Olen rumanaamainen nainen - mikä tähän auttaisi?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat aika paljon itseltäni muutama vuosi sitten. Pidin itseäni rumana enkä kelvannut kenellekään. Sitten aloin panostamaan ulkonäkööni. Myös plastiikkakirurgilla olen käynyt. Ne asiat jotka ulkonäössä häiritsee, eivät muutu mihinkään jos niille ei tee jotain. Esimerkiksi pienet huulet häiritsivät minua jo 90-luvulta lähtien. Kärsin pienistä huulista 20 vuotta kunnes lopulta uskaltauduin ”tuhlaamaan” rahaa itseeni. Nykyään saan iskuyrityksiä jatkuvasti, mutta juuri kukaan ei kelpaa minulle. Kun katson vanhoja kuvia, tajuan etten ollut edes ruma. Olin vain tylsän hiirulaisen näköinen. Minulla on välillä edelleen sellainen olo, että olen joku hiiri jota kukaan ei huomaa. Sitten välillä vaan yhtäkkiä tajuaa muiden kommenteista, etten ole enää sellainen.

No älä pelkää mitään suurta menetystä ei nirsoilusi aiheuta. Paljon kauniimpia ja nuorempiakin naisia löytyy treffeiltaviksi.

Aloittajalla on ilmeisesti hyvin tarkka ja joustamaton käsitys siitä miltä upea nainen näyttää. Ja koska hän ei täytä näitä standardeja yksi yhteen, niin hän on omasta mielestään ruma ja vaatimaton hiirulainen. Kirjoitit olevasi pitkä ja hoikka ja hyväihoinen eli siinä on jo kolme universaalisti kaunista ominaisuutta. Miksi et ole tyytyväinen siihen mitä olet geeniperintönä saanut ja piilottelet itseäsi? "Rumat ne vaatteilla koreilee" on vain kulunut ja ahdasmielinen sanonta eikä totuus, jota tulee noudattaa orjallisesti. Kärsitkö mahdollisesti oman kehonkuvan häiriöstä?? Et voi olla objektiivisesti ruma jos ihmiset katsovat sinua oudosti, kun puhut sellaisia juttuja itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Käytä aikasi johonkin muuhun kuin seurusteluun? Elämässä on kiinnostavampia ja palkitsevampiakin asioita.

Kyllä, moni seikka vaikuttaa itsetuntoomme. Yksi näistä on muilta ihmisiltä saatu palaute ja kohtelu.  On siis sanomattakin selvää että jos se on jatkuvasti kovin negatiivista, niin ei henkilön minäkuva pääse kehittymään oikeaan suuntaan. Itsetunto jää vajavaiseksi, ja huono kohtelu voi synnyttää sosiaalisia -ja mielenterveydellisiä ongelmia.

Mun mieleen tuli vaan semmonen kouluaikanen kehujenkalastelu, älä nyt loukkaannu. Niinkun sellanen "ääk tää mun piirrustus on ihan hirvee. eiks ookkin?" "mä näytän siis ihan hirveeltä, enkö näytäkkin?"..en tiedä ymmärsitkö mitä ajoin tässä takaa. Siis kun kuitenkin kerrot niistä muiden ihmisten reaktioista, ja kuinka he eivät käsitä ulkonäkö ongelmaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ehkä on hieman liian iso nenä ja hieman liian pieni leuka. Ne korjaamalla olisin jopa viehättävä ehkä, tosin kaukana täydellisestä, sillä kasvojen symmetriaa pitäisi parantaa huomattavasti. Mutta en pysty tekemään noille seikoille mitään itse.

Voisinko vaikuttaa joihinkin muihin asioihin ja missä maassa/millaiset miehet voisivat hyväksyä naisen, joka ei ihan täytä nykypäivän kauneuskriteerejä? En ole ketään ainakaan arjessa tavannut.

Kehitä omaa tyyliäsi ja korosta jänniä puoliasi - erikoisen näköiset kiinnostavat esim.  monia taiteellisia miehiä.

Esim. graafinen tyyli, jännä leikkaus tai väri hiuksiin jne.

Googlaa muiden androgyynin näköisten julkkisten tyylejä, että mikä näyttää hyvältä omasta mielestäsi.

Androgyyniys ei ole sinänsä paha ominaisuus ulkonäössä, tällaiset ihmiset omaavat yleensä vartalotyypin, joka on äärimmäisen helppo pukea jopa sellaisiin vaatteisiin ja asusteisiin, jotka näyttäisivät ihan naurettavilta jonkun toisen päällä. Sama koskee vahvaa luustoa kasvoissa ja muutenkin selkeitä ja erottuvia piirteitä, on ikäänkuin jotakin pohjaa jota lähteä työstämään. Ei tällainen henkilö näytä geneeriseltä kaunottarelta, mutta eipä tarvitsekaan. Miksi kaikkien ihmisten tulisi olla täysin samasta muotista puristettuja? Omaperäisyys, leikittelevyys ja sen oman tyylin löytäminen ovat tärkeitä juttuja, jotka voivat parantaa yleisilmettä hyvinkin paljon ja tuoda ne omat parhaat puolet esiin kauniilla tavalla.

Itse taas olen kuin navetasta karannut maatalonemäntä, ruumiinrakenteeni on rotevahko ja luonnostaan pyöreyteen taipuvainen. En näytä superhoikalta ja pieneltä edes hoikassa ruumiinpainossa. Olen hyvin raskasrakenteinen ja vartaloni on vähän joka kohdasta sellainen pehmeä. Kasvoni ovat hyvin pienet, kaikki piirteeni ovat ikäänkuin lähellä toisiaan sellaisessa supussa. Leukani on suorastaan olematon, eikä tule kunnolla esiin. Naamani näyttää sellaiselta muodottomalta taikinalevyltä. Silmäni ovat hyvin pienet, syvällä silmäkuopissaan ja aika lähellä toisiaan. Kasvoissani on huomattavaa epäsymmetriaa eikä kasvojeni rakenne ole ollenkaan selkeä. Tämä viimeiseksi mainittu etenkin on piirre, jota syvästi kadehdin ihmiskasvoissa. Luusto on se kehys kasvoille, viimeinen silaus. Kauneimmatkaan silmät tai täydellinen nenä ei kompensoi onnettoman huonoa luustonrakennetta. Uskon todella, että aloittaja on mielenkiintoisen ja persoonallisen näköinen ihminen, jolla on harmillinen alemmuuskompleksi ulkonäöstään. En todellakaan usko että hän on ruma, ei tuon kuvailunsa perusteella ainakaan vaikuta sellaiselta. 

Vierailija kirjoitti:

Mistä tähän voisi saada apua? Missä joku voisi rehellisesti kertoa, mikä mussa on vikana? Olen saanut kahdelta ihmiseltä pakit ja kumpikaan heistä ei suostunut kertomaan oikeaa syytä pakeille. Sukulaiseni tai kaveritkaan eivät kerro totuutta. Joskus olen kautta rantain saanut jotain vihiä, mutta ei sekään auta. Haluaisin kuulla joltain vinkkejä, mikä mussa mättää ihan kokonaisuutena.

Olet jäänyt ihan liikaa jumiin noihin pakkeihin. Ehkä teillä ei vaan natsannut, ei ollut riittävästi molemminpuolista kemiaa ja kiinnostusta, elämä liian kiireistä seurustelulle, miehellä oli toinen, liian erilaiset elämäntyylit jne. Noita pakkeihin johtavia syitähän on lukemattomia. Ei se tarkoita että sinussa on perustavanlaatuista vikaa, hei haloo. Elämään kuuluu niin onnistumiset kuin epäonnistumiset, emme elä täydellisessä maailmassa. Ei ole mitään salaista kaavaa jota noudattamalla onnistuu aina ja kaikessa, yrityksen ja erehdyksen kautta tässä mennään tällä pallolla.

Vierailija kirjoitti:

Teoriassa hyvä idea, mutta käytännössä häpeän itseäni ja sitä, jos joku huomaa mut, joten tekeydyn mahdollisimman huomaamattomaksi ja neutraaliksi.

Olen aina pukeutunut peittäviin, neutraaleihin, tummansinisiin tai -harmaisiin tai toisaalta beigeihin vaatteisiin, vältän värejä, printtikuvioita, tekstejä vaatteissa, kaikkea huomiota herättävää. Vältän liiallista muodikkuuttakin, ettei sekään kiinnittäisi huomiota.

Hiukset pidän hyvin hillittyinä, tasapitkinä, sillä en niilläkään halua herättää huomiota. Meikkaan erittäin hillitysti, mutta siten, että iho näyttää mahdollisimman virheettömältä. Käytän housuja, sillä en halua herättää huomiota naisellisuudellakaan. Vaatteita mulla on vähän, sillä inhoan shoppailua. Jne.

Et kuulosta järin kiinnostavalta ja ulospäinsuuntautuneelta persoonalta, jos ainoa tavoitteesi elämässä on sulautua tapettiin ja olla mahdollisimman huomaamaton. Tämä ylivarovaisuus ja jatkuva kontrollointi kuulostaa todella ahdistavalta ja rajoittavalta, relaa vähän. Mitä kamalaa luulet tapahtuvan jos vähän hölläät ja kokeilet mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, edes pienesti? Ole ensin itsesi paras ystävä ja sitten alkaa tapahtua kaveri- ja seurustelurintamallakin. Hymyilevä, avoin ja helposti lähestyttävä ihminen herättää positiivista huomiota ja saa helpommin niitä treffikutsujakin. Tällä hetkellä koko olemuksesi viestittää "jätä minut rauhaan".