Lue keskustelun säännöt.
Miten lasten lukutaitoa voisi parantaa?
18.04.2018 |
Nyt on lasten vähäinen lukeminen ja huono lukutaito taas tapetilla. Olen suoraan sanoen kurkkuani myöten täynnä tätä vanhempien syyllistämistä. Sitä nyt voikin mielestäni paheksua ja ihmetellä, jos joku suhtautuu nuivasti lasten lukuharrastukseen, mutta en ymmärrä sitä, miksi lasten lukutaito on nyt yhtäkkiä ihan vanhempien vastuulla. Olen syntynyt 70-luvulla ja vaikka itse olin oikea lukutoukka, kuten olen edelleenkin, niin luulen, että eivät silloinkaan kaikki lukeneet vapaa-ajallaan ja silti valtaosasta tuli lukutaitoisia.
Jos koulussa olisi jatkuvasti, joka luokka-asteella, vaikkapa yksi lukutunti viikossa, väitän, että jo se riittäisi riittävän hyvään lukutaitoon. Äidinkieltä on mielestäni koulussa aika paljon, mutta silti eivät resurssit riitä lukemisen opettamiseen. Jos romaaneja luetaan, aika usein ne ovat sitten kotiläksyinä. Jos läksyihin muuten menee parikymmentä minuuttia päivässä, mutta romaania pitäisi lukea tunteja, on varmaan aika selvää, ettei lukeminen ala kiinnostaa nuorta, joka ei ole muutenkaan kiinnostunut. Sitä en ymmärrä ollenkaan, miksi jokaisen pitäisi erikseen harrastaa lukemista, jos jo on riittävän hyvä lukija. Eihän ihmisten vapaa-ajan käyttöä nyt muutenkaan yleensä kytätä, mitä nyt liikuntaa voisi hieman harrastaa.
Toivoisin, että koulukin kantaisi vastuunsa asiassa, kun siellä äidinkielen tunneilla vuosien saatossa satoja tunteja kuitenkin istutaan. Ei meitä vanhempia velvoiteta myöskään opettamaan lapsillemme vaikka ruotsia, yhtälöitä tai kemian kaavoja vaan ajatellaan, että niiden opettaminen kuuluu koululle. Mikä siinä olisi niin mahdotonta, että äidinkielen tunneilla luettaisiin?
Kommentit (14)
Koulussa tehdään lukudiplomi, siellä luetaan kirjoja, useimmissa kouluissa on jopa oma kirjasto, suurin osa opettajista käyttää lapsia kirjastossa.
Silti se on se koti, joka viime kädessä on asiasta vastuussa. Edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidinkielen tunteihin on sitten 1970-luvun lisätty paljon uutta oppimissisältöä. Medialukutaito, kuvalukutaito, nettietiketti, jne. Nämä syö sitä aikaa, jota voitaisiin käyttää tekstin lukemiseen. Myös suulliset esiintymistaidot ovat perinteisesti olleet eniten oppiaineista äidinkielen opetuksen vastuulla.
Kielten opettajana kyllä huomaa, että esim. kieliopin opetusta on vähennetty. Ennen oli itsestään selvää, että yläkoululaiset tunsivat lauseenjäsenet. Nyt suurin osa ei ole koskaan kuullutkaan predikaatista tai objektista.
Lukemaan opettelua pitäisi aikaistaa. Viisivuotiaat olisivat hyvässä iässä ja heille löytyy paljon sopivan helppoa ja lapsellista luettavaa. Ekaluokkalainen joka ei osaa kunnolla lukea, ei löydä kehitystasolleen sopivaa luettavaa (johon lukutaito riittäisi) eikä ikinä kiinnostu lukemisesta, kun se ei anna hänelle mitään. Heikompikin lukija saa tunne-elämyksiä peleistä ja telkkarista. Kirja on huomattavasti vaativampi.
Vierailija kirjoitti:
Lukemaan opettelua pitäisi aikaistaa. Viisivuotiaat olisivat hyvässä iässä ja heille löytyy paljon sopivan helppoa ja lapsellista luettavaa. Ekaluokkalainen joka ei osaa kunnolla lukea, ei löydä kehitystasolleen sopivaa luettavaa (johon lukutaito riittäisi) eikä ikinä kiinnostu lukemisesta, kun se ei anna hänelle mitään. Heikompikin lukija saa tunne-elämyksiä peleistä ja telkkarista. Kirja on huomattavasti vaativampi.
Tämä on ihan totta. 5-vuotiaat on yleensä hyvässä herkkyysvaiheessa, eikä heillä ole yleensä vielä älylaitteitakaan viemässä kaikkea mielenkiintoa.
Briteissäkin lapset opetetaan 5-vuotiana lukemaan vaikka enkkua on vaikeampi oppia lukemaan kuin suomea.
Vierailija kirjoitti:
Äidinkielen tunteihin on sitten 1970-luvun lisätty paljon uutta oppimissisältöä. Medialukutaito, kuvalukutaito, nettietiketti, jne. Nämä syö sitä aikaa, jota voitaisiin käyttää tekstin lukemiseen. Myös suulliset esiintymistaidot ovat perinteisesti olleet eniten oppiaineista äidinkielen opetuksen vastuulla.
Kielten opettajana kyllä huomaa, että esim. kieliopin opetusta on vähennetty. Ennen oli itsestään selvää, että yläkoululaiset tunsivat lauseenjäsenet. Nyt suurin osa ei ole koskaan kuullutkaan predikaatista tai objektista.
Tätä olen tosiaan miettinyt, että vaikka lukutaito on minustakin siis kaiken perusta, siihen ei koulussa panosteta, kun pitää mennä jossain kehityksen aallonharjalla. Meidän lastemme alakoulussa on kyllä vielä kieliopin perusteet opetettu, mutta ihmettelen kyllä, mitä niissä kouluissa sitten tehdään, joissa ei lueta eikä opeteta kielioppia. Muistan muuten omiltakin kouluajoiltani, että meillä oli näytelmätunti ihan säännöllisesti, siis oppilaat keksivät sinne ohjelmaa, eli ei se esiintyminenkään ihan uusi juttu ole.
Totta kai minustakin on hyvä, että lapsia kannustetaan lukemaan, kotona on hyvä olla kirjoja, on hyvä jos vanhemmat näyttävät esimerkkiä. Kaikki tämä toteutuu esim. meillä, mutta noin yleisenä linjana minusta on huolestuttavaa, jos aiemmin koululle kuuluneet tehtävät hivutetaan nyt vanhempien kontolle. Edelleen väitän, että "ennen" vanhemmat eivät kantaneet erityistä huolta lasten lukemaan oppimisesta, lukutaidon kehittymisestä jne. vaan se oli koulun tehtävä. Kyllä olisi aika pitkään katsottu, jos vanhempia olisi velvoitettu itsekin lukemaan romaaneja ihan siksi, että he näyttäisivät esimerkkiä; olisi kyllä jyrähdetty, että koulu hoitakoon oman hommansa, minä teen vähäisellä vapaa-ajallani mitä haluan.
Eniten minua ärsyttää se moralisoiva sävy, joka näissä puheissa usein on: hyvät vanhemmat lukevat itse, joten ne ei-lukevat ovat sitten... Ei se lukeminen sellaista rakettitiedettä ole, etteikö sitä voisi koulussa opettaa. Mielestäni kodin lukuharrastuksen ja -innostuksen pitäisi olla sellaista mukavaa, hyödyllistä lisää siihen koulun panoksen päälle, ei kaiken perusta - kun ei se ole ollut ennenkään. Ja ihan raaka tosiasia lienee, että kaikki oppilaat eivät tule kodeista, jotka antaisivat parhaat eväät oppimiseen: suomalaisen koululaitoksen paras piirre on ollut ehkä juuri se, että se on antanut mahdollisuuksia niillekin oppilaille, jotka muuten "syntyperänsä" takia putoaisivat kelkasta. Mitä enemmän koulu sälyttää tehtäviä vanhemmille, sitä isommaksi kasvaa taas juopa ns. hyvistä ja huonoista kodeista tulevien lasten välille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytä itse esimerkkiä, lue lapsille, käytä kirjastossa, kannusta mutta älä pakota.
Kannattaa muistaa vanha sanonta, että hevosen voi taluttaa veden äärelle mutta ei pakottaa juomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukemaan opettelua pitäisi aikaistaa. Viisivuotiaat olisivat hyvässä iässä ja heille löytyy paljon sopivan helppoa ja lapsellista luettavaa. Ekaluokkalainen joka ei osaa kunnolla lukea, ei löydä kehitystasolleen sopivaa luettavaa (johon lukutaito riittäisi) eikä ikinä kiinnostu lukemisesta, kun se ei anna hänelle mitään. Heikompikin lukija saa tunne-elämyksiä peleistä ja telkkarista. Kirja on huomattavasti vaativampi.
Tämä on ihan totta. 5-vuotiaat on yleensä hyvässä herkkyysvaiheessa, eikä heillä ole yleensä vielä älylaitteitakaan viemässä kaikkea mielenkiintoa.
Briteissäkin lapset opetetaan 5-vuotiana lukemaan vaikka enkkua on vaikeampi oppia lukemaan kuin suomea.
Niin. Edelleen. Kotona voi opettaa. Itse opin nelivuotiaana, omat lapseni viisivuotiaina.
t. toimittaja, kirjailijan tytär
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidinkielen tunteihin on sitten 1970-luvun lisätty paljon uutta oppimissisältöä. Medialukutaito, kuvalukutaito, nettietiketti, jne. Nämä syö sitä aikaa, jota voitaisiin käyttää tekstin lukemiseen. Myös suulliset esiintymistaidot ovat perinteisesti olleet eniten oppiaineista äidinkielen opetuksen vastuulla.
Kielten opettajana kyllä huomaa, että esim. kieliopin opetusta on vähennetty. Ennen oli itsestään selvää, että yläkoululaiset tunsivat lauseenjäsenet. Nyt suurin osa ei ole koskaan kuullutkaan predikaatista tai objektista.
Tätä olen tosiaan miettinyt, että vaikka lukutaito on minustakin siis kaiken perusta, siihen ei koulussa panosteta, kun pitää mennä jossain kehityksen aallonharjalla. Meidän lastemme alakoulussa on kyllä vielä kieliopin perusteet opetettu, mutta ihmettelen kyllä, mitä niissä kouluissa sitten tehdään, joissa ei lueta eikä opeteta kielioppia. Muistan muuten omiltakin kouluajoiltani, että meillä oli näytelmätunti ihan säännöllisesti, siis oppilaat keksivät sinne ohjelmaa, eli ei se esiintyminenkään ihan uusi juttu ole.
Totta kai minustakin on hyvä, että lapsia kannustetaan lukemaan, kotona on hyvä olla kirjoja, on hyvä jos vanhemmat näyttävät esimerkkiä. Kaikki tämä toteutuu esim. meillä, mutta noin yleisenä linjana minusta on huolestuttavaa, jos aiemmin koululle kuuluneet tehtävät hivutetaan nyt vanhempien kontolle. Edelleen väitän, että "ennen" vanhemmat eivät kantaneet erityistä huolta lasten lukemaan oppimisesta, lukutaidon kehittymisestä jne. vaan se oli koulun tehtävä. Kyllä olisi aika pitkään katsottu, jos vanhempia olisi velvoitettu itsekin lukemaan romaaneja ihan siksi, että he näyttäisivät esimerkkiä; olisi kyllä jyrähdetty, että koulu hoitakoon oman hommansa, minä teen vähäisellä vapaa-ajallani mitä haluan.
Eniten minua ärsyttää se moralisoiva sävy, joka näissä puheissa usein on: hyvät vanhemmat lukevat itse, joten ne ei-lukevat ovat sitten... Ei se lukeminen sellaista rakettitiedettä ole, etteikö sitä voisi koulussa opettaa. Mielestäni kodin lukuharrastuksen ja -innostuksen pitäisi olla sellaista mukavaa, hyödyllistä lisää siihen koulun panoksen päälle, ei kaiken perusta - kun ei se ole ollut ennenkään. Ja ihan raaka tosiasia lienee, että kaikki oppilaat eivät tule kodeista, jotka antaisivat parhaat eväät oppimiseen: suomalaisen koululaitoksen paras piirre on ollut ehkä juuri se, että se on antanut mahdollisuuksia niillekin oppilaille, jotka muuten "syntyperänsä" takia putoaisivat kelkasta. Mitä enemmän koulu sälyttää tehtäviä vanhemmille, sitä isommaksi kasvaa taas juopa ns. hyvistä ja huonoista kodeista tulevien lasten välille.
ap
Suurempi ongelma on se että kouluille sälytetään se mikä ennen oli kotien tehtävä. Esim käytös, tavat jne.
Vierailija kirjoitti:
Lukemaan opettelua pitäisi aikaistaa. Viisivuotiaat olisivat hyvässä iässä ja heille löytyy paljon sopivan helppoa ja lapsellista luettavaa. Ekaluokkalainen joka ei osaa kunnolla lukea, ei löydä kehitystasolleen sopivaa luettavaa (johon lukutaito riittäisi) eikä ikinä kiinnostu lukemisesta, kun se ei anna hänelle mitään. Heikompikin lukija saa tunne-elämyksiä peleistä ja telkkarista. Kirja on huomattavasti vaativampi.
Hyvä huomio. Olen itsekin ajatellut, että ne ihan yksinkertaiset kirjat juuri lukemaan oppineille/opetteleville ovat vähän "lapsellisia" esim. 7-vuotiaalle. Ja tuo on tosiaan oma juttunsa, että mm. tietokonepelit antavat välittömiä palkkioita toisin kuin lukeminen. Tänään juuri kuuntelin radiosta ohjelmaa, jossa äidinkielenopettaja sanoi, että monilla ei-lukevilla lapsilla ja nuorilla on se käsitys, että kirjan pitäisi heti, siis aivan heti, tempaista mukaansa, jos se on hyvä. Näinhän ei aina ole. Alussa pitäisi pystyä rauhassa keskittymään jonkin aikaa, eikä odottaa mitään välitöntä palkkiota. Mutta missä tässä maailmassa enää arvostetaan rauhassa keskittymistä, ei edes koulussa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidinkielen tunteihin on sitten 1970-luvun lisätty paljon uutta oppimissisältöä. Medialukutaito, kuvalukutaito, nettietiketti, jne. Nämä syö sitä aikaa, jota voitaisiin käyttää tekstin lukemiseen. Myös suulliset esiintymistaidot ovat perinteisesti olleet eniten oppiaineista äidinkielen opetuksen vastuulla.
Kielten opettajana kyllä huomaa, että esim. kieliopin opetusta on vähennetty. Ennen oli itsestään selvää, että yläkoululaiset tunsivat lauseenjäsenet. Nyt suurin osa ei ole koskaan kuullutkaan predikaatista tai objektista.
Tätä olen tosiaan miettinyt, että vaikka lukutaito on minustakin siis kaiken perusta, siihen ei koulussa panosteta, kun pitää mennä jossain kehityksen aallonharjalla. Meidän lastemme alakoulussa on kyllä vielä kieliopin perusteet opetettu, mutta ihmettelen kyllä, mitä niissä kouluissa sitten tehdään, joissa ei lueta eikä opeteta kielioppia. Muistan muuten omiltakin kouluajoiltani, että meillä oli näytelmätunti ihan säännöllisesti, siis oppilaat keksivät sinne ohjelmaa, eli ei se esiintyminenkään ihan uusi juttu ole.
Totta kai minustakin on hyvä, että lapsia kannustetaan lukemaan, kotona on hyvä olla kirjoja, on hyvä jos vanhemmat näyttävät esimerkkiä. Kaikki tämä toteutuu esim. meillä, mutta noin yleisenä linjana minusta on huolestuttavaa, jos aiemmin koululle kuuluneet tehtävät hivutetaan nyt vanhempien kontolle. Edelleen väitän, että "ennen" vanhemmat eivät kantaneet erityistä huolta lasten lukemaan oppimisesta, lukutaidon kehittymisestä jne. vaan se oli koulun tehtävä. Kyllä olisi aika pitkään katsottu, jos vanhempia olisi velvoitettu itsekin lukemaan romaaneja ihan siksi, että he näyttäisivät esimerkkiä; olisi kyllä jyrähdetty, että koulu hoitakoon oman hommansa, minä teen vähäisellä vapaa-ajallani mitä haluan.
Eniten minua ärsyttää se moralisoiva sävy, joka näissä puheissa usein on: hyvät vanhemmat lukevat itse, joten ne ei-lukevat ovat sitten... Ei se lukeminen sellaista rakettitiedettä ole, etteikö sitä voisi koulussa opettaa. Mielestäni kodin lukuharrastuksen ja -innostuksen pitäisi olla sellaista mukavaa, hyödyllistä lisää siihen koulun panoksen päälle, ei kaiken perusta - kun ei se ole ollut ennenkään. Ja ihan raaka tosiasia lienee, että kaikki oppilaat eivät tule kodeista, jotka antaisivat parhaat eväät oppimiseen: suomalaisen koululaitoksen paras piirre on ollut ehkä juuri se, että se on antanut mahdollisuuksia niillekin oppilaille, jotka muuten "syntyperänsä" takia putoaisivat kelkasta. Mitä enemmän koulu sälyttää tehtäviä vanhemmille, sitä isommaksi kasvaa taas juopa ns. hyvistä ja huonoista kodeista tulevien lasten välille.
ap
Suurempi ongelma on se että kouluille sälytetään se mikä ennen oli kotien tehtävä. Esim käytös, tavat jne.
Näinkin voi olla. Tuntuu, että homma kääntyy ihan nurin: kotona pitäisi opettaa lukemaan ym. tietoja ja taitoja, kun taas kouluun mennään opettelemaan toisten ihmisten oikeaa kohtelua ja moraalia...
ap
Mitä kouluopetuksesta poistetaan, jotta saadaan tunti/puolituntia lukuaikaa joka päivä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä kouluopetuksesta poistetaan, jotta saadaan tunti/puolituntia lukuaikaa joka päivä?
En usko, että nyt ihan tuntia päivässä tarvitsekaan lukea koulussa. Itse en siis ole mikään opettaja ammatiltani, mutta näin maallikkona kuvittelisin, että äidinkielen opetusta voisi järkeistää niin, että siellä oppisi lukemaan. Täällä joku jo kirjoitti, että kun ei siellä enää kielioppiakaan opeteta, niin mitä siellä sitten tehdään? Medialukutaitoa ilman lukemista monta tuntia viikossa? Ei kai nyt matikassakaan ajatella, että maailma on täynnä uutta, ei me täällä enää mitään jakolaskua opeteta, opetetaan ihan uutta, koti huolehtikoon jakolaskusta. Kunhan ihmettelen.
Tarkoitukseni ei ole, että vanhempien pitäisi voida luistaa kaikista vastuista lastensa suhteen, mutta oikeasti jos lukemaan opettelu (ja pikku hiljaa muut taidot?) sälytetään vanhemmille ja kun katsotaan, millaista porukkaa osa vanhemmista on (anteeksi vaan), niin ei kyllä lasten etua ajatella. Itse kyllä pyrin innostamaan lapsiani lukemiseen, mutta eivät kaikki sitä osaa tehdä, eivätkä kaikki lapset innostu vaikka miten innostettaisiin. Ei siinä mikään moralisointi ja vanhempien sormella osoittelu auta, kun ikäluokat ovat väärällään ihmisiä, jotka eivät osaa ja jaksa lukea sanomalehden uutista alusta loppuun. Pitää keksiä toimivat konstit, eikä vain hokea latteuksia "vanhemmat innostakaa lapsianne lukemaan". Voi olla, että esim. äidinkielenopettajilla näitä konsteja olisi, jos he voisivat ja ehtisivät niitä toteuttaa.
ap
Lukutunti ei ole mikään ratkaisu. Ne heikoimmat lukijat lukee näennäisesti tai keksii muuta oheistoimintaa. Lapset tottuneet lukemaan "somekielellä" lyhyitä tekstinpätkiä eikä keskittyminen riitä pidempien lauserakenteiden ja tekstien lukemiseen. Syyt lukutaidon romuttumiseen löytyy kaikilta osa-alueita: yhteiskunnan muutos, digilisaatio, kouluihin kohdistuvat säästöt ja OPS, jolloin ei keskitytä enää olennaisiin perustaitoihin, kotona ei aikaa lukea lapsille ja opastaa läksyjen tekemiseen jne.
Kannatan ajatusta, että koulussa olisi lukutunteja. Voisi olla vaikka puoli tuntia joka päivä. Ja vaihdellen niin, että välillä joku lukisi ääneen. Välillä luettaisiin kirjaa, välillä sanomalehteä, jne.
Mutta lukutaitoa korostetaan varmasti siksi, että se on kaiken perusta. Muiden asioiden oppiminen vaikeutuu, jos lukutaito tai lukemisen ymmärtäminen on puutteellista. Samoin ajattelu jää köyhäksi, koska kieli on monimutkaisemman ajattelun perusta ja lukemalla myös ajattelutaito ja sanavarasto kehittyy.
Tutkimuksissa on havaittu, että ihminen suhtautuu sitä myönteisemmin lukemiseen, mitä enemmän hän on kotoa saanut positiivista mallia lukemisen suhteen. Oleellista ei ole pelkästään se, että lapselle luetaan ja että häntä kannustetaan lukemaan vaan myös se, että hän näkee vanhempiensa lukevan. Koulu ei vain voi kaataa näitä arvoja lapsen mieleen vaan arvopohja luodaan kotona. On myös tärkeää, että kotona on lapsen saatavilla ihan ikiomiakin kirjoja, ei vain kirjaston kirjoja.
Toki itsekin tunnen innokkaita lukijoita, joiden lapseen tämä innostus ei ole tarttunut. Mutta ei se lukutaito ainakaan siitä kehity, jos lukemaan ei kannusteta. Toki on hyvä, jos kotona kannustetaan myös matemaattisten aineiden ja ruotsin ym pariin.