Onko ämmittely ja lehmittely normaalia parisuhdetta?
Mieheni sanoi, että on normaalia nimitellä toista suuttuessaan ja se on osa kaikkien normaalia (pitkää) avioliittoa. Ja kun papin aamenen sanoin niin otin niskoillrni hyvät ja huonot asiat. Että se tulisi ymmärtää ja kasvattaa nahkani kestämään satunnaiset ämmittelyt.
Olen lievästi sanottuna järkyttynyt ja syvästi pettynyt puolisovalintaan. Etenkin miehiltä kaipaan kommentteja.
Kommentit (35)
Ei ole normaalia vaan haukkumista. Haukkuminen on kiusaamista ja pahimmillaan henkistä väkivaltaa. Avioliitto ei ole mikään lupakirja mollata toista. Päinvastoin. Pidä kiinni omanarvontunnostasi äläkä hyväksy tuollaista käytöstä. Pariterapia voisi olla hyödyksi.
Ollaan loukattu mieheni kanssa toisiamme syvästikin, muttei ikinä tahallaan eikä koskaan näiden vuosien aikana kumpikaan ole toista nimitellyt. Ne hyvät ja pahat mitkä luvataan kestää ei todellakaan tarkoita mitään henkistä väkivaltaa.
42 vuotta yhdessä eikä mieheni ole minulle ikinä pahasti sanonut saati pahalla koskenut.
Vierailija kirjoitti:
42 vuotta yhdessä eikä mieheni ole minulle ikinä pahasti sanonut saati pahalla koskenut.
Ja sama toisinpäin. Me rakastamme toisiamme, edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö...
Palstan ihanaiset naiset, eivät sitten koskaan käytä halveksivia nimityksiä miehistään... Niinkö?Että piti nauraa 😂😂😂😂😂😂😂😂
En niin. Ei ole tapana haukkua ketään läheisiä ihmisiä (tai ihmisiä ylipäätään).
Riippuu varmaan kotitaustakin, että mihin on totuttu - kaikkia ei niin haittaa värikäskään sadattelu, jos on itse siihen tottunut...
- kannattaa keskustella asiasta...
- ja ehkä mies voi yrittää korjata tapojaan?
Sinuna, ap, sanoisin että okei, sopii. Sitten alat nimitellä miestäsi sen kun kerkeät. Jos mies alkaa tykätä kyttyrää, sitten teillä on neuvottelun paikka ja voitte sopia että nimittely lopetetaan. Jos miestä ei häiritse sun härskeimmätkään nimitykset, sitten kannattaa varmaan ottaa ero. Eihän kukaan halua kasvattaa lapsiaan tuollaisessa ämmittely-äijittely -sumassa.
Kyllä se on niin yleistä, että voi sanoa normaaliksi.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ei ole koskaan ämmitelly tai edes millään tavalla puhunut halveksivasti minulle ei edes suuttuessaan. Ja ollaan oltu naimisissa 15 v, kaksi lasta.
Mutta en minäkään ole puhunut koskaan halveksivasti miehelleni, en edes suuttuessani.
Itseasiassa kunnioitan miestäni, mutta niin kunnioittaa mieheni minuakin.Yritä puhua miehellesi kun hän on rauhottunut. Avioliitto tai sitoutuminen pysyvästi toiseen (sitähän miehesi tarkoitti) ei voi olla tekosyy huonoon ja toista alentavan käytökseen! Aivan kuin sitoutuminen antaisi avoimen valtakirjan huonolle käytökselle.
Meillä mies kääntää tuon toisinpäin: omalle puolisolle ei tarvitse olla kohtelias, koska olemme jo "niin tuttuja", ettei tarvitse esittää vieraskoreaa! Eli vieraille ollaan kohteliaita jne, omataan käytöstavat. Mutta omalle puolisolle ei tarvitse siis esittää!
Voitte uskoa, että mietin eroa tosissani! Ja kyllä, olen ihan rauhallisesti yrittänyt puhua, ei muka ymmärrä, voiko joku OIKEASTI olla näin moukka??
Vierailija kirjoitti:
Harvinaisen huono trolli. Kyllä kaikki järkevät tietävät ettei tuollainen kuulu mihinkään normaaliin parisuhteeseen.
Mun avioliittooni kuului vastaava käytös ja ex-mieheni mielestä vaimoaan saa haukkua ja hakata niin paljon kuin huvittaa. Niinpä sainkin kuulla keskimäärin kymmeniä kertoja päivässä ämmittelyä ja lehmittelyä sekä ulkonäöstäni nälvimistä, nyrkin heristelyä, uhkailua, kiristystä jne. Miehen lapsuudenkodissakin oli kuulemma toimittu siten. Hänellä oli myöskin käytöstavat monin paikoin hukassa. Loppujen lopuksi väkivalta meni niin vakavaksi, että oli vain pakko erota.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia eikä älykkäiden ihmisten sanavarastoon kuuluvaa.
Tietysti on niitä, jotka ovat olleet aina tuollaisia ja sanavarasto on opittu mallina jo pienestä pitäen. Luulevat olevansa kovia jätkiä, vaikka puheenparsi on persuuksista.
Joo, nimenomaan. Exäni "miehekkyys" lepäsi ainoastaan sen hakkaamisen ja vaimon solvaamisen varassa. Hän oli muuten kapeaharteinen ja (oikeasti) pienim*nainen, kolmekymppisenäkin lähes impotentti pelkuri, joka ei uskaltanut edes ravintolassa valittaa, jos vaikkapa salaattia syödessä tarvittava haarukka puuttui. Kysyin syytä, niin hän ei uskaltanut.
Mutta vaimo (=minä) olin täysin vapaata riistaa lähes sadistiselle nolaamiselle ja kiusaamiselle. Ja minä siedin niitä hänen puutteitaan hyvin, mutta tiedän, että ei hänellä olisi ollut "varaa" kohdella minua siten. Lasten syntymän jälkeen sain kuulla jatkuvaa irvailua raskausarvista ja silmälasien käytöstäkin hän irvaili jok'ikinen kerta, kun uskaltauduin käyttämään niitä.
Riidellessä on ihan asiaankuuluvaa, muuten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ei ole koskaan ämmitelly tai edes millään tavalla puhunut halveksivasti minulle ei edes suuttuessaan. Ja ollaan oltu naimisissa 15 v, kaksi lasta.
Mutta en minäkään ole puhunut koskaan halveksivasti miehelleni, en edes suuttuessani.
Itseasiassa kunnioitan miestäni, mutta niin kunnioittaa mieheni minuakin.Yritä puhua miehellesi kun hän on rauhottunut. Avioliitto tai sitoutuminen pysyvästi toiseen (sitähän miehesi tarkoitti) ei voi olla tekosyy huonoon ja toista alentavan käytökseen! Aivan kuin sitoutuminen antaisi avoimen valtakirjan huonolle käytökselle.
Meillä mies kääntää tuon toisinpäin: omalle puolisolle ei tarvitse olla kohtelias, koska olemme jo "niin tuttuja", ettei tarvitse esittää vieraskoreaa! Eli vieraille ollaan kohteliaita jne, omataan käytöstavat. Mutta omalle puolisolle ei tarvitse siis esittää!
Voitte uskoa, että mietin eroa tosissani! Ja kyllä, olen ihan rauhallisesti yrittänyt puhua, ei muka ymmärrä, voiko joku OIKEASTI olla näin moukka??
Exäni perheessä on tosiaan moukkamaiset tavat myöskin käytössä ja he kertoivat mulle, ettei mun tarvitsisi olla niin kohtelias ja "vieraskorea". Mutta kun mä olen oikeasti sellainen! Olen oikeasti ystävällinen ja kohtelias ihmisille. Ymmärsin hieman liian pitkään exänikin käytöstä ja pahoinpitelyä.
T. Tuo aiempi ketjuun kommentoinut, pahoinpitelevästä exästään eronnut
Täysin normaalia, jos asutte navetassa ja toinen on lehmä, toinen sonni.
- Silloinkin kyseenalaistaisin ämmittelyn, ellei ole hellittely kysymyksessä.
Kerran mieheni nimitti minua s**t*n*n ämmäksi vuosituhannen alussa. Tuolloin nuorina aikuisina baari-illan jälkeen nostin miehen niska-p*rse otteella sisälle kun nukahti ulos ruohikolle. Ajattelin pelastaa ettei itikat syö koko miestä yön aikana. 😂 Siinä oli kiitos hyvästä työstä.
Mutta joo.. toisen haukkuminen ei kuulu parisuhteeseen vaikka kuinka kiukuttaisi ja olisi riita menossa. Kyllä sen riidan saa aikaiseksi ja pidettyä käynnissä haukkumatta toista.