Miehen sukutaloon muutto, miten kotiutua?

Olen muuttamassa miehen sukutaloon, joka on siis maatilan päärakennus. Vietän siellä nykyiselläänkin aika paljon aikaa, mutta tavarat ovat omassa asunnossani.

Miehen vanhemmat ovat muuttaneet pois talosta, mutta käyvät siellä yhä lähes päivittäin tekemässä töitä ja muuten hengailemassa. Joskus ovat yötäkin. On ihan tavallista, että joku sukulainen pamahtaa paikalle viikonloppuaamuna, kun olen keittämässä kahvia unenpöpperössä. Se on semmoinen sukutalo, johon perhe tulee edelleen viettämään aikaa, välillä myös miehen sisarukset.

Siellä kaikki astiat, keittiövälineet, huonekalut sun muut tavarat ovat valmiina ja kaapit täynnä. Mies ja tämän vanhemmat sanovat, että muutoksia saa kyllä tehdä. Tuntuu vaan vaikealta viedä varastoon toisten astioita, vaihdella verhoja, valaisimia ym., kun miehen sukulaiset ovat sitten kommentoimassa valintoja. Olisipa tyhjä talo, johon muuttaa ja josta tehdä omannäköinen! Mies suuttui, kun sanoin, että tunnen olevani vieraana. Minulle ei kuulemma mikään riitä ym. Mies ei ymmärrä, miksi muiden tavarat häiritsevät. Hänellä ei ole minkäänlaista sisustusviettiä ym.

Ehkäpä tilanne muuttuu, kun muutan taloon kokonaan. Vähän kyllä pelottaa, jatkuuko tilanne samanlaisena. Sukulaiset lappaavat talossa miten lystäävät ym. Kyllä, olen jossain määrin introvertti enkä jaksaisi tavata miehen vanhempia yllätykseksi ensimmäisenä aamulla ym., vaikka ovat kovin mukavia. Enkä halua, että sukulaiset käyvät talossa omine lupineen kun olemme poissa. Näistä asioista on tosi vaikea puhua miehelle. Ei ymmärrä yhtään näkökulmaani.

Onko kenelläkään kokemuksia miehen kotitaloon muutosta? Miten sopeuduitte lopulta?

Ja haluaisin korostaa, etten ole millään tavalla taloudellisesti riippuvainen miehestä. Siitä tässä yhteenmuutossa ei ole kyse.