Olen rumanaamainen nainen - mikä tähän auttaisi?
Ei ole ollut vipinää seurustelurintamalla koskaan; valitettavasti olen kasvonpiirteiltäni liian androgyynin näköinen, vaikka kroppani on ok, olen hoikka ja pitkähiuksinen (vrt. Janna Hurmerinta, Miitta Sorvali, Maria Veitola jne., jotka ovat siis ihan tavallaan kauniita mutta hieman androgyynihtäviä tavallaan). Ärsyttää olla tämän näköinen ihan aidosti ja kuulen ikäviä kommentteja sukulaisiltakin. Varmaankin kirurgin veitsi auttaisi, mutta kun siihen ei ole pariin vuoteen varaa ja tarvitsisin useamman operaation. V*tuttaa ankarasti sekin, kun mulla ei ole MITÄÄN mahdollisuuksia saada seurustelusuhdetta tämän näköisenä.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ehkä on hieman liian iso nenä ja hieman liian pieni leuka. Ne korjaamalla olisin jopa viehättävä ehkä, tosin kaukana täydellisestä, sillä kasvojen symmetriaa pitäisi parantaa huomattavasti. Mutta en pysty tekemään noille seikoille mitään itse.
Voisinko vaikuttaa joihinkin muihin asioihin ja missä maassa/millaiset miehet voisivat hyväksyä naisen, joka ei ihan täytä nykypäivän kauneuskriteerejä? En ole ketään ainakaan arjessa tavannut.
Eihän tuossa ole mitään androgyyniä? Varsinkaan pienessä leuassa.
Jotenkin vain en ole riittävän kaunis ja säihkyvän naisellinen "herkkupala" miesten ihasteltavaksi. Ei minusta kukaan koskaan ole kiinnostunut.
Noh, ainakin itsellä kasvojen kauneuden painoarvo on pieni verrattuna muuhun kroppaan. Jos kroppa miellyttää silmää, eli on naisellinen (isohko peppu ja rinnat aina plussaa) ja pidetty kunnossa, niin se kiinnostaa enemmän. Supermallin kasvot tai täydellinen kampaus/meikki/vaatteet ei auta jos kroppa on lösähtänyt. Geenien osuus ei siis ole tässä ratkaiseva, olettaen ettei henkilö nyt ole täysin deformoitunut. Toki pään sisältö ratkaisee sen jatkuuko mielenkiinto myös visuaalisen tarkastelun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tähän voisi saada apua? Missä joku voisi rehellisesti kertoa, mikä mussa on vikana? Olen saanut kahdelta ihmiseltä pakit ja kumpikaan heistä ei suostunut kertomaan oikeaa syytä pakeille. Sukulaiseni tai kaveritkaan eivät kerro totuutta. Joskus olen kautta rantain saanut jotain vihiä, mutta ei sekään auta. Haluaisin kuulla joltain vinkkejä, mikä mussa mättää ihan kokonaisuutena.
Miten kuvittelet saavasi vastauksen näin moniulotteiseen kysymykseen täältä av-palstalta? Emme me tiedä millainen henkilö olet oikeassa elämässä. Hanki itsellesi ammattitaitoinen terapeutti niin voitte yhdessä selvitellä näitä elämänsolmuja.
Jos sä tiedät noin tarkasti omat huonot kohtasi ja rumuutesi, niin sun fokus on vain niissä ja se aiheuttaa sellaisen käytöksen, joka sulla ruokkii sitä huonouttasi. Sä ilmeisesti oikein huudat sitä rumuuttasi maailmalle piilottelemalla. Mietipäs nyt joitain suomalaisia naispoliitikkoja tai keitä vain, jotka eivät mahdu klassisen kaunottaren malliin. Heidän käytöstään ja itsevarmuuttaan.
Suorista selkäsi, hanki terapeutti ja meikkaaja, joka neuvoo sua. Mutta ryhdistäydy ja ole ystävällinen muille äläkä ulise sitä rumuuttasi. Kyllä sinutkin silloin huomataan.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen aika suoraviivaisesti: jos ulkonäössäni on vikaa ja kukaan ei anna konkreettista palautetta, niin kerään rahaa plastiikkakirurgille. Jos haen joskus töitä, enkä tule valituksi, niin lakkaan hakemasta uusia töitä jne. (jos siis mulla on jo työpaikka, vaikkei se edes olisi alani töitä tai olisin siihen liian pätevä). Ajattelen, että se on pysyvä merkki kelpaamattomuudestani, jos saan pakit/mua ei valita jne.
T. Ap
Sinun pitää työstää omaa ajatusmaailmaasi vähemmän mustavalkoiseksi ja ehdottomaksi. Määritä itsesi omilla ehdoillasi sisältäpäin, ei ulkoisten asioiden ja saavutusten/epäonnistumisten kautta. Työnhakukin on nykyään vaativa ja pitkäjänteisyyttä vaativa prosessi, paitsi jos on headhuntereiden päiväuni.
Vierailija kirjoitti:
Jos sä tiedät noin tarkasti omat huonot kohtasi ja rumuutesi, niin sun fokus on vain niissä ja se aiheuttaa sellaisen käytöksen, joka sulla ruokkii sitä huonouttasi. Sä ilmeisesti oikein huudat sitä rumuuttasi maailmalle piilottelemalla. Mietipäs nyt joitain suomalaisia naispoliitikkoja tai keitä vain, jotka eivät mahdu klassisen kaunottaren malliin. Heidän käytöstään ja itsevarmuuttaan.
Suorista selkäsi, hanki terapeutti ja meikkaaja, joka neuvoo sua. Mutta ryhdistäydy ja ole ystävällinen muille äläkä ulise sitä rumuuttasi. Kyllä sinutkin silloin huomataan.
Kieltämättä siinä "loppuaikoina" kohdatessani sen ihastuksen en pystynyt edes olemaan iloinen hänen näkemisestään, vaan angstasin siitä, että hän sattui näkemään mut väärästä kuvakulmasta. :/ Olin sitten vaivautunut ja hiljainen sekä nolosteleva, vaikka sisimmässäni olin taivaissa, kun sain nähdä hänet.
Pidä kroppa tikissä.
Mulle ainakin kelpaa rumakin, muttei läski.
Naama tyynyyn ja linkka ylös.
Siinä on takaa hyvät maisemat enivei.
Nam!
Aloittaja pukeutuu ja käyttäytyy kuin huomiota kartteleva hiirulainen, mutta tuskailee samaan aikaan kun ei ole näyttävä ja naisellinen herkkupala. Erittäin ristiriitaista.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pukeutuu ja käyttäytyy kuin huomiota kartteleva hiirulainen, mutta tuskailee samaan aikaan kun ei ole näyttävä ja naisellinen herkkupala. Erittäin ristiriitaista.
Miten voisin korjata epäkohdan? Kun siis "rumat ne vaatteilla koreilee" eli nätit ja näyttävät vaatteethan tavallaan alleviivaisivat sitä rumuuttani. Olen itse ajatellut niin, että vapaudun tästä tilanteestani, kunhan pääsen nenä- ja leukaleikkaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pukeutuu ja käyttäytyy kuin huomiota kartteleva hiirulainen, mutta tuskailee samaan aikaan kun ei ole näyttävä ja naisellinen herkkupala. Erittäin ristiriitaista.
Miten voisin korjata epäkohdan? Kun siis "rumat ne vaatteilla koreilee" eli nätit ja näyttävät vaatteethan tavallaan alleviivaisivat sitä rumuuttani. Olen itse ajatellut niin, että vapaudun tästä tilanteestani, kunhan pääsen nenä- ja leukaleikkaukseen.
Rumuus (tai ”rumuus”) taitaa olla ihan omassa päässäsi. Mene vaan leikkaukseen jos kerran koet, että se on ainoa ulospääsy itse luomastasi vankilasta.
Voisiko joku tyylikonsultti tai toisaalta personal trainer auttaa ihan sen kokonaisuuden hiomisessa? Olen joskus jossain jollekin tuntemattomalle avautunut ulkonäköangsteistani, niin sain vain hölmistyneitä ja melkein vihaisia reaktioita siitä osakseni eli hieman ujostuttaa kertoa kenellekään muulle paitsi plastiikkakirurgille ja ihan läheisille.
^Ne jotenkin tulivat kiusaantuneiksi ja alkoivat vältellä mua sekä katsoivat kuin jotain ärsyttävää sekopäätä sen jälkeen, kun kerroin, miten inhoan ulkoista olemustani. Jopa psykologi ignoroi sen aihepiirin aivan täysin, eikä ottanut tosissaan. Jotenkin tosiaan pelottaa avautua siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pukeutuu ja käyttäytyy kuin huomiota kartteleva hiirulainen, mutta tuskailee samaan aikaan kun ei ole näyttävä ja naisellinen herkkupala. Erittäin ristiriitaista.
Miten voisin korjata epäkohdan? Kun siis "rumat ne vaatteilla koreilee" eli nätit ja näyttävät vaatteethan tavallaan alleviivaisivat sitä rumuuttani. Olen itse ajatellut niin, että vapaudun tästä tilanteestani, kunhan pääsen nenä- ja leukaleikkaukseen.
Joo rumat ne vaatteilla koreilee ja kyllä aina työtä tekevälle löytyy.
Vanhaa paskaa!
Ota selvää niistä leuka- ja nenäleikkauksista sitten! Ei ne nimittäin sinua paranna tai rumuuttasi. Tiedät itse kyllä koko ajan, että olet huijari. Päänuppi sulla kaipaa suurinta huoltoa.
Luuletko, että nenä ja leukaleikkauksiin mennään vain ihan menemällä? Lyödään fyrkkaa tiskiin, että tästä nyt sitten. Kyllä se lääkärin ja psykiatrin/psykologin konsultaatiota vaatii.
Niele nyt se rumuutesi ja ala käyttäytyä kuin kauniimpi, mikäli et hlua vuosien turhaan kierteeseen. Tässä toimii sama homma kuin se, että jos alkaa käyttäytyä kuin rikas ihminen, ympäristä mukautuu siihen, Tiedän tämän kokemuksesta. Oma sisäinen asenne ratkaisee.
Tottakai menet sinne leikkaukseen! Kyllä se helpottaa elämää kummasti kun peilikuvansa katsomisesta ei tule enää paha olo.
Minullakin oli onnettomuudessa tullut suuri arpi kasvoissa ja sen korjauttaminen paransi elämänlaatua kokonaisvaltaisesti.
Plastiikkakirurgia on aivan yhtä hyvä kehon parantelun keino kuin vaikka nyt lihavalla laihdutus, tai kosmeettisista syistä hampaiden oikominen. Tai lihasten kasvatus kuntosalilla. Ei siinä ole mitään hävettävää etkä tarvitse operaatiolle kenenkään muun siunausta tai hyväksyntää. Ja luulisi että vuonna 2018 plastiikkakirurgia kosmeettisista syistä olisi ihmisille jo niin tuttu juttu, ettei sitä tarvitsisi kummastella ja paheksua.
Ja ihan roskaa että pitäisi hyväksyä vaikka terapian avulla oma rumuutensa, joka kuitenkin on korjattavissa hyvinkin pienellä toimenpiteellä. Ihan hullua. Sama kuin sanoisi lihavalle että älä laihduta vaan mene terapiaan ja hyväksy lihavuutesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja pukeutuu ja käyttäytyy kuin huomiota kartteleva hiirulainen, mutta tuskailee samaan aikaan kun ei ole näyttävä ja naisellinen herkkupala. Erittäin ristiriitaista.
Miten voisin korjata epäkohdan? Kun siis "rumat ne vaatteilla koreilee" eli nätit ja näyttävät vaatteethan tavallaan alleviivaisivat sitä rumuuttani. Olen itse ajatellut niin, että vapaudun tästä tilanteestani, kunhan pääsen nenä- ja leukaleikkaukseen.
Joo rumat ne vaatteilla koreilee ja kyllä aina työtä tekevälle löytyy.
Vanhaa paskaa!
Ota selvää niistä leuka- ja nenäleikkauksista sitten! Ei ne nimittäin sinua paranna tai rumuuttasi. Tiedät itse kyllä koko ajan, että olet huijari. Päänuppi sulla kaipaa suurinta huoltoa.
Luuletko, että nenä ja leukaleikkauksiin mennään vain ihan menemällä? Lyödään fyrkkaa tiskiin, että tästä nyt sitten. Kyllä se lääkärin ja psykiatrin/psykologin konsultaatiota vaatii.
Niele nyt se rumuutesi ja ala käyttäytyä kuin kauniimpi, mikäli et hlua vuosien turhaan kierteeseen. Tässä toimii sama homma kuin se, että jos alkaa käyttäytyä kuin rikas ihminen, ympäristä mukautuu siihen, Tiedän tämän kokemuksesta. Oma sisäinen asenne ratkaisee.
Nenänkorjausleikkaus tehdään todellakin niin helposti kun vaan iskee rahat tiskiin. Toki usein epämuodostuneessa nenässä usein on väliseinäongelmaakin eli terveydellinen aspekti joten se ei paljon perusteluita tarvitse.
Nimim. Been there done that
Ps ota selvää asioista ennenkuin tulet huutelemaan.
Älä missään nimessä ota komea kasvoista miestä vaikka saisitkin. Kompleksisi tulisi siitä vaan pahentumaan ja ero olisi varma. SEn sijaan jos otat oikein ruma kasvoisen miehen voit saada siitä itsetunto buustia.
Eivät kaikki voi olla kauniita muuten ei edes olisi koko sanaa jos ei olisi myös rumia tai tosi tavallisia. Sinä olet saanut jälkimmäisen osan. Hyväksy se ja ota elämästä kaikki mahdollinen irti.
Kuulostat aika paljon itseltäni muutama vuosi sitten. Pidin itseäni rumana enkä kelvannut kenellekään. Sitten aloin panostamaan ulkonäkööni. Myös plastiikkakirurgilla olen käynyt. Ne asiat jotka ulkonäössä häiritsee, eivät muutu mihinkään jos niille ei tee jotain. Esimerkiksi pienet huulet häiritsivät minua jo 90-luvulta lähtien. Kärsin pienistä huulista 20 vuotta kunnes lopulta uskaltauduin ”tuhlaamaan” rahaa itseeni. Nykyään saan iskuyrityksiä jatkuvasti, mutta juuri kukaan ei kelpaa minulle. Kun katson vanhoja kuvia, tajuan etten ollut edes ruma. Olin vain tylsän hiirulaisen näköinen. Minulla on välillä edelleen sellainen olo, että olen joku hiiri jota kukaan ei huomaa. Sitten välillä vaan yhtäkkiä tajuaa muiden kommenteista, etten ole enää sellainen.
Paljon voi omaa ulkonäköään muokata jos on valmis myös laittamaan rahaa siihen.
tietty luustoa ja rakennetta vähän hankalampi mutta muuten. Jos tämä on elämää suurempi asia sinulla niin investoi siihen ja muokkaa itsestäsi mieleisesi.
Eihän tuossa ole mitään androgyyniä? Varsinkaan pienessä leuassa.