Saako lapsi teillä jälkiruokaa jos ei syö ruoka-annosta kokonaan?

Kyllä saa. Mielummin tietenkin pitää sanoa, että ruoka ei nyt maistu eikä valehdella, että on täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä saa, jos on sellainen tilanne että lapsi kyllä syö reippaasti ja runsaasti sitä pääruokaa, ja sitten ilmoittaa että ei jaksaisi enempää. Eli jos on oikeasti syönyt hyvin, ja vahingossa vaan ottanut vähän liikaa lautaselle.

Mutta silloin ei saa, jos on jotain ihan tavallista ruokaa, lapsi tökkii sitä haarukalla ja vähän närppii, valittaa että on pahaa ja ei ole nälkä (vaikka juuri äsken on kitissyt nälkää ja ruoka on sitä samaa mitä on syöty sata kertaa ennenkin). Silloin ei sitten saa jälkiruokaakaan.

Mitä teillä tapahtuu sen seurauksena, jos lapsi vaikka vain närppii? Tiedätkö kokemuksesta, että lapsi on kohta kiukkuinen ja mankuu kuitenkin lisää/uutta ruokaa?

Jos lapsi kestää nälkänsä hiljaa seuraavaan ateria-aikaan asti ja selviää sillä pelkällä jälkiruoalla, niin silloin en ymmärrä moista kontrollointia toisen ruoka-asioiden kanssa. Meillä jo nelivuotias kestää oikein hyvin ja valittamatta, jos on itse päättänyt, ettei ole ruokapöydässä nälkäinen. Kettuako se vaikka miehelleni kuuluu, syönkö minä haarukallisen vai lautasellisen, se on oma asiani. Ja mielestäni sen pitäisi olla myös lasten oma asia (olettaen siis toki, etteivät nälkäisenä sitten raivoa ja osaa hallita tätä nälkäisyytensä säätelyä).

Sen seurauksena lapsi/lapset ovat muutaman tunnin kuluttua kiukkuisia ja haastavat riitaa. Kaikki on huonosti ja kiukuttaa vaan. Meillä syödään kuitenkin aina säännöllisesti. Eli sitten on vaan pärjättävä siihen välipalaan asti ja siitä vielä päivälliseen asti. 

Ok, ymmärrän jos syömättömyys vaikuttaa dramaattisesti käytökseen, mutta... "muutaman tunnin kuluttua"... Eikö ruokailuvälin suositella olevan kolmisen tuntia? Miksei muutaman tunnin kuluttua ole sitten jo uutta safkaa tarjolla, jolla kiukku selätettäisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä saa, jos on sellainen tilanne että lapsi kyllä syö reippaasti ja runsaasti sitä pääruokaa, ja sitten ilmoittaa että ei jaksaisi enempää. Eli jos on oikeasti syönyt hyvin, ja vahingossa vaan ottanut vähän liikaa lautaselle.

Mutta silloin ei saa, jos on jotain ihan tavallista ruokaa, lapsi tökkii sitä haarukalla ja vähän närppii, valittaa että on pahaa ja ei ole nälkä (vaikka juuri äsken on kitissyt nälkää ja ruoka on sitä samaa mitä on syöty sata kertaa ennenkin). Silloin ei sitten saa jälkiruokaakaan.

Mitä teillä tapahtuu sen seurauksena, jos lapsi vaikka vain närppii? Tiedätkö kokemuksesta, että lapsi on kohta kiukkuinen ja mankuu kuitenkin lisää/uutta ruokaa?

Jos lapsi kestää nälkänsä hiljaa seuraavaan ateria-aikaan asti ja selviää sillä pelkällä jälkiruoalla, niin silloin en ymmärrä moista kontrollointia toisen ruoka-asioiden kanssa. Meillä jo nelivuotias kestää oikein hyvin ja valittamatta, jos on itse päättänyt, ettei ole ruokapöydässä nälkäinen. Kettuako se vaikka miehelleni kuuluu, syönkö minä haarukallisen vai lautasellisen, se on oma asiani. Ja mielestäni sen pitäisi olla myös lasten oma asia (olettaen siis toki, etteivät nälkäisenä sitten raivoa ja osaa hallita tätä nälkäisyytensä säätelyä).

Sen seurauksena lapsi/lapset ovat muutaman tunnin kuluttua kiukkuisia ja haastavat riitaa. Kaikki on huonosti ja kiukuttaa vaan. Meillä syödään kuitenkin aina säännöllisesti. Eli sitten on vaan pärjättävä siihen välipalaan asti ja siitä vielä päivälliseen asti. 

Ok, ymmärrän jos syömättömyys vaikuttaa dramaattisesti käytökseen, mutta... "muutaman tunnin kuluttua"... Eikö ruokailuvälin suositella olevan kolmisen tuntia? Miksei muutaman tunnin kuluttua ole sitten jo uutta safkaa tarjolla, jolla kiukku selätettäisiin?

Meillä yleensä lounaasta 2-3h kuluttua saa välipalaa. Sitä ei toki lapata naamariin älyttömiä määriä, tyyliin 2 banaania, 3 leipää ja 2 jugurttia. Se on vain välipala, joka tuskin poistaa lounaan väliin jättäneen lapsen nälkää tarpeeksi, jolloin kiukku tulee joka tapauksessa ennen päivällistä.

Meillä jälkiruoka on arkena terveellistä joten saa. Juhlapäivinä pääruokakin on jotain spesiaalimpaa joten menee kyllä alas. 

Ei saa heti ainakaan. Ehkä tunnin parin päästä, kun masussa on jälleen tilaa.

Laitoslapsia kiristetään ruualla. Se on väkivaltaa. Kun lastenkotilapsi sai perhesijotuksen, hän vahti jääkaappia yhden vuoden. luuli, että ne herkut loppuu jos uskaltaa lähteä pihalle, eikä ole vahtimassa jotain vanukkaita. Ruuaalla kiristäminen on sadismia.  Rakastakaa lapsianne, siit ei kukaan vahingoitu.

Eiköhän se lautanen tyhjäksi -metodi ole jäänyt jo ajat sitten historian havinaan, sillä kun et saa aikaiseksi kuin ruokatraumoja.

Meillä riittäö, että maistaa. Jos ei tykkää, niin ei tykkää. Enhön minäkään tykkää joka ruoasta. Mutta uusintamaisteluita vähän väliä, koska lapsen makuaisti kehittyy kasvaessa. Lapsi myös maistaa herkemmin kun tietää, ettei ole pakko syödä jos ei tykkää.

Saa jos jättää siksi ettei jaksa kaikkea. Jos ei edes maista, pelleilee ja riehuu tai viskoo ruokaa, ei saa.

Jälkiruokaa ei saa, jos ei syö pääruokaa. Mitä tämä pääruuan syöminen nyt sitten kulloinkin tarkoittaa, riippuu kontekstista. Jos esikoinen sanoo, ettei jaksa syödä koko annostaan, yleensä uskon joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Hän yleensä syö hyvin ja reippaasti. Jos kuopus ilmoittaa jättävänsä annoksen kesken, kehotan häntä yleensä syömään sen loppuun, koska hänellä on tapana usein syödä liian vähän kerralla ja sanoa sitten puolen tunnin kuluttua ruuasta, että on nälkä. Mutta ruokaa pitää kuitenkin syödä joku järkevä määrä ennen jälkiruokaa. Meillä on usein jälkiruokaa, mutta se on yleensä joku melko pieni annos, joten sillä ei nälkä pysy loitolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä saa, jos on sellainen tilanne että lapsi kyllä syö reippaasti ja runsaasti sitä pääruokaa, ja sitten ilmoittaa että ei jaksaisi enempää. Eli jos on oikeasti syönyt hyvin, ja vahingossa vaan ottanut vähän liikaa lautaselle.

Mutta silloin ei saa, jos on jotain ihan tavallista ruokaa, lapsi tökkii sitä haarukalla ja vähän närppii, valittaa että on pahaa ja ei ole nälkä (vaikka juuri äsken on kitissyt nälkää ja ruoka on sitä samaa mitä on syöty sata kertaa ennenkin). Silloin ei sitten saa jälkiruokaakaan.

Mitä teillä tapahtuu sen seurauksena, jos lapsi vaikka vain närppii? Tiedätkö kokemuksesta, että lapsi on kohta kiukkuinen ja mankuu kuitenkin lisää/uutta ruokaa?

Jos lapsi kestää nälkänsä hiljaa seuraavaan ateria-aikaan asti ja selviää sillä pelkällä jälkiruoalla, niin silloin en ymmärrä moista kontrollointia toisen ruoka-asioiden kanssa. Meillä jo nelivuotias kestää oikein hyvin ja valittamatta, jos on itse päättänyt, ettei ole ruokapöydässä nälkäinen. Kettuako se vaikka miehelleni kuuluu, syönkö minä haarukallisen vai lautasellisen, se on oma asiani. Ja mielestäni sen pitäisi olla myös lasten oma asia (olettaen siis toki, etteivät nälkäisenä sitten raivoa ja osaa hallita tätä nälkäisyytensä säätelyä).

Sen seurauksena lapsi/lapset ovat muutaman tunnin kuluttua kiukkuisia ja haastavat riitaa. Kaikki on huonosti ja kiukuttaa vaan. Meillä syödään kuitenkin aina säännöllisesti. Eli sitten on vaan pärjättävä siihen välipalaan asti ja siitä vielä päivälliseen asti. 

Ok, ymmärrän jos syömättömyys vaikuttaa dramaattisesti käytökseen, mutta... "muutaman tunnin kuluttua"... Eikö ruokailuvälin suositella olevan kolmisen tuntia? Miksei muutaman tunnin kuluttua ole sitten jo uutta safkaa tarjolla, jolla kiukku selätettäisiin?

Meillä yleensä lounaasta 2-3h kuluttua saa välipalaa. Sitä ei toki lapata naamariin älyttömiä määriä, tyyliin 2 banaania, 3 leipää ja 2 jugurttia. Se on vain välipala, joka tuskin poistaa lounaan väliin jättäneen lapsen nälkää tarpeeksi, jolloin kiukku tulee joka tapauksessa ennen päivällistä.

Ok, teillä on ilmeisesti teinejä sitten. Meillä ei reipas leikki-ikäinen poika edes nälkäisenä jaksa kuin yhden leivän ja jugurtin, banaanista nyt puhumattakaan. Se on toki totta, ettei välipalan ole tarkoitus olla älytöntä mättöä... muuut... en nyt siltikään ihan ymmärrä, miksi sen jälkkärin täytyy olla palkinto siitä, että syönyt lautasellisen perunaa ja pihviä ensin. Herkkujen käyttäminen palkintona on vähän... vanhanaikaista.

Vierailija kirjoitti:

Laitoslapsia kiristetään ruualla. Se on väkivaltaa. Kun lastenkotilapsi sai perhesijotuksen, hän vahti jääkaappia yhden vuoden. luuli, että ne herkut loppuu jos uskaltaa lähteä pihalle, eikä ole vahtimassa jotain vanukkaita. Ruuaalla kiristäminen on sadismia.  Rakastakaa lapsianne, siit ei kukaan vahingoitu.

Minä taas sanon, että opetelkaa lukemaan lapsianne ja opettakaa heille terveellinen ruokakulttuuri. Minun mielestäni se on se, että kunnon ruokaa ei korvata herkuilla.

nro 29