Asioita, joiden luulit olevan tavallisia, mutta tajusitkin sitten olevasi itse outo/erikoinen
Kun olin 16v. ymmärsin kavereiden kanssa jutellessa, etteivät läheskään kaikki ihmiset "näe" musiikkia kuvina päässään kun sitä kuuntelevat. Minulla musiikki synnyttää vahvoja visuaalisia mielikuvia, mutta taipumukseni onkin ilmeisesti aika harvinainen. Siihen päivään asti olin kuvitellut, että KAIKKI näkevät edes jotain, värejä tms. kun kuulevat musiikkia. :D
Myöhemmin ex-poikakaverini myös kertoi, ettei koskaan näe elokuvamaisia unia, kuten itse näen, vaan esimerkiksi pyöriviä geometrisia muotoja tai esim. viivoja, jotka vaihtavat paikkaa ja väriä. Minun uneni taas ovat aina kuin elokuva tai todellisuus, jossa on vain jotain yksityiskohtia "hassusti" tai "vinksallaan" mutteivät koskaan pelkkiä muotoja tms. Ilmeisesti muotounet ovat niitä erikoisempia, elokuvamaiset tavallisempia.
Kommentit (17)
Täh, ai ei muilla ihmisillä tule muka mitään mielikuvia musiikin kuuntelusta? Ja minusta elokuvamaiset unet ovat käsittääkseni tavanomaisempia kuin nähdä jotain geometrisiä kuvioita.
Minulle selvisi vasta lukioikäisenä, että kaikki ihmiset eivät näe kirjaimia ja numeroita värillisinä. Toisaalta ei tuo ominaisuus minusta vielä kovin outoa tee, koska tuo on kai yleisin synestesian muoto.
Pelkät geometriset kuviot unessa kuulostaa erikoiselta. Ja minulle tulee kyllä myös aina mielikuvia musiikista ja niihin mielikuviin liittyy yleensä vahvasti jokin tietyy väri.
Tajusin vasta lukioikäisenä, että kaikkien mielestä koulussa paikallaan istuminen ei ole tuskallista. Luulin, että se on pelkkä itsekurikysymys ja muita "rauhallisia oppilaita" v-tuttaa yhtä lailla. En tiedä kumpi on normaalia, mutta yllätti että joku tykkää istua.
Tarkoittaako ap musiikista puhuessaan musiikkia, jossa on laulu mukana vai puhdasta soitinmusiikkia? Mielestäni on aika luonnollista, että jos musiikissa on sanat, niin kuulija näkee mielessään sen, mistä lauletaan. Pelkän soitinmusiikin aiheuttamat mielikuvat sen sijaan ovat kiinnostavampi juttu.
En ole koskaan kuullutkaan että unet voisi olla muuta kuin elokuvamaisia, unethan on nykykäsityksen mukaan uhkasimulaattori jossa harjoitellaan/valmistaudutaan mahdollisia uhkaavia tilanteita varten. Siksi niin monet näkee esim. takaa-ajounia, ihminen kun on saalislaji.
Kolmekymppisenä tajusin että muut näkevät visuaalisia mielikuvia. Itse en näe yhtään mitään. Ei pysty laskemaan lampaita nukahtaakseen jne.
On aika outo juttu tämä aphantasia.
Olen kolmikymppinen ja kaikinpuolin elämääni ja itseeni tyytyväinen mies. Juuri kolmen kympin jälkeen alkanut huomata, miten mua pidetään vähän hölmönä tms. Aivan järkyttävän moni tuntee tavalla tai toisella tyhjyyttä sisällään ja kaipaa jotain mitä ei itsekään tiedä mitä. Sit 50v eletään uusi nuoruus tai lasten lähdettyä kyllästytään omaan kumppaniin. Sääli, mä elän ja nautin nyt ja joka päivä ja vielä huomennakin.
Opin lapsuudenperheessä että on normaalia haukkua ja mollata ihmisiä koko ajan ja kaivaa kaikesta negatiiviset puolet ja uhkakuvat. Oli aika noloa tajuta vasta joskus lähemmäs 30 vee ettei näin olekaan. Parempi että edes silloin kuin ei milloinkaan.
Eihän näitä nyt tietenkään kysyttäessä tule mieleen yhtään, mutta tällä palstalla on kyllä aika usein tullut ahaa-elämyksiä, että olenko tosiaan ajatuksineni ja mielipiteineni tosi erikoinen.
Vierailija kirjoitti:
Opin lapsuudenperheessä että on normaalia haukkua ja mollata ihmisiä koko ajan ja kaivaa kaikesta negatiiviset puolet ja uhkakuvat. Oli aika noloa tajuta vasta joskus lähemmäs 30 vee ettei näin olekaan. Parempi että edes silloin kuin ei milloinkaan.
Täällä sama.
Sun poikaystävällä oli outoja unia. Sehän on täysin normaalia nähdä elokuvamaisia unia eikä mitää geometrisiä kuvioita.
Minä ekän uusperheessä onnistuneesti ja onnellisesti. Olen ajatellut löytäneeni onnistumisen salat, sillä elämämme on oikein vaivatonta ja helppoa. Kun näkemyksistäni kerron, on yli puolet alapeukkuja.
Luulin pitkälle aikuisuuteen asti, että kaikki ihimiset kuvittelevat itsestään suuria lapsena. Että siis ovat jotenkin erityislaatuisia ja toivovat että isona heistä tulee laulajia, kirjailijoita, tiedemiehiä, huippu-urheilijoita jne.
Olen todennut myöhemmin, että varsinkin tasapainoisen lapsuuden omaavilla ei ole tarvetta älyttömiin unelmiin. Heille riittää, että saa omakotitalon, perheen ja hyvän työn.
Mainittakoon, että en saavuttanut aikuisena senkään vertaa mitä muut, tavallisesta elämästä haaveilleet kaverini. Täällä vain päivääni kulutan vauva-palstalla, no money, no love, no nothing.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opin lapsuudenperheessä että on normaalia haukkua ja mollata ihmisiä koko ajan ja kaivaa kaikesta negatiiviset puolet ja uhkakuvat. Oli aika noloa tajuta vasta joskus lähemmäs 30 vee ettei näin olekaan. Parempi että edes silloin kuin ei milloinkaan.
Täällä sama.
Hyvä, että olette oppineet ja itse ymmärtäneet tekonne kauniisti sanottuna epä normaaliuden. - Tätä palstaa kun oeln jonkun kerran lukenut niin tuntuu,että aika monilla on samainen asia vielä oppimatta.
Sain kolmekymppisenä tietää että minulla on paha hämäräsokeus. Siihen asti luulin että kaikki ihmiset on pimeällä täysin sokeita.
Vierailija kirjoitti:
Sun poikaystävällä oli outoja unia. Sehän on täysin normaalia nähdä elokuvamaisia unia eikä mitää geometrisiä kuvioita.
No niinhän ap juuri totesikin.
Jotenkin oletan, että kaikki ihmiset harrastavat jollain lailla musiikkia. Eihän näin tietenkään ole, mutta jotenkin se aina hämmentää, ettei joku harrasta.