Etäinen suhde voimakkaasti "itsenäisyyttä" korostavan vanhempaan. Yleistä?
Meillä kotona toinen vanhemmista korosti aina voimakkaasti sitä, kuinka omillaan pitää pärjätä ja vanhempien riesaksi ei saa missään tapauksessa jäädä roikkumaan. En jäänyt. Olen asunut poissa kotoa jo pitkään.
Huomaan vain sen, että suhde tähän lasten itsenäisyyden tärkeyttä korostavaan vanhempaan on vain nyt aikuisiällä hyvin etäinen. Kun ei kylään kerran kutsuta, niin en viitsi sinne usein riesaksi ängetäkään. Puhelimitse olemme myös yhteydessä vain harvoin.
Yksi asia minut kuitenkin on yllättänyt: nyt eläkeläisenä tämä vanhempani valittaa yksinäisyyttään ja sitä, etteivät lapset käy kylässä. Tätä puhetta on hiukan yllättävää kuunnella. Olenhan ensin vuosikausia kuunnellut sitä, kuinka lasten on kiirehdittävä omaan elämään ja vanhempien vaivana ei missään tapauksessa saa pitkään olla.
Onko tämä tavallinen käänne tarinassa silloin, kun vanhemman kasvatustyyli on ollut voimakkaasti itsenäisyyteen ja omaan elämään patistava, sitä jopa valtavalla vimmalla lapsilta vaatien?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole tuollaista vanhempaa mutta en kyllä näe mitään epäloogista siinä, että korostetaan itsenäisyyttä ja silti toivotaan vieraisilla käymistä. Eihän itsenäisyys estä kyläilyä. Pikemminkin voisi nähdä, että että kyläily ja seurustelu edellyttää tiettyä itsenäisyyttä onnistuakseen ja ollakseen mukavaa - ja muuttuu raskaaksi kaikille osapuolille, jos sekä henkistä että taloudellista itsenäisyyttä ei ole.
Ei oikeastaan toivota. Valitetaan vain sitä, ettei kukaan käy kylässä, muttei ketään sinne kutsutakaan tai kovinkaan aktiivisesti muutenkaan pidetä yhteyttä omiin lapsiin.
Eli koko ongelma on sen lapsen omassa päässä! Jos joku on yksinäinen, niin hän kyllä osaa kutsua luokseen. Jos taas on tyytyväinen tilanteeseen, niin ei kutsu. Lapsen kannattaisi miettiä, mitä sana yksinäinen hänelle itselleen tarkoittaa, se ei ole yksinolemisen synonyymi.
Olet surkea trolli. Mitä saat tästä toisten juttujen vääristelystä irti?
Ainakin sen faktan, että ap:n kuvaamassa tilanteessa lapsi kokee, että häntä on kohdeltu väärin ja nyt än hekumoi ajatuksella, että vanhempi on jäänyt yksinäiseksi. On ihan normaalia muuttaa pois lapsuudenkodista ja on ihan normaalia tulla toimeen omillaan, ei siinä ole mitään kummallista. Epänormaalia sen sijaan on syyttää vanhempiaan siitä, että nämä ovat halunneet lapsestaan normaalin työssäkäyvän ja asiansa hoitavan ihmisen.
Jatka toki aivan vapaasti keskustelua tästä eteenpäin. Minulle riittivät tällaiset roskajutut. Tyylisi on loukkaava.
Ap
Okei... voisi toki, mutta se ei täällä keskustelupalstalla selviä. Tunnistan suhteellisen hyvin tällaiset vaikuttamisyritykset. Minusta tämä ei ole oikein mukava keskustelutyyli. Lähtökohtaisesti suurin osa ihmisistä puhuu yleensä totta.