Voi luoja miten häpesin tänään. Meni ruoka väärään kurkkuun
Olin yksin lounaalla ja jotenkin sitten onnistuin saamaan ruuan väärään kurkkuun ja sitten alkoi se yskiminen. Herranjumala, mun henkitorvessa oli varmaan koko suullinen ruokaa, tai siltä se ainakin tuntui. Yskin ja yskin. Naama kirkkaan punaisena, vesi valuu norona silmistä ja sen seurauksen alkoi nokkakin vuotaa. Heti kun sain vähänkään henkeä, niin sisäänhengitys oli todella äänekästä ihan kuin vetelisin viimeisiä henkosiani. Jengi tuijotti. Osa lopetti oman syömisensä kesken ja oikein kääntyivät katsomaan minua kun olen tukehtumaisillani. Voi hitto että olisin halunnut vajota maan alle. Heti kun pystyin liikkumaan keräsin kimpsut ja kampsut ja painuin vessaan rauhoittumaan. Sieltä sitten luikin ulos kadulle ja vannoin etten enää ikinä mene samaan paikkaan. Oikeastaan taidan jättää koko lounaan väliin jatkossa. Hirveä kokemus.
Kommentit (7)
Tsemppiä! Mun mielestä noloa on se, jos muut tölläsivät eivätkä tarjonneet apua. Yskimisessä ei ole mitään noloa.
Kysyikö kukaan tarvitsetko apua? Tyypillisesti vain tuijottavat vaikka toinen tukehtuu. He saisivat hävetä ,et sinä.
Ne muut olivat huolestuneita, ei ivallisia.
No jos olisit melkein tukehtunut ja kukaan ei olisi kiinnittänyt huomiota olisit valittanut siitä täällä.
Luultavasti ainakin osa katsoi huolestuneena että mahdatko tarvita apua jossain vaiheessa vai et.
Eihän ollut allergiakohtaus? Mies joskus toljotti hölmönä, kun tein tukehtumiskuolemaa. Pidin sille saarnan, kun sain hapen kulkemaan. Pitää aina mennä auttamaan jos joku on tukehtumaisillaan.
Kamala tilanne ja kukaan ei tuu auttamaan! Ei sinun tarvitse tuollaista ainakaan hävetä.
Ei todellakaan pidä hävetä. Ihmiset katsoivat, koska olisit ehkä kaivannut apua eivät pahalla.