Ystävä puhuu taukoamatta, eikä kuuntele. Kokemuksia?

Asian puheeksi ottaminen oli sinulta suoraselkäinen teko, mutta jos viesti ei mennyt perille, et voi häntä muuttaa. Jos dramaattinen välien poikki laittaminen ahdistaa, yritä vähentää tapaamiskertoja ja keskusteluja. Vietä enemmän aikaa muiden kanssa, älä näe tuota kaveria aina kun hän pyytää. Kun näet, puhu reippaasti myös omista asioistasi ja jos hän kääntää puheen itseensä, käännä se takaisin alkuperäiseen puheenaiheeseen.

Aijai. Minulla valitettavasti oli samanlainen ”ystävä”. Erotuksena se että kyllästyin hänen tyyliinsä ja sellaiseen vähättelevään puheeseen ja aloin itse ottaa etäisyyttä. Hän huomasi tämän ja alkoi kamala syyttely ja sellaiset raivarit että oksat pois. Välit nykyään tyystin poikki. Samalla meni 4-6 yhteistä kaveria. Hän kun oli tietämättäni mustamaalannut minua selän takana jo kauemmin. Ise toivon etten olisi koskaan tyyppiä tavannut.

Kyllä on kokemusta. Nämä ovat sellaisia mustia aukkoja, jotka imevät toisesta kaiken energian. Minä en kestänyt, että päälleni puhuttiin enkä muutakaan päällepäsmäröintiä ja pomottamista. Välit poikki vaan, niin tuli ihanan vapaa olo.

Parempi yksin kuin huonossa seurassa.

Joo, aina puhutaan että negatiiviset, masentuneet tms on energiasyöppöjä mutta entä iloiset ja pirteät jotka jauhaa taukoamatta omista ajatuksistaan ja tekemisistään piittaamatta lainkaan kiinnostaako ketään, ja kuuntelematta ketään muuta..

Entinen ystäväni oli juuri tuollainen. Pieni lisäjuonne oli vielä se, että hän kadehti lähestulkoon kaikkea mahdollista, ja ehkä juuri siksi puhui negatiiviseen sävyyn mollaten mm. siitä että opiskelin, etenin uralla ja tein paljon töitä.  Muutaman kerran erehdyin 'jakamaan iloani' jostakin tapahtuneesta, jolloin hän reagoi tavalla jota ei voinut tulkita muuten kuin syyllistämiseksi siitä että loukkaan häntä jollakin tavalla. Se että puhuin mistään minuun liittyvistä asioista oli erittäin harvinaista, kaikki yritykset torpattiin nopeasti. 

En ole ollut missään yhteydessä häneen noin kymmeneen vuoteen. Jälkeen päin ajatellen ihmettelen itseäni. Miksi ihmeessä vietin aikaani noin omituisen henkilön kanssa? 

Ap:n ystävä kyllä tietää mitä tekee, mutta ei halua muuttaa tapojaan. Ja miksi muuttaisikaan, pomottaminen ja dominointi ei ole hänelle ongelma tai rasite vaan ainoastaan sen kohteelle. Voi olla että ystäväsi pitää vain yhtä ihmistä (tai ”uhria”) kerrallaan tuon päsmäröinnin objektina, muille ollaan sitten ns. normaali kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Aijai. Minulla valitettavasti oli samanlainen ”ystävä”. Erotuksena se että kyllästyin hänen tyyliinsä ja sellaiseen vähättelevään puheeseen ja aloin itse ottaa etäisyyttä. Hän huomasi tämän ja alkoi kamala syyttely ja sellaiset raivarit että oksat pois. Välit nykyään tyystin poikki. Samalla meni 4-6 yhteistä kaveria. Hän kun oli tietämättäni mustamaalannut minua selän takana jo kauemmin. Ise toivon etten olisi koskaan tyyppiä tavannut.

Eli ap:n on hyvä jo nyt mainita ohimennen näille yhteisille tutuille, että "tuon Marjaleenan käytös on ollut vähän sellaista, että onkohan hän vähän alakuloinen..." Osa ehkä sitten ymmärtää yskän, osa ei.

Tuossa on pahinta lahjojen antaminen.

Älä ota niitä.

Vierailija kirjoitti:

Asian puheeksi ottaminen oli sinulta suoraselkäinen teko, mutta jos viesti ei mennyt perille, et voi häntä muuttaa. Jos dramaattinen välien poikki laittaminen ahdistaa, yritä vähentää tapaamiskertoja ja keskusteluja. Vietä enemmän aikaa muiden kanssa, älä näe tuota kaveria aina kun hän pyytää. Kun näet, puhu reippaasti myös omista asioistasi ja jos hän kääntää puheen itseensä, käännä se takaisin alkuperäiseen puheenaiheeseen.

Sä et ole ollut tekemisissä tällaisen henkilön kanssa.

Oman elämän jatkuva väkisintuputtaminen somessa ja lahjojen ostelu kuulostaa erittäinkin oudolta käytökseltä. Luuleeko kaveri ihan oikeasti, että hänen henkilökohtaiset asiansa ovat maailman tärkeimpiä myös sinun mielestäsi?? Itse vetäytyisin pois noin tiiviistä ja symbioottisesta ”ystävyys”suhteesta, jos vastapuoli ei ajattele muita kuin itseään.

On kokemusta, tosin ei noin pahana. Mutta silleen, että ystäväni puhui kuin papupata aivan taukoamatta itsestään, lapsistaan, sukulaisistaan, asioistaan. Ja kun minä yritin sanoa jotain väliin jostain muusta, niin hän käytti sen vain aasinsiltana puhua jostain omasta asiastaan taas. Sanaakaan ei meinannut saada väliin. Mutta ei hän sentään minun facea terrorisoinut. Oli kyllä ihan lämmin ja iloinen ihminen. Hän oli kaikille tuollainen, joskus seurasin hiljaa sivusta miten hän keskustelee muiden kavereidensa kanssa, ja silloinkin hän täytti kaiken ilmatilan taukoamattomalla papatuksella itsestään ja sukulaisistaan ja työstään ja itsestään ja lapsistaan ja kodistaan ja itsestään. Minä päädyin ottamaan etäisyyttä, koska uuvuin niin paljon. Hän loukkaantui ja katkaisi välit minuun lopullisesti.

Heitä ei kiinnosta mitä muille kuuluu.

Lilia kirjoitti:

Kännykkäni, sähköpostini ja naamakirjani täyttyvät hänen elämänsä yksityiskohtia tulvivista yksityisviesteistä, ääniviesteistä ja videoista. Hän on päänäyttelijä ja minä kuin yleisö. Käytämme paljon aikaa hänen ongelmiensa ja elämänsä analysointiin. Tunnen usein oloni ärsyyntyneeksi, turhautuneeksi ja yksinäiseksi vietettyäni aikaa hänen kanssaan.

Ihmisenä hän on kaikesta huolimatta positiivinen, sosiaalinen, lämmin ja antelias. Hänen seurassaan on helppo olla. Keskusteluiden dominoimisen vastapainoksi hän ostelee lahjoja ja kertoo usein, miten kiitollinen on ystävyydestäni, miten olen yksi harvoista häntä ymmärtävistä ihmisistä, ja miten etuoikeutetussa ja onnekkaassa asemassa olen, koska hän on valikoinut minut lähipiiriinsä.

Ei ihme että turhauttaa ja ärsyttää, tämä henkilöhän on mestarimanipuloija eikä aito ystävä. Etkö itse tajua miten kieroutuneelta esim. tuo etuoikeutetuksi kutsuminen vaikuttaa, ikäänkuin kuningatar olisi armollisesti hyväksynyt sinut hoviinsa.

todellakin, se lahjojen ostelu tässä on kaikista erikoisinta...samoin tuo etuoikeutetuksi kutsuminen. 

Meitä on moneen junaan. Tuollaiset kannattaa jättää sinne juna-asemalle, täyttä ajanhukkaa.

Selkeä narsissi.

Onkohan meillä yhteinen ystävä? Porukassa iso osa ajasta menee hänen elämänsotkujen selvittelyyn, kahdestaan ollessa puhuu vain itsestään ja lapsistaan. Jos yritän ottaa puheenvuoron ei jaksa kuunnella keskittyen vaan silmät harhailee ja hän hypähtelee tämän tästä tekemään jotain tärkeää,ei osaa vain olla ja kuunnella. Jotkut on  niin itsekkäitä että muut on lähinnä yleisöä heidän näytelmässä nimeltä elämä

Minullakin on hiukan samanlainen ystävä ja olen miettinyt miten toimia jatkossa hänen kanssaan. Kokonaan en halua katkaista välejä, koska ystävässäni on hyvätkin puolensa. Joskus vain tulee tunne, että hänen elämänsä on suurta dramaa, jossa me muut näytellään pientä sivuroolia.

En säilyttäisi tuollaista "ystävää". Itse tunnen myös pari sellaista, joilta ei millään saa suunvuoroa edes kommentoidakseen heidän juttujaan. Näistä pahempi papupata on kuitenkin varsin ihana ihminen ja sinänsä kiinnostunut myös muista kuin itsestään. Tällaisen ihmisen pidän elämässäni, koska kaikissa meissä on puutteemme.

Ap:n ystävä on jollain tavalla häiriintynyt. Kannattaa varmaan pikkuhiljaa tehdä pesäeroa ja sitten kun olet saanut riittävästi välimatkaa, asetat omat rajasi uusiksi. Tämä kylläkin tarkoittanee sitä, että tuo henkilö poistaa itsensä elämästäsi. Mutta mitään et siinä menetä.

Kiitos kaikille vastanneille, ap tässä. Lohduttavaa kuulla, että en ole yksin.

Hän on nyt itse asiassa liuennut elämästäni kokonaan ja näyttäisi elävän erittäin sosiaalista ja hauskaa elämää ilman minuakin. 

Yhteydenpito loppui yhtäkkiä kuin seinään. "Virallista" syytä en tiedä. Hän ei luultavasti enää tuntenut voivansa jutella minulle avoimesti asioistaan, joten minulle ei enää ole käyttöä. 

Vähän on edelleenkin jotenkin "huijattu" ja hyväksikäytetty olo (luultavasti siksi, että oma egoni tässä hieman kolhiintui, päätinhän itse antaa hänelle ns. toisen mahdollisuuden ja nyt minut on sitten dumpattu sivuun). Luulen, että hän halusi sopia riitamme ja leikkiä hetken ystävää puhdistaakseen omatuntonsa raivopurkauksensa jälkeen, ja pystyi nyt sitten siirtymään uuden yleisön ihailtavaksi puhtaalla omallatunnolla ja kirkkaalla sädekehällä.

Vaikka nyt harmittaa, uskon, että ajan myötä hänkin jää unholaan. Yli kaksi vuotta kestänyt kierre tunneroskiksena on päättynyt.

Mitä opimme? Luottakaa intuitioonne, ja älkääkä tuhlatko energiaanne jo valmiiksi rikkinäisten "ystävyys"suhteiden korjaamisen tai analysointiin. Ihmisiä ei voi muuttaa.