin kyllä se sujuu.
Jos vaan mahdollista niin hanki automaattivaihteinen auto 😊