Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut kehuskelevat burnoutin kokemisella ja selittävät, että "melkein kaikille voi tulla"?
Ei mt-ongelma ennen ollut ylpeilyn aihe
21.04.2018 |
Minulla oli edellisessä työpaikassa hyvin samantyyppinen työkaveri. Virheetön pingottaja. Sai burnoutin. Sen jälkeen hän alkoi suorastaan jahdata mielenterveysongelmia kaikilla muilla, koska ”kaikillajan meillä on mielenterveysongelmia jossain vaiheessa”. Ilmeisesti se oma romahdus otti niin kunnian päälle, että asia piti kääntää tällaiseksi ”missioksi”.
Tämä on monelle asia, josta he haluavat kertoa. Sillä vähän jopa ylpeillään - ollaan niin kovia tekemään töitä, ja tunnollisia, että tulee burnout. Sitten toivutaan ja ollaan opittu tooooosi paljon, ja viisaita. Not.
Kommentit (7)
Kumpa toivottaisiinkin, että oltaisiin opittu ja omaksuttu jotain burn outin kokemisesta tai mahd. selätetyistä tai aisoihin saaduista mielenterveysongelmista.. - Minusta vaan tuntuu, että burn out ja mielenterveysongelma -kentältä lainatut ilamukset, kuten masennus van ovat ilmaisuja, jotka ovat irronneet aiemmasta asia yhteydestään, niin että jokaisen "kunnon ihmisen" (ahkeran tunnollisen....) tulee käyttäneeksi niitä enemmän ja vähemmän tietoisena vain luodaksenn (valheellista) kuvaa siitä, että kyllä sitä taas on tullut tehtyä levy ja tässä ollaan taas lähdössä keikalle. Kiva olisi jos ostaisitte ja tulisitte keikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs kun työttömälle tulee burnout?
Terveessä yhteisössä ei tarvitse ylisuorittaa eikä tuolla tavoin alkaa muita sörkkimään. Hikareista ja alisuorittajista tehdään usein syntipukkeja ja ihmisuhreja, jotka sitten oireilevat koko yhteisön ongelmia.
Se joka ei ole burnouttia kokenut ei ole oikeasti elänyt.
Näin se vaan on.
No tiedänpä eräänkin yrittäjän, joka käyttää burn outtia selityksenä omalle epäonnistumiselle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se joka ei ole burnouttia kokenut ei ole oikeasti elänyt.
Näin se vaan on.
Lol.
Luultavasti romahdus ja se että omat voimat eivät riittäneet vain aiheuttaa todella paljon häpeää. Itse tein jossain vaiheessa todella pitkään aivan liian pitkiä työpäiviä ja lopulta menetin yöuneni kokonaan ja romahdin niin pahasti että en ole siitä vieläkään selvinnyt.
Suuri häpeä omasta riittämättömyydestä on kuitenkin se päällimmäisin tunne - ei kehuskelu tai ylpeily asialla.