Esiteini on kauhea. Langettelenko rangaistukset sille vai miten ihmeessä sen saa kuriin?
Tänään rikkoi puhelimen. Wilmassa on merkintöjä tekemättömistä läksyistä, väittää aina että läksyt on tehty, ellei kysy yksityiskohtaisesti joka aineen kohdalla, että varmasti kaikki tehty ja onko kirjat repussa. Kinuaa tilaamaan esim. kotiin ruokaa, vaikka käytös olisi ollut selvästi sellaista mitä ei palkita (esim. tiuskinta). Pelaa pleikkaa ja valittaa peliajasta. Valittaa kaikesta pienestä, mitä pyydän tekemään, viemään roskat vaikka. Ei tee mitään hyödyllistä ja sovittua oma-aloitteisesti, esimerkiksi laita omia puhtaita vaatteitaan kaappiin. On puhelimella aina kun pääsee ja ilman puhelinta marisee tylsyyttä. Kun annan sanallista palautetta käytöksestä ja sääntöjen rikkomisesta, niin puhuu epäkunnioittavasti (matkii esim.) Mitä tuolle tekee? Kaipaako huomiota ja/tai itsenäisyyttä, kun käyttäytyy tuolla tavalla? Meillä on kyllä yleensä paljon yhteistä aikaa positiivisessakin mielessä. Aina ei jaksaisi, vaan toivoisi että arki voisi olla jotenkin vähän vähemmän työlästä jo.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Saako hän postitiivista palautetta vanhemmiltaan? Jutteletteko asioista yleisellä tasolla eli onko teillä aiemmin ollut läheiset välit? Onko teinin käytös muuttunut siis entisestä todella paljon?
Toki teini-ikään kuuluu tietty negatiivinen käytös, mutta ei nyt kokoaika kuitenkaan. Millainen kaveripiiri, harrastukset, päihteet?
Olemme läheisiä, nytkin aina silloin kun uhma ei pukkaa päälle liikaa. Jutellaan paljon ja lapsi tuntuu luottavan muhun hyvin. Kaverit, harrastukset ok ja ei päihteiden merkkejä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lasta kiinnosta hirveästi rangaistukset. Sanoin puhelimesta jo etukäteen, että en sitten osta uutta enkä maksa korjausta jos se menee rikki ilman että kuoria on pidetty. Ärsyttää, kun tuollainenkaan uhka ei toimi (ensin sanoin hyvinkin yhteistyömyönteisesti ja hyvässä hengessä monta kertaa, että suosittelen niitä kuoria ja perustelin, sitten sanoin, että puhelimen joutuu itse maksamaan jos se menee rikki ilman kuoria. ei vaikutusta - ennemmin vaikuttaa, että halusi ihan periaatteesta olla "eri mieltä"! Mutta miten tuollaisessa voi voittaa? Olisi jälkeenpäin ajatellen pitänyt ottaa puhelin heti takavarikkoon, jos kuoria ei pidä kuten sovittiin. Jotenkin kuvittelin, että pian sisäistää seurauksen ja laittaa ne suojukset kuitenkin... Ei riittänyt ihan kypsyys vielä siihen.)
Pleikka on ollut kaksi kertaa viime aikoina kaapissa viikon, kun huono käytös on jatkunut huomauttamisesta huolimatta, yleensä syynä se tyytymättömyyden ilmaisu loukkaavalla tavalla.
Kyllä koetan kehua ja olla myönteinen. ApKokeile toisenlaisia rangaistuksia?
Meillä toimii kaikkiin lapsiin oikein hyvin se, että seisovat naama seinää vasten (hiljaa ja liikkumatta) määrätyn ajan. Vähintään 5 min ja pisimmillään tunnin kerrallaan riippuen iästä ja rangaistukseen johtaneesta asiasta. Itse asiassa aika harvoin tarvitsee seisottaa, yleensä riittää kysymys "totteletko vai menetkö seisomaan?".
Ihme nöyryyttämistä! Itse olen kyllä lähtenyt jo pienen lapsenkin kanssa siitä, ettei heitä tarvitse kouluttaa kuin koiraa. Lapsikin on älyllinen olento, joiden kanssa voi keskustella asioista ja perustella niitä. Silloin kun lapsi/nuori on rauhallinen, niin keskustelen, tyyliin: "Silloin kun puhuit minulle ilkeästi, niin se loukkasi ja satutti minua. Vaikka olenkin äitisi, niin olen myös ihminen jolla on tunteet" tai "Jos olisit siivonnut keittiön, niin se olisi ilahduttanut meitä kaikkia. Kun jokainen tekee osansa ei kukaan kuormitu liikaa eikä äitikään olisi pahalla päällä". Myös positiivisen kautta kannattaa esittää asiat: "Sinä olet tosi taitava ja älykäs tyttö. Olen aina ihaillut kun teet läksysi tunnollisesti, joten toivoisin, että jatkossakin voisin olla ylpeä tästä ahkeruudestasi".
Näillä keinoin olen saanut kasvatettua kolme ihan täysipäistä ja mukavaa lasta, vaikka haasteita on matkalla ollut. Pointtina siis, että rakasta lastasi eniten silloin kun hän sitä vähiten ansaitsee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lasta kiinnosta hirveästi rangaistukset. Sanoin puhelimesta jo etukäteen, että en sitten osta uutta enkä maksa korjausta jos se menee rikki ilman että kuoria on pidetty. Ärsyttää, kun tuollainenkaan uhka ei toimi (ensin sanoin hyvinkin yhteistyömyönteisesti ja hyvässä hengessä monta kertaa, että suosittelen niitä kuoria ja perustelin, sitten sanoin, että puhelimen joutuu itse maksamaan jos se menee rikki ilman kuoria. ei vaikutusta - ennemmin vaikuttaa, että halusi ihan periaatteesta olla "eri mieltä"! Mutta miten tuollaisessa voi voittaa? Olisi jälkeenpäin ajatellen pitänyt ottaa puhelin heti takavarikkoon, jos kuoria ei pidä kuten sovittiin. Jotenkin kuvittelin, että pian sisäistää seurauksen ja laittaa ne suojukset kuitenkin... Ei riittänyt ihan kypsyys vielä siihen.)
Pleikka on ollut kaksi kertaa viime aikoina kaapissa viikon, kun huono käytös on jatkunut huomauttamisesta huolimatta, yleensä syynä se tyytymättömyyden ilmaisu loukkaavalla tavalla.
Kyllä koetan kehua ja olla myönteinen. ApKokeile toisenlaisia rangaistuksia?
Meillä toimii kaikkiin lapsiin oikein hyvin se, että seisovat naama seinää vasten (hiljaa ja liikkumatta) määrätyn ajan. Vähintään 5 min ja pisimmillään tunnin kerrallaan riippuen iästä ja rangaistukseen johtaneesta asiasta. Itse asiassa aika harvoin tarvitsee seisottaa, yleensä riittää kysymys "totteletko vai menetkö seisomaan?".
"Mukavaa" nöyryyttämistä tuo seisottaminen. Tunnin??? Seisotko itse tunnin liikumatta ja hiljaa. Nykyään jäähy on todettu haitalliseksi kasvatuskeinoksi
Seisottamisella ei ole nöyryytystarkoitusta ja se tapahtuu vähän sivummalla.
Tiedän oikein hyvin, että ei se mukavaa ole aikuisellekaan seistä edes varttia sillä lailla. Mutta ei ole tarkoituskaan, se on rangaistus.
Jäähyä tai vastaavaa ei ole mitenkään "todettu" haitalliseksi kasvatuskeinoksi. Toki kaikista asioista on erilaisia mielipiteitä ja näillä mielipiteillä on erilaisia perusteluja. Oma mielipiteeni on se, että varmasti kaikesta löytyy jotain negatiivisia puolia, kun lähdetään tarkoituksella etsimään. Mutta syytä on ottaa huomioon myös positiiviset vaikutukset.
Minäkään en kannata nurkassa seisottamista tai jäähyä, eikä se joka tapauksessa isommalle lapselle ole enää sopiva kasvatuskeino. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lasta kiinnosta hirveästi rangaistukset. Sanoin puhelimesta jo etukäteen, että en sitten osta uutta enkä maksa korjausta jos se menee rikki ilman että kuoria on pidetty. Ärsyttää, kun tuollainenkaan uhka ei toimi (ensin sanoin hyvinkin yhteistyömyönteisesti ja hyvässä hengessä monta kertaa, että suosittelen niitä kuoria ja perustelin, sitten sanoin, että puhelimen joutuu itse maksamaan jos se menee rikki ilman kuoria. ei vaikutusta - ennemmin vaikuttaa, että halusi ihan periaatteesta olla "eri mieltä"! Mutta miten tuollaisessa voi voittaa? Olisi jälkeenpäin ajatellen pitänyt ottaa puhelin heti takavarikkoon, jos kuoria ei pidä kuten sovittiin. Jotenkin kuvittelin, että pian sisäistää seurauksen ja laittaa ne suojukset kuitenkin... Ei riittänyt ihan kypsyys vielä siihen.)
Pleikka on ollut kaksi kertaa viime aikoina kaapissa viikon, kun huono käytös on jatkunut huomauttamisesta huolimatta, yleensä syynä se tyytymättömyyden ilmaisu loukkaavalla tavalla.
Kyllä koetan kehua ja olla myönteinen. ApKokeile toisenlaisia rangaistuksia?
Meillä toimii kaikkiin lapsiin oikein hyvin se, että seisovat naama seinää vasten (hiljaa ja liikkumatta) määrätyn ajan. Vähintään 5 min ja pisimmillään tunnin kerrallaan riippuen iästä ja rangaistukseen johtaneesta asiasta. Itse asiassa aika harvoin tarvitsee seisottaa, yleensä riittää kysymys "totteletko vai menetkö seisomaan?".
Ihme nöyryyttämistä! Itse olen kyllä lähtenyt jo pienen lapsenkin kanssa siitä, ettei heitä tarvitse kouluttaa kuin koiraa. Lapsikin on älyllinen olento, joiden kanssa voi keskustella asioista ja perustella niitä. Silloin kun lapsi/nuori on rauhallinen, niin keskustelen, tyyliin: "Silloin kun puhuit minulle ilkeästi, niin se loukkasi ja satutti minua. Vaikka olenkin äitisi, niin olen myös ihminen jolla on tunteet" tai "Jos olisit siivonnut keittiön, niin se olisi ilahduttanut meitä kaikkia. Kun jokainen tekee osansa ei kukaan kuormitu liikaa eikä äitikään olisi pahalla päällä". Myös positiivisen kautta kannattaa esittää asiat: "Sinä olet tosi taitava ja älykäs tyttö. Olen aina ihaillut kun teet läksysi tunnollisesti, joten toivoisin, että jatkossakin voisin olla ylpeä tästä ahkeruudestasi".
Näillä keinoin olen saanut kasvatettua kolme ihan täysipäistä ja mukavaa lasta, vaikka haasteita on matkalla ollut. Pointtina siis, että rakasta lastasi eniten silloin kun hän sitä vähiten ansaitsee!
Sinulla on helpot lapset jos noilla puheilla pelkästään saat ne pysymään kurissa. Monilla muilla lapsilla on sellainen luonne/temperamentti, että siinä ollaan helisemässä vaikka on eri keinot käytössä laidasta laitaan.
Mä olen pitsa ym vaatimukset käsitellyt varhaisteinien kanssa niin, että on keskusteltu rahasta. Ihan siitä paljonko tavallisella työllä tienaa, paljonko perusruoka maksaa, asuinkulut ym... Siinä laskeskellessa ovat huomanneet ettei pitsaan ole kovin usein varaa. Ollaan myös keskusteltu siitä miten parempipalkkaisiin töihin pääsee eli on hoidettava koulu, oltava kohtelias ja yritteliäs jne.... Rauhallisessa tilanteessa lapset on saanut pohtimaan asioita ja on käyty hyviä keskusteluja. Jos rikkoo jotain, se hyvitetään. Omalla työllä esim extra kotityöllä kerrytetään rahaa jolla voi lopulta hankkia uuden puhelimen. Meillä on jokapäivä omat päivärutiinit jotka saa arjen sujumaan ja on ollut kauan. Rangaistukset pohditaan tapauskohtaisesti. Yleensä käytän sitä, että viikonloppuna on koko päivän mun kanssa ja tehdään yhdessä kotitöitä tai siivousjärjestelyä. Käydään lisäksi metsäretkellä tms. Siinä puuhastellessa saa juteltua. Päivä on yhdessä oloa, vaatii ponnistelua molemmilta, mutta on ollut vaivan arvoista. Lisäksi päivä on ilman kännyä, pleikkaa, tablettia, tv:tä elämistä.Jo tuo on parantanut käytöstä. Se mitä sanon se pidetään. Nuo kunnioittaa mua, mutta myös turvautuu muhun. Osoittavat mieltä, mutta tyytyvät silti siihen mitä on tarjolla. Musta tuntuu, että ne nauttii elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en kannata nurkassa seisottamista tai jäähyä, eikä se joka tapauksessa isommalle lapselle ole enää sopiva kasvatuskeino. Ap
Joku tehokas rangaistus (tai rangaistuksia) kannattaisi kuitenkin kehitellä. Jos näyttää siltä, että lapsi ei niistä jo kokeillusta rangaistuksista ole juuri moksiskaan, niin silloin on syytä miettiä jotain ihan erilaisia rangaistuksia kuin mitä ne jo kokeillut ovat. Jossain vaiheessa varmaan tärppää, kun miettii monipuolisesti ja avoimesti eri vaihtoehtoja.
Ehdotan, että käytte vakavan keskustelun ja otat sellaisen A-vitosen pöydälle, johon laitat sarakkeet joka päivälle. Asiat, joita hänen pitää tehdä. Esim. auttaa siivouksessa, tiskata, viedä roskat, pyykätä jne. Esiteini osaa jo. Ei kaikkia hommia samalle päivälle, mutta joka päivälle jotakin, paitsi sitten la / su, jolloin palkinto hyvästä käytöksestä (jos sitä on ollut). Mikäli ei täytä velvollisuuksiaan, viikkoraha katkolle, muutkin edut pois.
Läksyt tietenkin tehtävä. Istut vierellä ja katsot, ja jos et jaksa, selaa vaikka omaa Facebookia samalla. Mutta siinä vieressä.
Jos lupaat jotakin, pidä se, jos sanot, että sopimuksen rikkomisesta tulee rangaistus, pidä se. Se voi olla kotiaresti, tavaroiden takavarikointi, lisää velvollisuuksia. Tehtävälista jääkaapin oveen.
Sovitte, että jos kaksi viikkoa noudattaa suunnitelmaa, saa palkinnon. Voi olla karkkia, leffa, kaveri yökylään jne. Jos ei noudata, ei palkintoa.
Lapsesi opeen voit aina olla yhteydessä. Hän on ammattikasvattaja.
T. Opettaja
Pelikamat lukkojen taakse ja äkkiä
Puhelin korvataan halpamallilla ilman nettiä
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan, että käytte vakavan keskustelun ja otat sellaisen A-vitosen pöydälle, johon laitat sarakkeet joka päivälle. Asiat, joita hänen pitää tehdä. Esim. auttaa siivouksessa, tiskata, viedä roskat, pyykätä jne. Esiteini osaa jo. Ei kaikkia hommia samalle päivälle, mutta joka päivälle jotakin, paitsi sitten la / su, jolloin palkinto hyvästä käytöksestä (jos sitä on ollut). Mikäli ei täytä velvollisuuksiaan, viikkoraha katkolle, muutkin edut pois.
Läksyt tietenkin tehtävä. Istut vierellä ja katsot, ja jos et jaksa, selaa vaikka omaa Facebookia samalla. Mutta siinä vieressä.
Jos lupaat jotakin, pidä se, jos sanot, että sopimuksen rikkomisesta tulee rangaistus, pidä se. Se voi olla kotiaresti, tavaroiden takavarikointi, lisää velvollisuuksia. Tehtävälista jääkaapin oveen.
Sovitte, että jos kaksi viikkoa noudattaa suunnitelmaa, saa palkinnon. Voi olla karkkia, leffa, kaveri yökylään jne. Jos ei noudata, ei palkintoa.
Lapsesi opeen voit aina olla yhteydessä. Hän on ammattikasvattaja.
T. Opettaja
Samaa mieltä. Hyvät on neuvot.
Kyseessä on teini-ikä ja hormoonit. Pusket vain eteen päin kyllä pojalla kemiikka jossain vaiheessa ihmisen tasolle taas palaa. Jos ei nii pleikasta ohjain varikkoon ja sanot ettei pelaa ennen kuin on siivottu. Työ ennen huvia. Se on parempi oppia mahdollisimman nopeaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei lasta kiinnosta hirveästi rangaistukset. Sanoin puhelimesta jo etukäteen, että en sitten osta uutta enkä maksa korjausta jos se menee rikki ilman että kuoria on pidetty. Ärsyttää, kun tuollainenkaan uhka ei toimi (ensin sanoin hyvinkin yhteistyömyönteisesti ja hyvässä hengessä monta kertaa, että suosittelen niitä kuoria ja perustelin, sitten sanoin, että puhelimen joutuu itse maksamaan jos se menee rikki ilman kuoria. ei vaikutusta - ennemmin vaikuttaa, että halusi ihan periaatteesta olla "eri mieltä"! Mutta miten tuollaisessa voi voittaa? Olisi jälkeenpäin ajatellen pitänyt ottaa puhelin heti takavarikkoon, jos kuoria ei pidä kuten sovittiin. Jotenkin kuvittelin, että pian sisäistää seurauksen ja laittaa ne suojukset kuitenkin... Ei riittänyt ihan kypsyys vielä siihen.)
Pleikka on ollut kaksi kertaa viime aikoina kaapissa viikon, kun huono käytös on jatkunut huomauttamisesta huolimatta, yleensä syynä se tyytymättömyyden ilmaisu loukkaavalla tavalla.
Kyllä koetan kehua ja olla myönteinen. Ap
Eli ei rikkonut puhelinta tahallaan.
Itse en ole koskaan rajoittanut kännykällä oloa. Tai pelaamista. Ei ole tarvetta koska teinit harrastaa myös urheilua. Outoa olisi sanoa että ei saa katsoa kännykkää
Ruokapöydässä kukaan ei räppää puhelinta
Maksuihin koitin kovasti puuttua nuoremman kanssa. Oli unohduksua paljonkin. Tankattiin ja molemmilla kauhea stressi ja itku. Sitten n viidennellä lopetin kokonaan ja sovittiin että hän hoitaa itse koulunsa. Sillä ei ollut mitään merkitystä. Itse asiassa unohtuneet alkoivat vähetä. Ja molemmilla oli parempi mieli. Koska minä en painostanut
Nyt poika lukiossa. Ei mikään ahkera mutta se on hänen asiansa
Tyttärellä oli kuudennella huomauttelua ja haukkumista. Totesin että ellei ole mitään hyvää sanottavaa, voi olla hiljaa. Ei ole sen kuudennen jälkeen ollut mitään ongelmia
En ymmärrä miksi teinin myllerrystä pitäisi vielä äidin pahentaa esim rangaistuksilla. Se on täysin tarpeetonta ja haitallista.
Meillä on aina riittänyt keskustelu. Ja selkeät rytmit. Niistä voi myös poiketa. Saa mennä kaverille yöksi ym.
Teinit on nyt molemmat lukiossa. Joutavat asiansa. Ei päihteitä. Ei mitään ylilyöntejä
Olen antanut heille tilaa kasvaa ja se on kannattanut. Kunnioittamalla saa parempia tuloksia kuin rangaistuksilla
Opetan teinejä ja toimin työssä samoin kuin kotona
Kännykkä pois kunnes läksyt on tehty. Teinit kapinoi mutta niilläkin selvät ja reilut pelisäännöt kelpaa. Saavat itse päättää oman läävänsä siisteydestä muuten paitsi viikon siivouspäivänä, läksyt ja kokeet pitää tehdä tai menee viikkorahat/kännykkä, yksikin jättämättä jäänyt tehtävä ja rangaistus tulee saman tien. Sen enempää nalkutusta ei tarvita, teet säännöt selväksi ja rankaiset kylmästi ja saman tien jos sääntöjä ei noudateta. Tietsikkapelien pitempiaikaisen pelaamisen ehtona että koe sujuu hyvin, koenumero määrittää suoraan kuinka kauan saa pelata. Huonolla numerolla tunnin kaksi per päivä, kympillä saavat vaikka pitää viikonloppumaratonin kaverinsa kanssa ja jopa ostat heille sipsit ja limpparitkin.
Säännöt tulee vain olla sellaisia että niitä noudattaa kaikki. Esim. teini satavarmasti kapinoi jos heität hänet tietokoneen äärestä pihalle "tekemään jotain hyödyllistä", samalla jos itse jäät töllön ääreen sohvalle rötväämään. Jos perheeseen ei kuulu ronskimpi kanssakäynti niin sitten tiukat rajat sillekin jota myös itse noudattaa. Ruohonleikkuupäivänä olet itse samalla kukkamaalla tai tulet trimmerillä perässä kun teini lykkää ruohonleikkuria eteenpäin. Kun hommat on hoidettu kunnialla niin palkkioksi käydään jätskillä, retkellä, vuokrataan leffa tai penskalle rahaa ravintolakäyntiin.
Kotitöissä annat teinille tilaa tehdä hommat itse samalla kun annat ymmärtää että haluat hyvän tuloksen lopussa, annat neuvoja jos tarve vaatii. Jos olet kokoajan niskassa kiinni hengittämässä, tiuskimassa, läpsimässä niskaa (tai kuten omassa lapsuudessa uhkailemassa ja heittämässä seinään) niin voit olla aivan varma että teiniltä lähtee maku kotitöistä kokonaan eikä taatusti tule sinua auttamaan tulevaisuudessa. Ei kotityöt ole kuin hullujen mielestä mielekästä mutta suurin osa ihmisistä hemmottelee itseään aina jotenkin sen paskan siivouspäivän jälkeen.
Teinit voi saada tähän samaan ajatukseen mukaan ja ärsyttävät hommat tehdään että voi sitten sen jälkeen hyvällä omallatunnolla hemmotella itseään ja ennenkaikkea olla ylpeä että on ollut ahkera ja saanut jotain aikaan. Teinejä ei kiinnosta jos heidän mielestä he joutuvat siivoamaan vain tehdäkseen sinut tyytyväiseksi. Teinejä rupeaa kiinnostamaan jos siivoamiset ja kotityöt ovat koko perheen projekti ja sen jälkeen palkitaan jos työ on tehty ja jälki hyvää.
Vaikka siksi, että puhelin olisi ehjä ja koulussa pysyisi mukana. Lapsi ei vielä osaa ajatella nokkaansa pidemmälle, joten pitää jotenkin keksiä keinot millä saa vaan arjen sujumaan. Ap