Eron harkinta seksinpuutteen takia: kannattaako odottaa, että pikkulapsivaihe on ohi ja nuorinkin koululainen?

Mulla ainakin seksi vaikuttaa ihan kaikkeen. Kun ei ole seksiä, niin kaikki on pelkkää kulissia.

Ei , kun ap rikkoisi perheen ollakseen haluttu, tarvittu ja kokeakseen kelpaavan kumppanille. Ei seksi ole oma erillinen elämä, vaan se torjunta vaikuttaa jokaiseen päivään tunnetasolla.

Ja kuka voi tuntea itsensä rakastetuksi jos puoliso torjuu sut ku ärsyttävän itikan?

Kyllä se joka on haluton on vastuussa siitä että selvittää ongelmansa. Ilman seksiä ei voi sanoa olevansa parisuhteessa, pikemminkin kämpiksiä,!!!

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/toimivasta_se…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis rikkoisit perheesi ainoastaan jyystön puutteen takia? Ei ole todellista

Hyvin ihmetelty ja jaan saman ihmetyksen. Käsittämätöntä, kyllä. Tässä apuvälineiden maailmassa, nykyaikana. Pakko olla trolli, kukaan ei oikeasti voi olla noin idiootti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis rikkoisit perheesi ainoastaan jyystön puutteen takia? Ei ole todellista

Joo parempi että hommaat salasuhteen, tärkeintähän on että perhe pysyy kasassa, sama se miten onneton on.

Aika huonosti menee, jos surkeaan oloon riittää seksin puuttuminen. Lisäksi voin sen sanoa, että oma onneton olo ei ole mitään verrattuna siihen tunteeseen, kun näkee lastensa olevan onnettomia ja voivan pahoin. Asian omakohtaisesti kokeneet tietävät varmaan mistä puhun

Olet hyvä esimerkki ihmisestä, jonka vuoksi tällaisia eroja syntyy. Et voi ymmärtää, kuinka tärkeää seksi toiselle on etkä näin ollen tue ja rakasta puolisoasi tarpeeksi, jotta löydätte ratkaisun tilanteeseen.

Puolison seksin tarvetta todella tulee kunnioittaa ja ymmärtää. Seksi on myös biologinen tarve monelle, ei valinta. Tämä on iso syy siihen, miksi ihmiset ottavat välillä järjettömiä riskejä pettämisen muodossa. En voi ikinä kuvitellakaan elämää ilman seksiä, se on merkki rakkaudesta, nautinnosta ja se on äärimmäisen kaunis tapahtuma kahden ihmisen välillä - onhan seksi kaiken elämän alku. 

Haluan puolioani niin paljon, hän on kiihottavin ja seksikkäin mies koko maailmassa. Hän tuntuu ihanalta ja olen saanut häneltä elämäni parhaimmat orgasmit. Jos hän kieltäisi minulta seksin hänen kanssaan, se murtaisi minun sydämeni, rakkauteni ja itsetuntoni. Näin käy kaikille puolisoille, jotka elävät jatkuvan torjunnan kanssa (minullakin on kokemusta, exäni pihtasi 8 vuotta). Torjunta on yksi pahimmista asioista, mitä voit "rakastamallisesi" ihmiselle tehdä ja tämä on iso merkki siitä, ettei oikeanlaista rakkautta suhteessa enää ole. On vain kumppanuus, mutta ei miehen ja naisen välistä rakkautta eikä halua. Ja se on todellakin hyvä syy eroon - oli lapsia tai ei. Eri asia toki, jos puoliso ei ole sellainen kuin sinä ja hän on todellakin valmis työstämään ongelmaa ja keksimään erilaisia ratkaisumalleja. 

Ja miksei suostu?

Haluton nainen jos välittää puolisostaan

Menee ensin gynekologille joka on erikoistunut seksuaaliongelmiin, sitten käy labroissa jos selittävää fyysistä tekijää ei löydy, nainen varaa ajan pari ja seksuaaliterapeutille ja hakee sitä kautta apua.

Haluton mies menee urologille joka on erikoistunut seksuaaliongelmiin , sitten labraan testosteroni yms kokeisiin

Jos syytä ei löydy varaa mies ajan mukisematta seksuaali ja pariterapeutille.

Ei ole kovin paljon vaadittu haluttomalta tehdä nämä ja samalla osoittaa puolisolleen että välittää tämän tunteista.

Ja ap. Sä voit varata ajan pari/seksuaaliterapeutille ja mennä sinne yksin, se voi auttaa sua ymmärtää asioita ja kestää tilannetta ehkä jopa löytämään ratksisun. Plus monesti puoliso tulee perässä

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei todellakaan ole ”hyvin” ja seksinpuutteen takia vielä huonommin. Ei suostu pariterapiaan. Olen saanut selityksiä haluttomuuteen enkä ole jaksanut huomioida niitä parhaalla mahdollisella tavalla, koska kärsin itse niin kovasti pitkään jatkuneesta huomion puutteesta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis rikkoisit perheesi ainoastaan jyystön puutteen takia? Ei ole todellista

Joo parempi että hommaat salasuhteen, tärkeintähän on että perhe pysyy kasassa, sama se miten onneton on.

Aika huonosti menee, jos surkeaan oloon riittää seksin puuttuminen. Lisäksi voin sen sanoa, että oma onneton olo ei ole mitään verrattuna siihen tunteeseen, kun näkee lastensa olevan onnettomia ja voivan pahoin. Asian omakohtaisesti kokeneet tietävät varmaan mistä puhun

Olet hyvä esimerkki ihmisestä, jonka vuoksi tällaisia eroja syntyy. Et voi ymmärtää, kuinka tärkeää seksi toiselle on etkä näin ollen tue ja rakasta puolisoasi tarpeeksi, jotta löydätte ratkaisun tilanteeseen.

Puolison seksin tarvetta todella tulee kunnioittaa ja ymmärtää. Seksi on myös biologinen tarve monelle, ei valinta. Tämä on iso syy siihen, miksi ihmiset ottavat välillä järjettömiä riskejä pettämisen muodossa. En voi ikinä kuvitellakaan elämää ilman seksiä, se on merkki rakkaudesta, nautinnosta ja se on äärimmäisen kaunis tapahtuma kahden ihmisen välillä - onhan seksi kaiken elämän alku. 

Haluan puolioani niin paljon, hän on kiihottavin ja seksikkäin mies koko maailmassa. Hän tuntuu ihanalta ja olen saanut häneltä elämäni parhaimmat orgasmit. Jos hän kieltäisi minulta seksin hänen kanssaan, se murtaisi minun sydämeni, rakkauteni ja itsetuntoni. Näin käy kaikille puolisoille, jotka elävät jatkuvan torjunnan kanssa (minullakin on kokemusta, exäni pihtasi 8 vuotta). Torjunta on yksi pahimmista asioista, mitä voit "rakastamallisesi" ihmiselle tehdä ja tämä on iso merkki siitä, ettei oikeanlaista rakkautta suhteessa enää ole. On vain kumppanuus, mutta ei miehen ja naisen välistä rakkautta eikä halua. Ja se on todellakin hyvä syy eroon - oli lapsia tai ei. Eri asia toki, jos puoliso ei ole sellainen kuin sinä ja hän on todellakin valmis työstämään ongelmaa ja keksimään erilaisia ratkaisumalleja. 

Lisään vielä, että tuo suhde, jossa minulta evättiin seksiä 8 vuotta (toki sitä oli silloin tällöin, mutta se oli toiselle niin vastenmielistä, että se tuntui lähinnä pahalta) päättyi tietysti seksin puutteeseen. Mies ei suostunut asiasta puhumaan, ei asiaa hoitamaan eikä missään nimessä korjaamaan. Olen normaalipainoinen, normaali nainen, joka meikkaa, laittautuu ja pitää itsestään paljon huolta. Kysyin mieheltä vuosia selityksiä, kunnes mies lopulta jätti minut.

Väitän, että seksin puute on sitä, ettei toista enää rakasta. Tai rakastaa, kuten itsestäänselvyyttä, mutta ei kumppanina. Miksi ei voi suoraan sanoa, etten sinua enää halua enkä rakasta niinkuin naista/miestä rakastetaan? Todella törkeää antaa toisen elää ikuisessa torjunnassa, tuskassa ja pahassa olossa, kun ei itsestään saa totuutta ulos. 

ja mitkähän ne syyt on ? Jos saa kysyä. Mä olin kanssa viimeset 6kk niin että en myöntänyt tehneeni mitään väärää, olin vittumainen, sanallisesti hyökkäävä, ärsyttävä.

Koska en enää kestänyt yhtään torjuntaa, enkä halunnut olla miehelleni vain reikä johon kyllä omat tarpeet tyydytettäisiin mutta jos ei itteä satu haluttaa niin vähät välitti siitä miltä musta tuntui tulla torjutuksi. Niinpä silloin harvoin kun mies teki aloitteen minä torjuin sen. kartoin myös muuta läheisyyttä, en halunnut haluta.

Aloin olla kännykällä aina kun oltiin kaksin, mieluummin keskityin Someen kuin olisin kiihottunut ja katsonut kuinka mies ilmekkään värähtämättä ennemmin mättää sipsii naamaansa.

Mun näkökulmasta ensisijainen ongelma oli miehen haluttomuus, ja se ettei yrittänytkään tehdä asialle mitään, ei voinut keskustella asiasta. Kaikki muu seurasi sitä.

Kysyin monta kertaa mikä on vialla kun ei halua, vastas aina en tiedä!!!

Oletko ehdottanut seksuaali- tai pariterapiaa? Itse olen haluton osapuoli suhteessa. Haluttomuudelleni on olemassa tietyt syyt, joita olen useasti kertonut toiselle osapuolelle. Hän ei ole halunnut tehdä asioiden muuttamisen eteen mitään, ainut ongelma hänen näkökulmastaan on vähäinen seksi.[/quote]

Se seksittömyys on todellakin vain seuraus jostain. Sille malttavalle odottajalle vaan voi käydä niin kuin mulle, että kun ne halut lopulta "palaa", niin syyksi paljastuukin toinen ihminen. Vähän aikaa kyllä olin katkerakin, mutta onneksi se meni nopeasti ohi.

Toisilleen oikeat ihmiset eivät lopeta seksiä, kuin välttämättömimmän edessä. Jos kokee, että siitä voi parisuhteessa luopua, on liekki toiseen sammunut. Joillakin tosin tie haluttomuuteen menee huonon itsetunnon kautta, mutta silloinkin voi olla ulkopuolisen oikein valitut sanat, jotka saa toisen pettämään. Eli ei ne halut itsessään kovinkaan usein oikeasti kuole vuosiksi.

Olen käynyt pariterapeutilla jo yksin kolmisen vuotta sitten, jolloin seksiä oli vielä vähän enemmän kuin nyt ja siitä se on vain vähentynyt, eli ei siitä terapiasta tietenkään mitään apua ollut. Raivostuttaa miten aina kaikkiin ihmissuhdeonelmiin ehdotetaan keskustelua ja/tai terapiaa, vaikka ne eivät todellakaan aina auta. Ap

Siihen vähäiseen seksiin ei useinkaan ole syynä ongelmat itse seksissä, syitä voi olla hyvinkin monia. Tuo pikkulapsivaihe tekee todellakin sen että normaalisti ei ole paikkaa, aikaa eikä voimia ryhtyä mihinkään seksin harrasteluun. Tilanteeseen alkaa tottua, ja rupee toisella tai molemmilla tuntumaan ettei tässä halutakaan, vaikka tilanteen aiheuttaa ns. ulkopuolinen tekijä. Toiset ovat enemmän ja toiset vähemmän herkkiä tälle. Ja ei luvassa ole parannusta ihan vähään aikaan. Tollaiset teinit ne tämän kannalta kaikkein pahimpia ovat. Valvovat yömyöhään, aamulla saattavat yllättää millioin mitenkin, eivät suostu yhdessä menemään mihinkään yökylään ja koko ajan pitää keksiä jotain ohjelmaa tai olla jossain jutussa mukana. Joutuu melkeinpä lähtemään kahdestaan johonkin hotellilomalle, mutta ei siihenkän ole mahdollisuuksia kovin usein.

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt pariterapeutilla jo yksin kolmisen vuotta sitten, jolloin seksiä oli vielä vähän enemmän kuin nyt ja siitä se on vain vähentynyt, eli ei siitä terapiasta tietenkään mitään apua ollut. Raivostuttaa miten aina kaikkiin ihmissuhdeonelmiin ehdotetaan keskustelua ja/tai terapiaa, vaikka ne eivät todellakaan aina auta. Ap

Itseasiassa seksiongelmiin auttaa parhaiten juuri kommunikoiminen. 

Tosin, nyt alkaa entistä enemmän näyttää että sulla on jonkinsortin asenneongelma. Oletko kokoajan iholla ja ehdottelemassa? Onko muuta koskettelua, halailua, läheisyyttä, intiimiyttä kuin seksi? Vai kosketatko puolisoasi vain kun olet orgasmin tarpeessa? Sanoit aiemmin, että seksi on orgasmiin tähtäävää yhteistä toimintaa. Jos koko touhunne pyörii orgasmin, eikä läheisyyden ympärillä, on helppoa ymmärtää, miksi toista ei enää kiinnosta. 

Nää pihtarit, itsekkäät kuspäiset ihmiset ei ymmärrä sitä että ongelman jatkuessa pitkään voi olla että ei torjuttu ei halua muunlaista läheisyyttä kuin seksiin johtavaa, koska kuka nyt haluaisi taas huomata että tälläkään kertaa en kelvannut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt pariterapeutilla jo yksin kolmisen vuotta sitten, jolloin seksiä oli vielä vähän enemmän kuin nyt ja siitä se on vain vähentynyt, eli ei siitä terapiasta tietenkään mitään apua ollut. Raivostuttaa miten aina kaikkiin ihmissuhdeonelmiin ehdotetaan keskustelua ja/tai terapiaa, vaikka ne eivät todellakaan aina auta. Ap

Itseasiassa seksiongelmiin auttaa parhaiten juuri kommunikoiminen. 

Tosin, nyt alkaa entistä enemmän näyttää että sulla on jonkinsortin asenneongelma. Oletko kokoajan iholla ja ehdottelemassa? Onko muuta koskettelua, halailua, läheisyyttä, intiimiyttä kuin seksi? Vai kosketatko puolisoasi vain kun olet orgasmin tarpeessa? Sanoit aiemmin, että seksi on orgasmiin tähtäävää yhteistä toimintaa. Jos koko touhunne pyörii orgasmin, eikä läheisyyden ympärillä, on helppoa ymmärtää, miksi toista ei enää kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Nää pihtarit, itsekkäät kuspäiset ihmiset ei ymmärrä sitä että ongelman jatkuessa pitkään voi olla että ei torjuttu ei halua muunlaista läheisyyttä kuin seksiin johtavaa, koska kuka nyt haluaisi taas huomata että tälläkään kertaa en kelvannut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt pariterapeutilla jo yksin kolmisen vuotta sitten, jolloin seksiä oli vielä vähän enemmän kuin nyt ja siitä se on vain vähentynyt, eli ei siitä terapiasta tietenkään mitään apua ollut. Raivostuttaa miten aina kaikkiin ihmissuhdeonelmiin ehdotetaan keskustelua ja/tai terapiaa, vaikka ne eivät todellakaan aina auta. Ap

Itseasiassa seksiongelmiin auttaa parhaiten juuri kommunikoiminen. 

Tosin, nyt alkaa entistä enemmän näyttää että sulla on jonkinsortin asenneongelma. Oletko kokoajan iholla ja ehdottelemassa? Onko muuta koskettelua, halailua, läheisyyttä, intiimiyttä kuin seksi? Vai kosketatko puolisoasi vain kun olet orgasmin tarpeessa? Sanoit aiemmin, että seksi on orgasmiin tähtäävää yhteistä toimintaa. Jos koko touhunne pyörii orgasmin, eikä läheisyyden ympärillä, on helppoa ymmärtää, miksi toista ei enää kiinnosta. 

Lainaamasi viestin kirjoittaja ei ole pihtari, vaikkei se sinulle nyt varsinaisesti kuulukaan, vaan harrastaa seksiä vähintään 5 kertaa viikossa rakastamansa ihmisen kanssa. Viime sunnuntaina kolmesti. Harmi, ettemme näe ihan joka päivä kullan kanssa, niin välillä menee joitain päiviä ilman. Silti yritän ymmärtää myös niitä, joita ei seksitouhut kiinnosta, se on nimittäin kahden kauppaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt pariterapeutilla jo yksin kolmisen vuotta sitten, jolloin seksiä oli vielä vähän enemmän kuin nyt ja siitä se on vain vähentynyt, eli ei siitä terapiasta tietenkään mitään apua ollut. Raivostuttaa miten aina kaikkiin ihmissuhdeonelmiin ehdotetaan keskustelua ja/tai terapiaa, vaikka ne eivät todellakaan aina auta. Ap

Itseasiassa seksiongelmiin auttaa parhaiten juuri kommunikoiminen. 

Tosin, nyt alkaa entistä enemmän näyttää että sulla on jonkinsortin asenneongelma. Oletko kokoajan iholla ja ehdottelemassa? Onko muuta koskettelua, halailua, läheisyyttä, intiimiyttä kuin seksi? Vai kosketatko puolisoasi vain kun olet orgasmin tarpeessa? Sanoit aiemmin, että seksi on orgasmiin tähtäävää yhteistä toimintaa. Jos koko touhunne pyörii orgasmin, eikä läheisyyden ympärillä, on helppoa ymmärtää, miksi toista ei enää kiinnosta. 

Entä jos toinen on sanonut monta kertaa, että mitä enemmän asiasta puhun, sitä vähemmän haluttaa? Kommunikointi on siis vain vähentänyt seksiä edelleen. Olen tehnyt tänä vuonna yhden aloitteen ja saanut pakit, toisen aloitteesta seksiä on ollut kolme kertaa (itse en ikinä kieltäydy). Eli en tosiaan ole jatkuvasti ehdottelemassa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jospa kokeilisi sellaista systeemiä että teen aloitteen kerran kuussa kahden vuoden ajan ja jos pakkeja tulee enemmän kuin seksikertoja, sanon että nyt aion alkaa harrastaa säännöllistä seksiä ja jos ei kotona onnistu, jossain muualla sitten. Ap

Miksi ihmeessä odottaisit kaksi vuotta? Ei se kumppanisi ala sinua sen enempää haluta. On vain tyytyväinen, kun et vonkaa kuin kerran kuussa. Juttujesi perusteella seksielämänne on ollut epätyydyttävää jo vuosia.

Minä olisin lähtenyt ajat sitten.

Ihmettelen aina miten tämänlaisissa tarinoissa vastaajien mielestä seksi on biologinen tarve ja välttämättömyys, mutta sinkkumiehille kommentoidaan vastaavassa tilanteessa tyyliin: "voivoi sullahan on käsi"

Sihteeriopistolla kerrotiin että seksin puute on saituutta

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt pariterapeutilla jo yksin kolmisen vuotta sitten, jolloin seksiä oli vielä vähän enemmän kuin nyt ja siitä se on vain vähentynyt, eli ei siitä terapiasta tietenkään mitään apua ollut. Raivostuttaa miten aina kaikkiin ihmissuhdeonelmiin ehdotetaan keskustelua ja/tai terapiaa, vaikka ne eivät todellakaan aina auta. Ap

Olisikohan osasyy siihen, ettei terapia ole auttanut se, että toinen osapuoli ei ole ollut halukas työstämään suhteen ongelmia. Hyvä, että olet kuitenkin yrittänyt tuotakin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei todellakaan ole ”hyvin” ja seksinpuutteen takia vielä huonommin. Ei suostu pariterapiaan. Olen saanut selityksiä haluttomuuteen enkä ole jaksanut huomioida niitä parhaalla mahdollisella tavalla, koska kärsin itse niin kovasti pitkään jatkuneesta huomion puutteesta. Ap

Tässä varmaan kuitenkin piilee ratkaisun avaimet. Pitää muuttaa omaa toimintaansa, ei voi vain saada, vaikka ei itse jaksa tehdä asian parantamiseksi mitään.

Vierailija kirjoitti:

ja mitkähän ne syyt on ? Jos saa kysyä. Mä olin kanssa viimeset 6kk niin että en myöntänyt tehneeni mitään väärää, olin vittumainen, sanallisesti hyökkäävä, ärsyttävä.

Koska en enää kestänyt yhtään torjuntaa, enkä halunnut olla miehelleni vain reikä johon kyllä omat tarpeet tyydytettäisiin mutta jos ei itteä satu haluttaa niin vähät välitti siitä miltä musta tuntui tulla torjutuksi. Niinpä silloin harvoin kun mies teki aloitteen minä torjuin sen. kartoin myös muuta läheisyyttä, en halunnut haluta.

Aloin olla kännykällä aina kun oltiin kaksin, mieluummin keskityin Someen kuin olisin kiihottunut ja katsonut kuinka mies ilmekkään värähtämättä ennemmin mättää sipsii naamaansa.

Mun näkökulmasta ensisijainen ongelma oli miehen haluttomuus, ja se ettei yrittänytkään tehdä asialle mitään, ei voinut keskustella asiasta. Kaikki muu seurasi sitä.

Kysyin monta kertaa mikä on vialla kun ei halua, vastas aina en tiedä!!!

Oletko ehdottanut seksuaali- tai pariterapiaa? Itse olen haluton osapuoli suhteessa. Haluttomuudelleni on olemassa tietyt syyt, joita olen useasti kertonut toiselle osapuolelle. Hän ei ole halunnut tehdä asioiden muuttamisen eteen mitään, ainut ongelma hänen näkökulmastaan on vähäinen seksi.

Meillä haluttomuuden syntyyn vaikutti monet syyt, joiden summa nykyinen tilanne on. Tiivistettynä mies petti lupauksensa eräässä minulle tärkeässä asiassa, torjui yritykseni keskustella ja pakeni paikalta joka kerta, kun otin asian puheeksi, ei tukenut minua eräässä isossa muutoksessa vaan päinvastoin vähätteli asiaa toistuvasti erään toisen hlön säestyksellä. Lisäksi muutama muu asia joissa koen, että minun yli voi kävellä jatkuvasti em. toisen hlön miellytämisen kustannuksella. Tiivistettynä muut parisuhteen vaikeudet heijastuvat meillä makuukamarin puolelle. Ei kiinnosta olla miehen kassien tyhjennysalustana.

Mitä mieltä olette siitä, että seksiä kyllä olisi riittämiin, mutta vääränlaista? Eli että puoliso ei ota todesta omia toivomuksia, vaan uskoo itse tietävänsä paremmin, mitä haluan ja mistä tykkään. Asiasta on keskusteltu aloitteestani, mutta puoliso suhtautuu torjuvasti. Aluksi haukkui toiveeni ja suuttui. Nykyään vetäytyy, alkaa teeskennellä sairasta tms eli lopettaa seksin harrastamisen ja ottaa muutenkin etäisyyttä. Eli mun pitäisi olla tyytyväinen siihen, mitä saa, eikä toivoa muuta.

Tuntuu pieneltä erota tämän takia, kun ollaan lapsiperhe ja muuten menee hyvin. Tumtuu silti, että elämästäni puuttuu jotain tärkeää.