Ahdistaa kun ei ole kavereita..
Olen asunut uudella paikkakunnalla n.1,5 v. Kaikki ystävät jäivät kotipaikkakunnalle, tai asuvat todella kaukana täältä. Miehellä on täällä paljon kavereita ja onneksi lapsetkin ovat saanet ystäviä. Sukulaiset ja lastemme isovanhemmat asuvat kaukana.
Ärsyttää, kun esim nyt pitäisi lapselle järkätä synttäreitä, olisi kiva jos olisi joku ystävä mun seurana, vähän paimentamassa muksuja kanssani synttäreiden ajan. Mies häipyy aina lasten kaverijuhlien ajaksi pois, eikä ole yhtään kiinnostunut jeesaamaan..
En kyllä edes tiedä mitä tällä kirjoituksella haen. Kunhan avaudun.
Kommentit (16)
No nyt opin taas palstalta jotain uutta. En ollut kuullutkaan, että kaverit tulisivat avuksi järjestämään lapsen synttäreitä ja paimentamaan kaverin lapsen synttärivieraita.
Tuttu tunne, itse asunut "uudella" paikkakunnalla jo 5 vuotta, miehellä kaveripiirinsä täällä ja minulla taas.. ei yhden yhtäkään kaveria, jota pyytää vaikka vain kahville. Miehellä lähinnä asenne "ihan oma vika, kun et oo tutustunu uusiin ihmisiin".. noh, enhän mä olekaan, muttei se myöskään oo niin helppoa.
Facebookissa on jotain kaveriryhmiä samanlaisessa tilanteessa oleville.. itse hiljaiseloa elänyt tosin sielläkin :D
Vierailija kirjoitti:
No nyt opin taas palstalta jotain uutta. En ollut kuullutkaan, että kaverit tulisivat avuksi järjestämään lapsen synttäreitä ja paimentamaan kaverin lapsen synttärivieraita.
No kyllä me minun ystävien kanssa näin teimme kun asuimme vielä edellisessä paikassa. :) etenkin jos lapsia tulee paljon, niin yksi apukäsi on kyllä tarpeen. -Ap
Mä taas olen kuullu, että monikin auttaa noissa kavereitaan :D ei mitenkään kummallista.
Ei ap
Ja minun ongelma on myös se, että jos tutustun täällä johonkin, niin vapaa-ajalla en pääse näkemään tätä henkilöä muuten kuin että lapset tulee mukaan, tai tämä henkilö tulee meille kotiin. Mies tekee pitkää päivää eikä sitä kiinnosta paimentaa lapsia silloin jos menisin johonkin..
Sain 8 kk sitten keskenmenon (ja siis oli keskeytynyt kmeno) ja sain ajan tyhjennykseen, kun kaikki eivät tulleet ulos. Vaarana oli, että joudun jäämään sairaalaan yöksi, joten mies sanoi että siirrä se aika kun ei voi olla lasten kanssa just silloin. :D naurettavaa, tiedän, enkä aio todellakaan tehdä tuon miehem kanssa lapsia enää yhtäkään.
Tilanne ei ole aina ollut tällainen, kun joku kuitenkin sanoo että jätä se.
Jättäisin heti, mutta ei minulla ihan oikeasti ole rahaa asua yksin lasten kanssa. Mies todnäk tapaisi heitä sitten vain kerran kk. - Ap
Niin ja siis miehellä ei ollut edes tuon sairaalakeissin aikana mitään työmenoa, vaan sovittu pokeri-ilta kavereiden kanssa. -ap
Nyt alkaa kuulostamaan siltä että ongelmat ei ole ne kaverit vaan tuo mies.
Varmaan hiukan molemmat :/ kun mieheltäkään ei saa tukea, niin ystävien kaipuu on yhä suurempi.
No huh huh. :D Sairasta, siis tuo keskenmenojuttu.
Voi itku :/ Tiedän miltä tuntuu olla uudella paikkakunnalla ilman ystäviä. Arvaa mitä minä tein tossa tilanteessa.. Lähdin takaisin kotipaikkakunnalle. Mutta siitä seurasi, ettei teini-ikäinen muksuni enää sopeutunutkaan samoihin vanhoihin porukoihin ja kärsii nyt yksinäisyydestä. No, se on sellainen toinen tarina se..
Sun tilanne kuulostaa siltä että tuo mies on nakertanut sun itsetuntoa.. Sie kyllä ansaitsisit hyvä ystävän (miehestä puhumattakaan). Voisinpa auttaa.
Niinpä kirjoitti:
Voi itku :/ Tiedän miltä tuntuu olla uudella paikkakunnalla ilman ystäviä. Arvaa mitä minä tein tossa tilanteessa.. Lähdin takaisin kotipaikkakunnalle. Mutta siitä seurasi, ettei teini-ikäinen muksuni enää sopeutunutkaan samoihin vanhoihin porukoihin ja kärsii nyt yksinäisyydestä. No, se on sellainen toinen tarina se..
Sun tilanne kuulostaa siltä että tuo mies on nakertanut sun itsetuntoa.. Sie kyllä ansaitsisit hyvä ystävän (miehestä puhumattakaan). Voisinpa auttaa.
Koetko yhtään huonoa omatuntoa siitä, että vaihdoit oman kärsimyksesi lapsesi kärsimykseen?
No jos olet itse vanhempi niin tiedät vastauksen kysymättäkin..
En ymmärrä miten miehesi näkisi lapsia kerran kuukaudessa kun on viikko viikko huoltajuus. Omakin ex taisi kuvitella jotain tällästä, hänellä on nykyään kova ikävä meidän perhettä mikä oli :D (=minä hänenkin äitinään)
Mutta jos et uskalla olla vastuullinen äiti ja korjata tilannetta niin....
Ei mullakaan, mutta enemmän ahdisti silloin kun niitä oli.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä kirjoitti:
Voi itku :/ Tiedän miltä tuntuu olla uudella paikkakunnalla ilman ystäviä. Arvaa mitä minä tein tossa tilanteessa.. Lähdin takaisin kotipaikkakunnalle. Mutta siitä seurasi, ettei teini-ikäinen muksuni enää sopeutunutkaan samoihin vanhoihin porukoihin ja kärsii nyt yksinäisyydestä. No, se on sellainen toinen tarina se..
Sun tilanne kuulostaa siltä että tuo mies on nakertanut sun itsetuntoa.. Sie kyllä ansaitsisit hyvä ystävän (miehestä puhumattakaan). Voisinpa auttaa.
Koetko yhtään huonoa omatuntoa siitä, että vaihdoit oman kärsimyksesi lapsesi kärsimykseen?
No jos olet itse vanhempi niin tiedät vastauksen kysymättäkin..
Niin. Eikä päde ainoastaan noihin synttäreihin. Muutenkin olisi kiva tehdä asioita kavereiden kanssa. Mutta kun sellaisia ei vaan ole. Olen töissä, mutta työkaverit ovat kavereita vain siellä töissä, ei ole heidän kanssaan niin syvästi klikannut, että tulisi vietettyä aikaa työajan ulkopuolella.. - Ap