Tuore suhde, miehellä vaikeaa. Mutta entä minä, kuka lohduttaa minua?
Miehellä vaikeaa kun exä hankaloittaa eroa. Myöskin muutama menetys on ollut vuoden sisällä. Olemme tunteneet vasta vähän aikaa, mies on hyvin rehellinen ja kertoo asioistaan ja murheistaan ja näin haluankin sen olevan. Samalla kuitenkin mietin, kun miestä tsemppaan, muistutan että kyllä pimeys väistyy valon tieltä aikanaan jne, että kuka lohduttaa ja tsemppaa minua. Minullakaan ei ole helppoa, uusi suhde jossa toisella harteillaan entisen elämän painolastia. Itse toki valitsin tämän miehen, koska hän on huippu tyyppi, tiesin heti että tämä on mun mies, mutta vaatii minulta kärsivällisyyttä. Välillä vain mietin, ymmärtääkö mies, että kukaan ei lohduta minua?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rynnätään suhteensen, kun siihen ei olla vielä valmiita.
Mitä tää että ei olla valmiita suhteeseen oikein tarkoittaa? Onhan se mies ihan valmis tuohon suhteeseen.
Tuolla pariskunnalla ei tule enää koskaan olemaan mahdollisuutta kokea sitä uuden parisuhteen ihanaa, huoletonta tapailuvaihetta, jossa nautitaan toistensa seurasta parhaimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rynnätään suhteensen, kun siihen ei olla vielä valmiita.
Mitä tää että ei olla valmiita suhteeseen oikein tarkoittaa? Onhan se mies ihan valmis tuohon suhteeseen.
Ei ole valmis ottamaan toista huomioon, keskittyy vaan omiin asioihinsa. Ei kuulu parisuhteeseen vaan harjoittelemaan itsenäistymistä ja vastuun kantoa, niistä omista asioista voi aloittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rynnätään suhteensen, kun siihen ei olla vielä valmiita.
Mitä tää että ei olla valmiita suhteeseen oikein tarkoittaa? Onhan se mies ihan valmis tuohon suhteeseen.
Tuolla pariskunnalla ei tule enää koskaan olemaan mahdollisuutta kokea sitä uuden parisuhteen ihanaa, huoletonta tapailuvaihetta, jossa nautitaan toistensa seurasta parhaimmillaan.
Niin. Naisten kannattaisi kollektiivisesti kohdalla miehiä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rynnätään suhteensen, kun siihen ei olla vielä valmiita.
Yksinkö miehen pitäisi olla suruineen ja torjua kaikki rakkaus?
Kyllä pitäisi. Miehen pitäisi käsitellä vanha suhteensa valmiiksi ennen kuin sotkee tuohon soppaan ulkopuolisia ihmisiä. Mutta toki olen huomannut, että on paljon ihmisiä, jotka tykkäävät levittää draamaa ympärilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rynnätään suhteensen, kun siihen ei olla vielä valmiita.
Mitä tää että ei olla valmiita suhteeseen oikein tarkoittaa? Onhan se mies ihan valmis tuohon suhteeseen.
Tuolla pariskunnalla ei tule enää koskaan olemaan mahdollisuutta kokea sitä uuden parisuhteen ihanaa, huoletonta tapailuvaihetta, jossa nautitaan toistensa seurasta parhaimmillaan.
Entä sitten? Ehkä sä nyt et määrää, mitä heidän on määrä kokea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rynnätään suhteensen, kun siihen ei olla vielä valmiita.
Yksinkö miehen pitäisi olla suruineen ja torjua kaikki rakkaus?
Kyllä pitäisi. Miehen pitäisi käsitellä vanha suhteensa valmiiksi ennen kuin sotkee tuohon soppaan ulkopuolisia ihmisiä. Mutta toki olen huomannut, että on paljon ihmisiä, jotka tykkäävät levittää draamaa ympärilleen.
Ai, miten se käsitellään ilman rakkautta ja välittämistä ja tukea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rynnätään suhteensen, kun siihen ei olla vielä valmiita.
Yksinkö miehen pitäisi olla suruineen ja torjua kaikki rakkaus?
Ystävät, perhe, jne...
Rakkaus ei ole sitä, että käytetään toista jäteastiana antamatta itse mitään toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rynnätään suhteensen, kun siihen ei olla vielä valmiita.
Yksinkö miehen pitäisi olla suruineen ja torjua kaikki rakkaus?
Kyllä pitäisi. Miehen pitäisi käsitellä vanha suhteensa valmiiksi ennen kuin sotkee tuohon soppaan ulkopuolisia ihmisiä. Mutta toki olen huomannut, että on paljon ihmisiä, jotka tykkäävät levittää draamaa ympärilleen.
Sitäpaitsi, miksi mies ei vastaanottaisi rakkautta? Sehän on fiksuinta, mitä mies voi tuossa tilanteessa itselleen tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rynnätään suhteensen, kun siihen ei olla vielä valmiita.
Yksinkö miehen pitäisi olla suruineen ja torjua kaikki rakkaus?
Kyllä pitäisi. Miehen pitäisi käsitellä vanha suhteensa valmiiksi ennen kuin sotkee tuohon soppaan ulkopuolisia ihmisiä. Mutta toki olen huomannut, että on paljon ihmisiä, jotka tykkäävät levittää draamaa ympärilleen.
Ai, miten se käsitellään ilman rakkautta ja välittämistä ja tukea?
Siksi sitä pitää hankkia itselleen laastari joka rakastaa taas ehjäksi ja tämän jälkeen voidaankin laittaa vahinko kiertämään.
Tuosta ei tule mitään, olet miehelle laastarisuhde. Siis siinä positiivisessa tapauksessa, että tuo täydellinen itsekeskeisyys ei ole miehen koko luonne.
Olen naimisissa eronneen miehen kanssa ja pelkäsin aluksi olevani laastari. Kävi nopeasti, siis heti, selville, etten ollut. Miehen erosta oli jo muutama vuosi aikaa, eikä hän puhunut exästään juuri koskaan. Ei vaikuttanut kärsivältä tai katkeralta. Oli onnellisen tuntuinen ja vaikutti ihastuneelta minuun, kuunteli ja kyseli ja oli kiinnostunut minusta.
Ap:n miehellä on siihen vielä pitkä matka, eikä se hyvä uusi suhde tule olemaan ap:n kanssa, joka on nyt terapeuttina ja näkee miehen surkimus-tilassa ja mies tietää sen. Se tulee olemaan uuden naisen kanssa, jonka mies kokee näkevän itsensä vahvana, pärjäävänä, miehekkäänä sankarina. Uudessa suhteessa mies on sitten ihailtu puhtaalta pöydältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rynnätään suhteensen, kun siihen ei olla vielä valmiita.
Mitä tää että ei olla valmiita suhteeseen oikein tarkoittaa? Onhan se mies ihan valmis tuohon suhteeseen.
Ei ole valmis ottamaan toista huomioon, keskittyy vaan omiin asioihinsa. Ei kuulu parisuhteeseen vaan harjoittelemaan itsenäistymistä ja vastuun kantoa, niistä omista asioista voi aloittaa.
Eiköhän sen toisen osapuolen ongelma ole se, jos ei mies kelpaakaan hänelle. Sellaisena kuin on.
Ehkei kannata ryysätä suhteeseen tuoreeltaan kun toinen on vielä ihan sekaisin.
Viesti 23 sanoi sanani. Ei seurustelusuhde ole terapiasuhde. Nyt olet ottanut terapeutin roolin. Kun mies joskus aikanaan voimaantuu, en ole täysin vakuuttunut, että pystyy olemaan kiitollinen kaikesta avusta, jonka nyt annat vaan menee ehkä omia menojaan, ilman sinua. Älä mahdollista henkistä hyväksikäyttöäsi vaan pidä huoli itsestäsi. Ensinnäkin kerrot tuntemuksesi ensinnäkin miehellesi, ei täällä, ja katsot, miten mies reagoi seuraavina viikkoina. Jos ei huomioi sinun tunteitasi vastavuoroisesti, tilanne ei ole terve.
Vierailija kirjoitti:
Viesti 23 sanoi sanani. Ei seurustelusuhde ole terapiasuhde. Nyt olet ottanut terapeutin roolin. Kun mies joskus aikanaan voimaantuu, en ole täysin vakuuttunut, että pystyy olemaan kiitollinen kaikesta avusta, jonka nyt annat vaan menee ehkä omia menojaan, ilman sinua. Älä mahdollista henkistä hyväksikäyttöäsi vaan pidä huoli itsestäsi. Ensinnäkin kerrot tuntemuksesi ensinnäkin miehellesi, ei täällä, ja katsot, miten mies reagoi seuraavina viikkoina. Jos ei huomioi sinun tunteitasi vastavuoroisesti, tilanne ei ole terve.
Tämä on hyvä. Jos tilanne ei parane niin ehkä voisit myös ehdottaa, että pitäisitte taukoa, kunnes mies on selvittänyt päänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rynnätään suhteensen, kun siihen ei olla vielä valmiita.
Yksinkö miehen pitäisi olla suruineen ja torjua kaikki rakkaus?
Kyllä pitäisi. Miehen pitäisi käsitellä vanha suhteensa valmiiksi ennen kuin sotkee tuohon soppaan ulkopuolisia ihmisiä. Mutta toki olen huomannut, että on paljon ihmisiä, jotka tykkäävät levittää draamaa ympärilleen.
Ai, miten se käsitellään ilman rakkautta ja välittämistä ja tukea?
Okei. On siis olemassa (oletettavasti) aikuisia ihmisiä, jotka eivät tiedä miten ottaa vastuu omasta elämästään sekoittamatta samalla sivullisten elämää.
No, vastaus kysymykseesi: Mietiskelemällä asioita ja antamalla ajan kulua ja pölyn laskeutua. Eikä sitä yksin tarvitse tehdä, vaan voi keskustella läheisten kanssa tai hakea ammattiapua.
Tervettä EI ole se, että tempaistaan joku ohikulkija seurustelukaveriksi / henkilökohtaiseksi muka-terapeutiksi, kun itse ollaan vielä erosta ihan sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi rynnätään suhteensen, kun siihen ei olla vielä valmiita.
Yksinkö miehen pitäisi olla suruineen ja torjua kaikki rakkaus?
Kyllä pitäisi. Miehen pitäisi käsitellä vanha suhteensa valmiiksi ennen kuin sotkee tuohon soppaan ulkopuolisia ihmisiä. Mutta toki olen huomannut, että on paljon ihmisiä, jotka tykkäävät levittää draamaa ympärilleen.
Ai, miten se käsitellään ilman rakkautta ja välittämistä ja tukea?
No mitenköhän ne lukemattomat ihmiset, jotka eroavat eivätkä hanki laastarisuhdetta, käsittelevät asiansa?
Ja rakkautta, välittämistä ja tukea voi saada muualtakin kuin parisuhteesta, tässä tapauksessa ehkä jopa parempaa tukea voi saada ystäviltä, vanhemmilta, sisaruksilta tai ammattilaisilta, joilla ei ole omaa romanttista kiinnostusta pelissä.
Varo vain. Nyt olet terapeutin asemassa ja mies saa sinulta lohdun ja päänsilityksiä, sekä auttavia neuvoja. Jos jo nyt jäät tapaamisistanne tyhjän päälle emotionaalisesti, mieti miten jatkossa.
Ensihuuma pitäisi olla kevyttä ja iloista. Nyt joudut tekemään surutyötä miehen kanssa. Sinultahan katoaa koko rakkauden ensihetket. Tuo suhde ei tule kestämään.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä vaikeaa kun exä hankaloittaa eroa. Myöskin muutama menetys on ollut vuoden sisällä. Olemme tunteneet vasta vähän aikaa, mies on hyvin rehellinen ja kertoo asioistaan ja murheistaan ja näin haluankin sen olevan. Samalla kuitenkin mietin, kun miestä tsemppaan, muistutan että kyllä pimeys väistyy valon tieltä aikanaan jne, että kuka lohduttaa ja tsemppaa minua. Minullakaan ei ole helppoa, uusi suhde jossa toisella harteillaan entisen elämän painolastia. Itse toki valitsin tämän miehen, koska hän on huippu tyyppi, tiesin heti että tämä on mun mies, mutta vaatii minulta kärsivällisyyttä. Välillä vain mietin, ymmärtääkö mies, että kukaan ei lohduta minua?
huoltomies tai posteljooni?
Pakko nyt kommentoida sen verran, että itsellänikin on takana sekä ero että menetyksiä (läheisten kuolemia). Silti eronkin hetkellä ja menetysten hetkellä olen jaksanut ja pystynyt olemaan myös muiden tukena ja lohduttamaan myös muita, jos heillä on ollut vaikeaa. Kyllä ap:n mieskin pystyisi omien rankkojen asioidensa keskellä lohduttamaan myös naisystäväänsä tämän rankoissa asioissa, jos vain HALUAISI.
Yksinkö miehen pitäisi olla suruineen ja torjua kaikki rakkaus?