Mitä ihmiselle pitää tapahtua, että hänestä tulee hyvin ymmärtäväinen muita ihmisiä ja kaikenlaisia eri asioita kohtaan?

Olemme erilaisia ja jokainen meistä saa ymmärtää tai olla ymmärtämättä. Koita ap katsoa laveammin, jos haluat, ei ole tietenkään pakko.

Kasvaa aikuiseksi.

Todennäköisesti kyseessä on joku aivokemiallinen häiriö. Tuollaisena olisi kamala elää.

Musta-valkoinen muuttuu harmaaksi kun elämänkokemus lisääntyy.

Lienee tapauskohtaista. Toisilla esimerkiksi avarakatseinen kasvatus, itselläni käytäntö: elämä on heittänyt eteen niin monimuotoista menoa, ettei ahdasmielisyydelle "jäänyt tilaa". Kiinnostus ihmiskohtaloihin ja erilaisiin lähtökohtiin. Halu ymmärtää eri toimintamalleja. Jos jonkun näkemykset eroavat kovasti omistani, "käännytyksen" sijaan koetan keskustelemalla selvittää, minkä johdosta joku kokee asiat niin eri tavalla.

"Ihminen haluaa olla rakastettu.

sen puuttuessa ihailtu

sen puuttuessa pelätty

sen puuttuessa ylenkatsottu ja inhottu.

Sielu jäätyy tyhjiössä ja haluaa olla kontaktissa mihin hintaan hyvänsä." 

Peruskoulu aikoina näin tämän tekstin kouluterveydenhoitajan odotushuoneen seinällä julisteessa. Jotenkin jäi tosi hyvin mieleen ja tuli semmoinen "ahaa"-elämys. 

Olen lukenut paljon kirjoja, faktaa ja fiktiota - niissä törmää kaikenlaiseen, joten muiden olemiset ja tekemiset eivät sitten todellisessa elämässäkään niin hämmästytä.

Vierailija kirjoitti:

"Ihminen haluaa olla rakastettu.

sen puuttuessa ihailtu

sen puuttuessa pelätty

sen puuttuessa ylenkatsottu ja inhottu.

Sielu jäätyy tyhjiössä ja haluaa olla kontaktissa mihin hintaan hyvänsä." 

Peruskoulu aikoina näin tämän tekstin kouluterveydenhoitajan odotushuoneen seinällä julisteessa. Jotenkin jäi tosi hyvin mieleen ja tuli semmoinen "ahaa"-elämys. 

Meni ihan kylmät väreet tuosta. Olen kyllä jo pitkään ajatellutkin, että huomionkipeys on rakkauden puutetta.

Ap

Luulen, että parasta on vain syntyä sellaiseksi pohdiskelijaksi. Lisäksi jos saa vanhemmiltaan lapsena tukea toisten ihmisten motiivien ymmärtämiseen, niin sitä on vaikea heittäytyä kovin yksioikoiseksi. Sen ymmärtäminen, että muut toimivat omista lähtökohdistaan käsin (ja itse omastaan), on samalla hyvin simppeliä, mutta myös vaikeaa.

Mä olen aina kokenut, että mussa on jotain vialla. Olen yrittänyt kovasti miettiä, mikä. En ole vieläkään päässyt mihinkään lopputulokseen, mutta sen puutteessa olen koettanut sitten ymmärtää toisia ihmisiä. Itseäni en aina ymmärrä vieläkään, vaikka yleensä yritän. Tai no - itseäni en myöskään oikein hyväksy.... muita ymmärrän. En osaa sanoa, hyväksynkö sitten kuitenkaan. Asiat on niin paljon helpompia aina etäältä katsottuna kuin niiden keskellä. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina kokenut, että mussa on jotain vialla. Olen yrittänyt kovasti miettiä, mikä. En ole vieläkään päässyt mihinkään lopputulokseen, mutta sen puutteessa olen koettanut sitten ymmärtää toisia ihmisiä. Itseäni en aina ymmärrä vieläkään, vaikka yleensä yritän. Tai no - itseäni en myöskään oikein hyväksy.... muita ymmärrän. En osaa sanoa, hyväksynkö sitten kuitenkaan. Asiat on niin paljon helpompia aina etäältä katsottuna kuin niiden keskellä. 

Mulla oli pitkään sama tunne, kunnes törmäsin sellaiseen ajatukseen, että tällaisessa maailmassa on normaalia tuntea ulkopuolisuutta ja voida huonosti. Olemme niin vieraantuneita perimmäisistä tuntemuksistamme, vaistoista ja luonnosta, että on luonnollisempaa kokea ettei kaikki "ole niin kuin pitäisi", kuin hyväksyä kaikki ympärillä oleva mukisematta. Lohdullista.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että parasta on vain syntyä sellaiseksi pohdiskelijaksi. Lisäksi jos saa vanhemmiltaan lapsena tukea toisten ihmisten motiivien ymmärtämiseen, niin sitä on vaikea heittäytyä kovin yksioikoiseksi. Sen ymmärtäminen, että muut toimivat omista lähtökohdistaan käsin (ja itse omastaan), on samalla hyvin simppeliä, mutta myös vaikeaa.

Muistan ala-asteelta semmosen kiusaamissarjakuvan, missä käskettiin miettiä kiusaajan kannalta. En sitä silloin ymmärtänyt, että miksi pitäisi mutta nykyään kylläkin. Kiusaajalla itsellään menee aina huonosti.

Vanheta, mä olen nyt 60vuotiaana paljon avarakatseisempi ja myötämielisempi muutoksien suhteen kuin 30vuotiaana.

Olen kyllä varmaan onnellisempikin :)

Kun elää vanhaksi, huomaa ettei millään ole oikeasti mitään väliä. Kuoleman kolkutellessa  ymmärrys lisääntyy. Kaikki on ok. Kaikki ovat ok. Maailma on ok.

MDMA.

Joillakin se on synnynnäistä, mutta jos sellaiseksi muuntuu kesken aikuisuuden, niin jokin aivoihin liittyvä häiriö.

Ollaan kuitenkin ihmismielen äärilaidalla.

Trauma tai vastaava mielenjärkytys.

Hurahtaa uskoon.