Jos teillä ei olisi NYT lapsia, olisitteko yhdessä ja mitä puuhailisitte?

Olemme lähinnä työtovereita jotka pyörittää tätä perhettä. Tullaan kyllä toimeen, mutta ei mitään ystäviä sentään.

Nyt aiomme palata yhteen lyhyen eron jälkeen. En siis ole raskaana vieläkään. Huomasimme, että meillä on niin hyvä olla yhdessä, joten palaamme yhteen. Lapsettomuus oli vain hyväksyttävä ensin.

olimmehan jo 15 vuotta ennen lasten "hankkimistakin "

Kummallisia vastauksia. Ette siis ole yhdessä nyt rakkaudesta, te "lapselliset"? Ihmettelen vaan kun useimmat nyt vastanneet vastaavat etteivät olisi yhdessä. Lasten takia siis vain yritätte kituuttaa yhdessä?? Me emme ole saaneet lapsia ja yhdessä ollaan suuresta rakkaudesta.

Lasten myötä on vasta tullut sellaisia vastuun- ja ajanjakokiistoja joista on riidelty oikein kunnolla. Ilman lapsia emme riitelisi niin paljoa. Mies tekee paljon töitä, mutta minä viihtyisin oikein hyvin itseksenikin. Matkustelisin (monesti yksinäni ja mielellänikin), harrastaisin enemmän liikuntaa ja shoppailua, panostaisin enemmän ulkonäkööni ja sisustaisin kotia. Puheenaiheet olisivat melko pinnallisia, kuten mitäs töissä tai mitä kellekin tutulle kuuluu. Olisin varmasti anopin kanssa paremmissa väleissä ja käytäis joskus kahveilla. Käytäis miehen kanssa vuosittain risteilyllä ja automatkoilla. Viikonloppuisin vuokrattais filmejä ja syötäis herkkuja ja valvottais ja nukuttais myöhään. Nyt ei jaksa kun lapset vaatii enemmän kuin äidiltä irtoaa :(.

varmasti onnellisina toisistamme. Olimme yhdessä kuitenkin vuosia ennen lapsia. Asuisimme luultavasti jossain päin maailmaa ja muuttelisimme edelleen vuoden välein. Semmoista kiertolaiselämää, paljon uusia paikkoja ja ihmisiä. Lasten takia muutimme Suomeen ja asetuimme ainakin nyt toistaiseksi aloillemme.

Se suuri rakkaus oli ja meni jo aikoja sitten. Yhessä ollaan nyt kai sitten niiden lasten takia. Kun tähän leikkiin on ryhdytty niin ihan helpolla ei kyllä eroakaan oteta. En mä suurta rakkautta tarvitsekaan, ihan ok on näin.

...

ja kokopäivätöissä (nyt mulla opiskelut kesken) ja varmasti olisimme tässä kohtaa myös adioptiojonossa.

joka kesä matkustimme Turkkiin

tai

Portugaliin

tai

Unkariin...

meidän suhde on todella vahva ja vakaa. Touhuumme yhdessä, ulkoilemme, laitellaan pihaa, matkustellaan, nautitaan toisistamme ja elämästä. 9 vuotta yhteiseloa, eikä ole muuksi muuttunut.. Ens vuonna sitten vauvaprojektia kehiin.

Olemme olleet yhdessä 12 vuotta ja lapset oli alusta saakka itsestäänselvyys. Vanhin lapsista on nyt 9, lapsia yhteensä kolme. Joten jos heitä ei olisi, todennäköisesti se johtuisi lapsettomuudesta ja sellainen kriisi, että emme voisi saada yhteistä lasta tai adoptiolasta, siis kumpaakaan, olisi ollut niin suuri, että todennäköisesti olisimme eronneet.



Tai jos pysyneet yhdessä, niin elämä ainakin olisi hyvin erilaista. Tuskin olisin jatkanut sosiaalialalla lasten parissa työskentelyä, todennäköisesti olisin opiskellut toisen alan, oltaisiin ehkä muutettu välillä ulkomaille tai vaihdettu paikkakuntaa, tyätarjouksia muualta on tullut, muttei halua (lasten takia) lähteä... olisihan se elämä aika erilaista ilman lapsia!