IS: Hoitovirheet tappavat Suomessa enemmän kuin liikenne!

Vanhuspuolella on suoranaista heitteillejättöä. Siis ei hoideta ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo erilaisten sairauksien ja tautien kirjo on ihan uskomaton. Yritin eilen etsiä tietoa nivelkivuista ja vatsakivuista yms. hyvin yleisistä ikäluokkani (50v) ongelmista.  No netin mukaan mulla voisi olla sun sata eri sairautta alkaen moninivelrikosta, masennus oli tietenkin ylimpänä listalla, ainahan se pomppaa joka paikasta vaikka olisi mikä vaiva. No Epämääräisiä vaivoja ja kipuja ja kolotuksia nyt on todella joka lähtöön ja mikä sitten johtuu elintavoista, ruokavaliosta, vaihdevuosista, kilpirauhasesta, lisämunuaisesta, matala-asteisesta tulehduksesta jne. en jaksa edes luetella kaikkia, kun tuntuu että jos jatkan, voin samantien mennä makuulle odottamaan kuolemaa. 

Terveysongelmien vastapainona on sitten kirjava joukko erilaisia itsehoito vaihtoehtoja, maidoton ja gluteiiniton ruokavalio, tai joku muu ruokavalio, vitamiinit ja hivenaineet, meditointi, jooga, vain muutaman mainitakseni. Ja se terveyskeskus. Terveyskeskukseen olen menossa, eipä käy kyllä yhtään kateeksi lääkäriä, jonka pitäisi vartissa selvittää että mikä kremppa johtuu iästä, mikä on kenties vakavan sairauden oire ja missä määrin esim. tupakointi lisää ongelmia jne.  Itse en aio valehdella elintavoistani, mutta mieleen tulee että kuinka moni on ihan rehellinen? 

Jatkan vielä tuosta masennuksesta sen verran, että lähisukulaisellani todettiin ensin masennus, johon sai lääkkeet. Lääkkeet laukaisivat hypomanian ja siitä saatiin uusi diagnoosi, kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tämä taas on johtanut ihan järkyttävään lääkekierteeseen, lääkkeitä vaihdetaan vähän väliä, mutta mikään ei toimi. Osastojaksoja on joka vuosi, sähköshokkeja yms. rankkoja hoitoja on ollut, hyödyttä. 

Vertaistukiryhmässä on herännyt ajatus, että itse lääkitys on se joka tekee sairaaksi, osa nimittäin kieltäytyy lääkityksestä ja pienellä otannalla kieltäytyjät kuitenkin voivat jonkin verran paremmin. Ainakaan eivät ole vähän väliä osastohoidon tarpeessa, kuten lääkkeensä kiltisti syövät ovat. Tämä on erittäin huolestuttavaa! Itse en todellakaan aio ottaa mitään psyykenlääkettä, jos sitä tarjotaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä on niin paljon ja lisää muistuu mieleen koko ajan.

Kaveria puri koira. Kättä ei kuvattu, kipsi (tai vastaava) vaan päälle. Kuukausia myöhemmin käsi edelleen kipeä -> röntgeniin -> käsi oli murtunut ja luutunut väärin -> massiivinen korjausleikkaus ja pitkä toipuminen. Jos olis heti kuvattu ja leikattu, olis luutunut oikein.

Ihme, ettei edes se saa lääkäreitä tutkimaan paremmin, että työssäkäyvä ihminen saataisiin nopeammin takaisin töihin tienaamaan yhteiskunnalle verotuloja. Usein näistä vääristä diagnooseista nimittäin seuraa se, että sairauslomaa tulee kuukausia muutaman päivän sijaan. Myös muutama labrakoe paljastaisi helposti esim. kilpirauhasen vajaatoiminnan, raudanpuutteen jne. tilat, jotka olisi helposti korjattavissa, sen sijaan että annetaan masennusdiagnoosi ja sairauslomaa, kuten yleensä toimitaan.

Nämä tekstit saa aina kuvittelemaan, että näin on jokaisen potilaan kohdalla. Kuitenkin jokaista tämän ketjun tarinaa kohden on kymmenen potilasta, jotka ovat saaneet hyvää hoitoa ja oikean diagnoosin ihan täällä Suomessa.

Näinhän se on. Täytyy vaan toivoa ja pitää peukkuja, että kuuluu noiden onnekkaiden joukkoon, jos jotain vaivaa tulee. Jos ei diagnosointia siis voida mitenkään parantaa.

Helvetin hyvä ehdotus! Mutta ei tule onnistumaan, katsos kun poliisien tehtävä on kerätä ihmisiltä rahaa. Ja eihän sitä sairaaloista saa

Onko se hoitovirhe, että synnyttävää naista ei oteta sairaalaan, koska ei uskota hänen synnytyksensä olevan käynnissä, ja sen seurauksena vauva syntyy kotona? Tässäkin nimittäin sairaala väitti toimineensa oikein...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä on niin paljon ja lisää muistuu mieleen koko ajan.

Kaveria puri koira. Kättä ei kuvattu, kipsi (tai vastaava) vaan päälle. Kuukausia myöhemmin käsi edelleen kipeä -> röntgeniin -> käsi oli murtunut ja luutunut väärin -> massiivinen korjausleikkaus ja pitkä toipuminen. Jos olis heti kuvattu ja leikattu, olis luutunut oikein.

Ihme, ettei edes se saa lääkäreitä tutkimaan paremmin, että työssäkäyvä ihminen saataisiin nopeammin takaisin töihin tienaamaan yhteiskunnalle verotuloja. Usein näistä vääristä diagnooseista nimittäin seuraa se, että sairauslomaa tulee kuukausia muutaman päivän sijaan. Myös muutama labrakoe paljastaisi helposti esim. kilpirauhasen vajaatoiminnan, raudanpuutteen jne. tilat, jotka olisi helposti korjattavissa, sen sijaan että annetaan masennusdiagnoosi ja sairauslomaa, kuten yleensä toimitaan.

Nämä tekstit saa aina kuvittelemaan, että näin on jokaisen potilaan kohdalla. Kuitenkin jokaista tämän ketjun tarinaa kohden on kymmenen potilasta, jotka ovat saaneet hyvää hoitoa ja oikean diagnoosin ihan täällä Suomessa.

Totta, suurin osa saa ihan oikeaa hoitoa ja siksi lääkäriin aina kannattaa mennä. Mutta aivan liian usein vaikeasti selvitettävät sairaudet jäävät huomaamatta ja kuitataan "päässä vikaa" argumentilla. Ja ne psyykenlääkkeet, joita tuputetaan ihan joka hiton vaivaan, ihan kuin olisivat ihmelääkkeitä kaikkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vertaistukiryhmässä on herännyt ajatus, että itse lääkitys on se joka tekee sairaaksi, osa nimittäin kieltäytyy lääkityksestä ja pienellä otannalla kieltäytyjät kuitenkin voivat jonkin verran paremmin.

Tuossa on niin vahva bias, ettei ihan hirveästi kannata painoarvoa havainnoille antaa. Ryhmät pitäisi satunnaistaa, koska tuossa voi olla vaikka tuplasti todennäköisempää terveempien ihmisten luopua lääkkeistään verrattuna sairaampiin.

nosto

up

Äitini miltei menehtyi vuonna 2004 Addisonin tautiin, koska silloinen työterveyslääkäri ei ottanut hänen oireitaan vakavasti ja tehnyt kunnollisia tutkimuksia. Äiti valitti kovaa väsymystä ja ruokahaluttomuutta, jota hoidettiin masennuksena ja burnoutina, vaikka mm. verenpaine oli kerran mitattaessa niin matala, että äitikin pelästyi. Lääkäri oli tokaissut "juo kahvia ja syö salmiakkia." Ja lähetti äidin töihin. Myöhemmin selvisi, ettei niin alhaisella verenpaineella saisi lähettää edes kotiin, vaan ottaa tarkkailuun osastolle ja selvittää syy.

Puoli vuotta myöhemmin äiti sai tajuttomuus- ja sekavuuskohtauksen, jonka seurauksena ei enää tunnistanut omia lapsiaan ja isäni vei hänet sairaalaan päivystykseen. Onneksi siellä oli vuorossa kokenut, perheemme tuttu lääkäri, joka tunnisti sairauden oireiden perusteella ja aloitti välittömästi kortisonilääkityksen, eikä jäänyt odottamaan verikokeiden tulosta. Luultavasti hän pelasti äitimme hengen, sillä hänellä jo oli myös sairaudesta johtuvia rytmihäiriöitä, jotka olisivat voineet johtaa sydänpysähdykseen ja kuolemaan koska vain. Lääkäri pääsi kuin koira veräjästä, sillä äitini ei halunnut nostaa syytetttä hoitovirheestä, muttei sentään enää työskentele työterveyslääkärinä äitini työpaikalla.

Tiedän, sain kuukausi sitten 3800€ korvauksia hoitovirheestä ja siihen korot koko prosessin ajalta päälle. Yhteensä sain 4500€