Suunnitteletko koskaan avioeroa vaikka et olisikaan tosissasi?

Suunnittelen myös mielessäni kolmatta lasta vaikken olekaan tosissani. Ja uudelleen kouluttautumista, vaikka olen tyytyväinen nykyiseen työhöni. Joskus myös vähäksi aikaa kotiäidiksi jäämistä tms.



Turvallisempi olo kun tietää että on vaihtoehtoja jos joku ei onnistu.

Mietin mitä otan nykyisestä kodista mukaan ja millaisia sisustusratkaisuja teen.

meilläkään ei mene huonosti, mutta pilvissäkään en enää leijaile. Katselen asuntoja, mietin millaisen auton hankkisin, miten pitäisin anoppiin yhteyttä, mietin miten selviäisin yksin lapsen ja koiran kanssa.. Harmitti jopa melkein tosissaan yks kerta kun huomasin että oli myynnissä remontoitu rivariasunto hyvältä paikalta (ei lähes koskaan ole sillä hinnalla sen luokan asuntoa myynnissä siltä paikalta). Sen olisin kyennyt yksin ostamaan.. harmittaa siis että JOS joskus eroan, en varmasti löydä sellaista asuntoa.

suunnittele, mutta mietin kyllä, miten elämäni sitten järjestäisin. Samoin joskus mietin, miten kaikki järjestyisi, jos mies kuolisi.



Ja huom, kumpaakaan en toivo, mutta mietin silti.

Jotkut ajatukset kun saattavat olla itseääntoteuttavia.

Siksi asuntolaina on vakuutettu ja miehellä hyvä henkivakuutus. Parhaillaan selvittelen miten meille käy jos miehestä tulee työkyvytön. Mies tienaa 4000e enemmän kuin minä toimistotöissäni joten tyhjän päälle tiputtaisiin jos miehelle kävisi jotain. Miten selviäisimme edes miehen tulevista hoitokuluista. Nykyistä kotiamme emme haluaisi myydä. Sairauskuluvakuutus otetaan seuraavaksi, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Lisäksi meillä on tili johon säästämme oikeasti pahan päivän varalle.

miten pärjäisitte lasten kanssa?????

Onhan niillä/sillä isäkin?

Tai lähinnä ajattelen sitä miten saan eron tehtyä lapsille mahdollisimman helpoksi. Ei lapsille voi antaa vastuuta selviämisestä.

vaikka oikeasti olen sitä mieltä ettei siihen kannata ryhtyä ainakaan vielä nyt kun lapset ovat ihan pieniä.



Jaan mielessäni meidän tavaroita, ihan jopa kattiloita myöten, selaan oikotien ilmoituksia jne.

miten pärjäisin eron jälkeen LASTEN kanssa, koska todellakin haluan lasten lähivanhemmaksi ja miehellä on sitä paitsi niin paljon matkustamista vaativa työ, että hän ei pystyisi olemaan lähi eikä edes vuoroviikkoinen isä.

Joskus oltiin oikeasti lähellä eroa ja silloin, sen ainoan kerran, kävi mielessä että vuokralle se kait on muutettava ja rankkaa tulisi. Silloin todellakin puntaroitiin eroa ja ääneen sanoin miehelle että en tiedä selviänkö tästä vai tuleeko ero.



Mutta koskaan en "huvin vuoksi" ole miettinyt moisia.

2 kertaa olen uhannut---3. kerta...???