Miksi matkustelu on osa nykyajan "ihanne-elämää"?

Nykymamman mielestä on normaalimpaa kadehtia ulkonäköä kuin matkailua. Sellaiset arvot teillä...

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys, mietin itse samaa! Kai tämäkin on markkinamiesten luoma tarve niin kuin ne lähes kaikki muutkin. Tietysti varmasti matkustaminen toimii irtiottona arkeen, joka on varmasti hektisempää kuin vaikka 25 vuotta sitten. Totta kai kaikkia erikseen kiinnostaa hirveästi nähdä maailmaa ja blaa blaa blaa.

Höpö höpö.

Tarve nähdä ja kokea uutta on ihmisessä itsessään.

Jos sinua ei kiinnosta poistua kotikylästäsi niin siitä vaan -pysyttäydy tutussa ja turvallisessa. Minä en.

Koska on niin ihana nähdä maailmaa. Maailman näkeminen vaan taitaa käytännössä olla sitä, että hengaa pari viikkoa jossain turistikohteessa jonkun köyhän maan kulissirannalla. 

Mulle ainakin nämä Suomen säät aiheuttaa matkakuumetta maailmalle, aurinkoon, lämpöön, kauniisiin maisemiin, arjen ulottamattomiin.

Ennustan, että ollaan menossa Ruotsin suuntaan eli lentomatkustaminen tulee vähenemään ja lähimatkailu lisääntyy. Itse ainakin koen, että maailmaa on nähty tarpeeksi ja matkalle lähteminen on suurempi työ kuin mitä matkasta jää loppupeleissä käteen. Aika moni muukin ystäväpiirissä on tullut samaan tulokseen, matkustaminen ei ole enää niin suosittua. Asiaan vaikuttaa toki myös ympäristönäkökulma, mielestäni on aika noloa kertoa lähtevänsä jollekin Thaimaan lomalle ja rasittaa pitkällä lennolla ympäristöä. Toki vielä matkustelemme jonkin verran, mutta matkan pitää tarjota jotain niin merkittävää, että se voittaa ympäristökuormituksen ja vaivannäön. Aurinkomatkakin voi sen merkittävän lisäarvon joskus tarjota esim. erittäin rasittavassa elämäntilanteessa, joten ihan täysin emme niistä kuitenkaan luovu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkustelun huonoista puolista ei puhu kukaan mitään,lennot täynnä

,kitiseviä väsyneitä lapsia...

mukavia rokotuksia passien ja viisumien hankkiminen...ihanat oksennustaudit,kuumeet,flunssat...olipa ihana loma helteessä olla kuumeessa...

Ja sitten "virkistyneenä" töihin ja kouluun...

Lapset ei häiritse, itselläkin 4 ja 3 lastenlasta joiden kanssa matkustellaan. Rokotuksia ja viisumeja ei tarvitse joka reissulle erikseen, passikin vain 10 vuoden välein - hirveä rasite:)

Ainoat ruokamyrkytykset saanut kotikaupungissani Helsingissä 3x 58 vuoden aikana:D

Kuumeessa en kertaakaan yli 80 matkalla n 40 maassa.

Ihanaa 100% läsnäoloa lapsille ja vanhemmille ilman arjen haasteita - joka kerran

8

Mistä saa vielä tänä päivänä 10 vuoden passeja? Mäkin haluun...

Vierailija kirjoitti:

Ennustan, että ollaan menossa Ruotsin suuntaan eli lentomatkustaminen tulee vähenemään ja lähimatkailu lisääntyy. Itse ainakin koen, että maailmaa on nähty tarpeeksi ja matkalle lähteminen on suurempi työ kuin mitä matkasta jää loppupeleissä käteen. Aika moni muukin ystäväpiirissä on tullut samaan tulokseen, matkustaminen ei ole enää niin suosittua. Asiaan vaikuttaa toki myös ympäristönäkökulma, mielestäni on aika noloa kertoa lähtevänsä jollekin Thaimaan lomalle ja rasittaa pitkällä lennolla ympäristöä. Toki vielä matkustelemme jonkin verran, mutta matkan pitää tarjota jotain niin merkittävää, että se voittaa ympäristökuormituksen ja vaivannäön. Aurinkomatkakin voi sen merkittävän lisäarvon joskus tarjota esim. erittäin rasittavassa elämäntilanteessa, joten ihan täysin emme niistä kuitenkaan luovu.

Itse en kelpuuta lähipiiriini mitään viherpiipertäjiä jotka urputtaisivat tuollaisesta.

Oikeasti: alkaisin varmaan nauramaan päin naamaa jos joku ihan tosissaan sanoisi jotain sen suuntaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkustelun huonoista puolista ei puhu kukaan mitään,lennot täynnä

,kitiseviä väsyneitä lapsia...

mukavia rokotuksia passien ja viisumien hankkiminen...ihanat oksennustaudit,kuumeet,flunssat...olipa ihana loma helteessä olla kuumeessa...

Ja sitten "virkistyneenä" töihin ja kouluun...

Lapset ei häiritse, itselläkin 4 ja 3 lastenlasta joiden kanssa matkustellaan. Rokotuksia ja viisumeja ei tarvitse joka reissulle erikseen, passikin vain 10 vuoden välein - hirveä rasite:)

Ainoat ruokamyrkytykset saanut kotikaupungissani Helsingissä 3x 58 vuoden aikana:D

Kuumeessa en kertaakaan yli 80 matkalla n 40 maassa.

Ihanaa 100% läsnäoloa lapsille ja vanhemmille ilman arjen haasteita - joka kerran

8

Passi pitää kyllä uusia nykyään 5 v välein.

Mutta muuten samaa mieltä. Minua ei lapset häiritse. Aina voi laittaa luurit korville. Ruokamyrkytystä en ole saanut koskaan. Työkaveri sai viimeksi kun olimme samalla työmatkalla, mutta ehdittiin kotiin ennen kuin hän alkoi voimaan pahoin.

Rokotuksia en ole ottanut matkojeni takia koskaan. Viisumin olen hankkinut viimeksi vuonna 1987 Ranskaan mennessä. Usan ESTAa en laske viisumiksi, eikä se nyt kovin rasittava näpyttely ole. Sekin on 2 v kerrallaan voimassa.

Yksi oikeasti kurja lento minulla on takana, Miamista Helsinkiin pietarilaisen sinfoniaorkesterin seassa. Kyllä oli levotonta sakkia. Samaan sattui kova myrsky Ruotsin päällä, silloin kone pomppi sinne tänne. Mutta siitäkin selvittiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennustan, että ollaan menossa Ruotsin suuntaan eli lentomatkustaminen tulee vähenemään ja lähimatkailu lisääntyy. Itse ainakin koen, että maailmaa on nähty tarpeeksi ja matkalle lähteminen on suurempi työ kuin mitä matkasta jää loppupeleissä käteen. Aika moni muukin ystäväpiirissä on tullut samaan tulokseen, matkustaminen ei ole enää niin suosittua. Asiaan vaikuttaa toki myös ympäristönäkökulma, mielestäni on aika noloa kertoa lähtevänsä jollekin Thaimaan lomalle ja rasittaa pitkällä lennolla ympäristöä. Toki vielä matkustelemme jonkin verran, mutta matkan pitää tarjota jotain niin merkittävää, että se voittaa ympäristökuormituksen ja vaivannäön. Aurinkomatkakin voi sen merkittävän lisäarvon joskus tarjota esim. erittäin rasittavassa elämäntilanteessa, joten ihan täysin emme niistä kuitenkaan luovu.

Itse en kelpuuta lähipiiriini mitään viherpiipertäjiä jotka urputtaisivat tuollaisesta.

Oikeasti: alkaisin varmaan nauramaan päin naamaa jos joku ihan tosissaan sanoisi jotain sen suuntaista.

En pidä meitä tai ystäviäni kovinkaan viherpiipertäjinä. Korkeastikoulutettuja, pääkaupunkiseudulla asuvia, varakkaita lapsiperheitä ollaan enimmäkseen. Ehkä tämä ajattelu leviää sinne maaseudulle ja vähemmän koulutettuihin väestönosiin hieman hitaammalla vauhdilla?

Vierailija kirjoitti:

Loma lähiseutuihin tutustuen, teltassa yöpyminen, maatilamatkailu, nuotiolla makkaraa paistaen, pyöräretkeily ym vastaava kotimaassa on kovassa nousussa kaikkialla. Hieno suuntaus!

Kuulostaa kaamealta. Ei paljon epämiellyttävämpää ole, kuin nukkua teltassa. Ja raahata sitä telttaa ja yöpymisvarusteita paikasta toiseen tihkusateessa, vastatuulessa fillarilla.

Enpä ole matkustamista ikinä ihanne-elämänä pitänyt, pikemmin päinvastoin nykyisin tietoisuus ilmastomuutoksesta vaikuttaa niin, että hävettää harrastaa matkustamista. Suomesta kun ei lähdetä pitkän viikonlopun viettoon Keski- tai Etelä-Eurooppaan muuten kuin lentämällä.

Olin jotain 9-10 -vuotias kun kotiini tilattiin Maat ja kansat -niminen tietokirjasarja. Istuin silloin iltaisin ihan vain tuijottelemassa eri maiden ja kaupunkien karttoja ja haaveilemassa matkoista niihin Ei ollut 1970-luvun alussa Pohjois-Suomen maaseudulla mikään trendijuttu haaveilla matkustamisesta, voin sanoa käsi sydämellä. Mutta sieltä saakka olen matkustamisesta haaveillut. 1980-luvulla tein ensimmäiset matkani, silloin ne olivat ylellisyyttä, johon oli varaa vain kerran vuodessa. Siitä se on koko ajan helpottunut ja nykyisin ulkomaanlomia on 5-7/vuosi, joista yksi tai kaksi on viikon mittaisia tai pitempiä ja loput viikonloppupyrähdyksiä Eurooppaan. Viimeisimmältä reissulta palasin kolme viikkoa sitten, seuraava on kesäkuun alkupuolella.

Onhan se kivaa. Ympäristösyistä tosin soisi ettei ihmiset lentelisi ihan hulluna ympäri maapalloa, itsekin olemme vähentäneet matkustamista sen takia. Läheltäkin löytyy yllättävän paljon nähtävää ja koettavaa. Mikään pakkohan matkustelu ei ole, hyvää elämää voi elää ilmankin.

Hyvä kun otit puheeksi.

Olen pohtinut samaa. Itse en pidä matkustelusta. Lomani menee pilalle, jos joudun lähtemään johonkin kotoa pidemmälle. Matkustelu on tylsää, työlästä ja kallista.

Vierailija kirjoitti:

En mä matkusta statuksen takia vaan, koska saan lepoa, saan lukea paljon, syödä valmiissa pöydässä, ei tarvi tehdä arkisia askareita, nautin kaiken uuden näkemisestä ja myös lämmöstä (usein eri matkat) sekä siitä, että lapset nauttii uimassa. Lisäksi saan hengata perheen kanssa 24/7. Matkat on henkireikä ja voisin reissata koko ajan...

Ihan kuin minun näppikseltäni. Juuri noiden asioiden takia matkustan - jatkuva kaukokaipuu!

Kun kolmisenkymmentä vuotta sitten reissasin ekoja kertoja yksin (parikymppisenä), maksoi lento Eurooppaan enemmän kuin kuukauden bruttopalkkani. Nyt lentoja saa esim vaikka Turusta Gdanskiin muutamalla kympillä - tai vaikka Lontooseen. Eli ei matkustaminen ole tod rahasta kiinni normaalilla palkansaajalla.

Olin 7 vuotta yksinhuoltaja, mies ei maksanut elatusmaksuja, minulla oli rivarista ja autosta velkaa JA silti pystyin matkustamaan pojan kanssa kerran vuodessa etelään ja kerran vuodessa kaupukilomalle.

Matkustaminen oli elitististä vuosikymmeniä sitten - ei enää.

Toivoisin Suomeen enemmän laadukkaita hotelleja ja kylpylöitä, matkustelisin mielelläni kotimaassa. Valitettavasti tasokkaita lomapalveluja on Suomesta vaikea löytää ja ne muutamat hyvät on lähes aina täynnä. Siksi pitää lähteä kauas lomallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennustan, että ollaan menossa Ruotsin suuntaan eli lentomatkustaminen tulee vähenemään ja lähimatkailu lisääntyy. Itse ainakin koen, että maailmaa on nähty tarpeeksi ja matkalle lähteminen on suurempi työ kuin mitä matkasta jää loppupeleissä käteen. Aika moni muukin ystäväpiirissä on tullut samaan tulokseen, matkustaminen ei ole enää niin suosittua. Asiaan vaikuttaa toki myös ympäristönäkökulma, mielestäni on aika noloa kertoa lähtevänsä jollekin Thaimaan lomalle ja rasittaa pitkällä lennolla ympäristöä. Toki vielä matkustelemme jonkin verran, mutta matkan pitää tarjota jotain niin merkittävää, että se voittaa ympäristökuormituksen ja vaivannäön. Aurinkomatkakin voi sen merkittävän lisäarvon joskus tarjota esim. erittäin rasittavassa elämäntilanteessa, joten ihan täysin emme niistä kuitenkaan luovu.

Itse en kelpuuta lähipiiriini mitään viherpiipertäjiä jotka urputtaisivat tuollaisesta.

Oikeasti: alkaisin varmaan nauramaan päin naamaa jos joku ihan tosissaan sanoisi jotain sen suuntaista.

En pidä meitä tai ystäviäni kovinkaan viherpiipertäjinä. Korkeastikoulutettuja, pääkaupunkiseudulla asuvia, varakkaita lapsiperheitä ollaan enimmäkseen. Ehkä tämä ajattelu leviää sinne maaseudulle ja vähemmän koulutettuihin väestönosiin hieman hitaammalla vauhdilla?

Koulutettu ihminen, jolla on noin kapea ja mustavalkoinen maailmankuva? Sääli. Lähiruokaa kyllä arvostetaan Suomessa pääkaupunkiseudun ulkopuolella, ja on jo vanha ilmiö. Jo aikaa sitten on ollut suosittuja lähiruokapiirejä, joista voi ostaa oman paikkakunnan tuottajien tuottamaa ruokaa. Työpaikoilla mainostetaan naapuritilan luomulähilihaa jota voi tilata suoraan jne.

Itse olen pääkaupunkiseudulla sen korkeakoulutuksen hankkinut, mutta nykyään asun vähän isommassa metropolissa. Työn takia ja sukulaisia tavatakseen on pakko matkustella, ja kyllä minä myös tykkään välillä nähdä uutta. Tunnen työn takia ihmisiä kaikkialta maailmasta, ja kun kuulee ja näkee kuvia upeasta aavikkokohteesta Algeriasta tai Japanin keväästä, kyllä minusta normaalille ihmiselle herää halu matkustaa ja nähdä erilaisia asioita. Ekologisuutta voi ja pitää miettiä, mutta niiden pitää olla läsnä jokapäiväisessä arjessa myös.

Ja jollekin toiselle vastaajalle, mistä te löydätte koneita täynnä kiljuvia lapsia? Olen matkustanut paljon, eikä koskaan ole lapset kiljuneet. Ei omat eivätkä muiden. Eikä lennoilla yleensä kovin montaa lasta edes mukana ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loma lähiseutuihin tutustuen, teltassa yöpyminen, maatilamatkailu, nuotiolla makkaraa paistaen, pyöräretkeily ym vastaava kotimaassa on kovassa nousussa kaikkialla. Hieno suuntaus!

Kuulostaa kaamealta. Ei paljon epämiellyttävämpää ole, kuin nukkua teltassa. Ja raahata sitä telttaa ja yöpymisvarusteita paikasta toiseen tihkusateessa, vastatuulessa fillarilla.

Me mentiin kyllä ihan junalla. Pyöräiltiin vain se mikä haluttiin. Lähdetään reissuun, kun oli hyvä sää tulossa. Lomaillaan kotona ja sieltä käsin tehdään kivoja pikku reissuja. Saimaan risteily, pyöräilyä Varsinaissuomessa tai saaristossa lossista toiseen jne. Suomessa voi tehdä ihania asioita. Rantaloma Yyterissä oli yksi parhaista rantalomistamme koskaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä matkusta statuksen takia vaan, koska saan lepoa, saan lukea paljon, syödä valmiissa pöydässä, ei tarvi tehdä arkisia askareita, nautin kaiken uuden näkemisestä ja myös lämmöstä (usein eri matkat) sekä siitä, että lapset nauttii uimassa. Lisäksi saan hengata perheen kanssa 24/7. Matkat on henkireikä ja voisin reissata koko ajan...

Ihan kuin minun näppikseltäni. Juuri noiden asioiden takia matkustan - jatkuva kaukokaipuu!

Kun kolmisenkymmentä vuotta sitten reissasin ekoja kertoja yksin (parikymppisenä), maksoi lento Eurooppaan enemmän kuin kuukauden bruttopalkkani. Nyt lentoja saa esim vaikka Turusta Gdanskiin muutamalla kympillä - tai vaikka Lontooseen. Eli ei matkustaminen ole tod rahasta kiinni normaalilla palkansaajalla.

Olin 7 vuotta yksinhuoltaja, mies ei maksanut elatusmaksuja, minulla oli rivarista ja autosta velkaa JA silti pystyin matkustamaan pojan kanssa kerran vuodessa etelään ja kerran vuodessa kaupukilomalle.

Matkustaminen oli elitististä vuosikymmeniä sitten - ei enää.

Näin. Me olemme erilaisia. Lapsena matkustin vanhempien kanssa, mutta 18 v olin ensimmäistä kertaa kesätöissä Suomen ulkopuolella. Lennot maksoivat enemmän kuin sain palkkaa, mutta se kokemus oli ensimmäinen monista eri ajoista kun olen eri maissa Suomen ulkopuolella asunut, ja se on tehnyt minusta sellaisen ihmisen kuin olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennustan, että ollaan menossa Ruotsin suuntaan eli lentomatkustaminen tulee vähenemään ja lähimatkailu lisääntyy. Itse ainakin koen, että maailmaa on nähty tarpeeksi ja matkalle lähteminen on suurempi työ kuin mitä matkasta jää loppupeleissä käteen. Aika moni muukin ystäväpiirissä on tullut samaan tulokseen, matkustaminen ei ole enää niin suosittua. Asiaan vaikuttaa toki myös ympäristönäkökulma, mielestäni on aika noloa kertoa lähtevänsä jollekin Thaimaan lomalle ja rasittaa pitkällä lennolla ympäristöä. Toki vielä matkustelemme jonkin verran, mutta matkan pitää tarjota jotain niin merkittävää, että se voittaa ympäristökuormituksen ja vaivannäön. Aurinkomatkakin voi sen merkittävän lisäarvon joskus tarjota esim. erittäin rasittavassa elämäntilanteessa, joten ihan täysin emme niistä kuitenkaan luovu.

Itse en kelpuuta lähipiiriini mitään viherpiipertäjiä jotka urputtaisivat tuollaisesta.

Oikeasti: alkaisin varmaan nauramaan päin naamaa jos joku ihan tosissaan sanoisi jotain sen suuntaista.

En pidä meitä tai ystäviäni kovinkaan viherpiipertäjinä. Korkeastikoulutettuja, pääkaupunkiseudulla asuvia, varakkaita lapsiperheitä ollaan enimmäkseen. Ehkä tämä ajattelu leviää sinne maaseudulle ja vähemmän koulutettuihin väestönosiin hieman hitaammalla vauhdilla?

Koulutettu ihminen, jolla on noin kapea ja mustavalkoinen maailmankuva? Sääli. Lähiruokaa kyllä arvostetaan Suomessa pääkaupunkiseudun ulkopuolella, ja on jo vanha ilmiö. Jo aikaa sitten on ollut suosittuja lähiruokapiirejä, joista voi ostaa oman paikkakunnan tuottajien tuottamaa ruokaa. Työpaikoilla mainostetaan naapuritilan luomulähilihaa jota voi tilata suoraan jne.

Itse olen pääkaupunkiseudulla sen korkeakoulutuksen hankkinut, mutta nykyään asun vähän isommassa metropolissa. Työn takia ja sukulaisia tavatakseen on pakko matkustella, ja kyllä minä myös tykkään välillä nähdä uutta. Tunnen työn takia ihmisiä kaikkialta maailmasta, ja kun kuulee ja näkee kuvia upeasta aavikkokohteesta Algeriasta tai Japanin keväästä, kyllä minusta normaalille ihmiselle herää halu matkustaa ja nähdä erilaisia asioita. Ekologisuutta voi ja pitää miettiä, mutta niiden pitää olla läsnä jokapäiväisessä arjessa myös.

Ja jollekin toiselle vastaajalle, mistä te löydätte koneita täynnä kiljuvia lapsia? Olen matkustanut paljon, eikä koskaan ole lapset kiljuneet. Ei omat eivätkä muiden. Eikä lennoilla yleensä kovin montaa lasta edes mukana ole.

Mikä kapea ja mustavalkoinen maailmankuva? Kerroin omista ja ystävieni muuttuneesta matkailusta eli ei matkustella enää ihan turhanpäiten ja hetken mielihyvän tavoittelun takia, josta sain asiatonta ivaa ja pilkkaa. Ympäristöajattelua voi harrastaa ilmankin, että nimitellään viherpiipertäjäksi ja luvataan nauraa päin naamaa. Sinä se varsinainen maailmankansalainen vaikutat olevan, onnea sinne suureen maailmaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ennustan, että ollaan menossa Ruotsin suuntaan eli lentomatkustaminen tulee vähenemään ja lähimatkailu lisääntyy. Itse ainakin koen, että maailmaa on nähty tarpeeksi ja matkalle lähteminen on suurempi työ kuin mitä matkasta jää loppupeleissä käteen. Aika moni muukin ystäväpiirissä on tullut samaan tulokseen, matkustaminen ei ole enää niin suosittua. Asiaan vaikuttaa toki myös ympäristönäkökulma, mielestäni on aika noloa kertoa lähtevänsä jollekin Thaimaan lomalle ja rasittaa pitkällä lennolla ympäristöä. Toki vielä matkustelemme jonkin verran, mutta matkan pitää tarjota jotain niin merkittävää, että se voittaa ympäristökuormituksen ja vaivannäön. Aurinkomatkakin voi sen merkittävän lisäarvon joskus tarjota esim. erittäin rasittavassa elämäntilanteessa, joten ihan täysin emme niistä kuitenkaan luovu.

Eli nyt kun olet itse jo käynyt Thaimaassa ja muissa turistikohteissa niin voit alkaa rauhassa moittimaan kuinka epäekologista matkustaminen on? Hienoa, että olet vähentänyt lentämistä, mutta älä nyt tekopyhäksi ryhdy.