Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Mitä pitäisi tehdä 3vuotiaan kanssa, kun pitäisi mennä iltapalalle, ja tyttö makaa eteisen lattaialla
22.04.2006 |
ja narisee ja haluaa että kannettaisiin pöytään, itkee ettei halua kävellä, pitäisi kantaa eikä pääse kuulemma ylös... Matkaa viisi metriä. Tosi rasittavaa.
Kommentit (14)
Vierailija:
Minä ilmoitan että nyt on syöntiaika, jos ei tule pöytään jää ilman seuraavaan kertaan asti. Korvat kiinni ja itse syömään. Narisemalla ja makaamalla ei palvelua tipu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ihana siirtyä vähän aikaisempaan rytmiin, mutta ei tunnu onnistuvan.
Ja vielä sanot että sinä laitat ruuat kaappiin tasan viiden minuutin päästä ja jos lapsi ei tule paikalle, niin seuraava ruoka on aamulla...
Ja sen jälkeen iltapesuille ym...
Kerta sanomista riittää, väittelyyn ei kannata ryhtyä.
Mutta eihän se tehoa. Muutenkin on niin huono syömään, että ei raaskisi jättää ilmankaan.
Meillä syödään iltapalaa yleensä n. klo 19, mutta tänään vähän aikaisemmin.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä lapset 1v ja 3v menee nukkuu kahdeksalta. 3v ei nuku päikkäreitä, joten on ihan valmis sänkyyn siihen aikaan.
ap
Ap, sitähän se tenava hakee että hermostut ja ehkä annat periksi.
Se huomaa kyllä että ei kannata mankua ja tinttailla jos vaan jätät huomiotta ne rutinat ja pidät kiinni ruoka-ajoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perheet ovat näitä normaaleja työssä käyviä, tai yleensäkin perheitä joissa on päivärytmi., niin, että lapset menevät aikaisin nukkumaan, jopa klo 19, jotta jaksavat herätä aamulla aikaisin mennäkseen päivähoitoon jne. Eikä tätä rytmiä ole hyvä horjuttaa viikonlopun takia, ja miksi pitäisikään...
Eri asia on ne perheet, joissa lapset kukkuvat myöhään ja nukkuvat myöhään, koska vanhemmatkin haluavat nukkua tai muuten vaan ei ole päivärytmejä, syödään ja nukutaan milloin sattuu...
ja usein vielä silti höpöttelevät hetken sängyssä. Voikun toivoisin että saisin, jäisi enemmän sitä " omaa aikaa" . Mutta ovat vähäunisia, niinkuin minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ilmoitan että nyt on syöntiaika, jos ei tule pöytään jää ilman seuraavaan kertaan asti. Korvat kiinni ja itse syömään. Narisemalla ja makaamalla ei palvelua tipu.
Ap kertoi, että lapsi syö muutenkin huonosti. Tuolla vanumisella hän kuitenkin hakee vain huomiota. Ei hän kuole yhden kerran perusteella näänny eikä vielä useammankaan, jos on terve. Kun ruokaa saa vain ruoka-aikaan, alkaa se maistumaankin paremmin.
ja antaa sitä huomiota. Meillä kun kohta 3 v. heittäytyy vauvaksi (mulla 6 kk vauva myös), heitän vauvailut ihan överiksi. Otan "sylkkyyn", alan leperrellä pusipusia, istun sohvalle ja sanon että annetaan nyt vauvalle sitten tissiä...viimeistään tuossa tissivaiheessa tyttö ei sitten enää haluakaan leikkiä vauvaa...ja haluaa kävellä ihan itse, haluaakin olla "iso poika"...(luulee olevansa poika :-) Saan tästä itsekin hyvät naurut, lapsi kikattaa - eikä tähän kulu koko iltaa.
Ainakin meidän lapsen kanssa huuto lisää huutoa...
Ja mitä vikaa on siinä että lapsi haluaa huomiota? Onko huomio ehtyvä luonnonvara? Kuka määrittelee, milloin lapselle on annettu tarpeeksi huomiota? Meillä ainakin kun antaa tarpeeksi huomiota, kiukuttelu vähenee ja hommat sujuvat sutjakkaammin. (Jatkuvan itsetutkistelun paikka, lapsi auttaa huomaamaan, että en aina olekaan ollut aidosti läsnä - lapsia ei kuseteta...) Koskaanhan kiukuttelua ei saa kokonaan pois - eikä ole tarviskaan, on lapsillakin oikeus olla välillä pahalla tuulella. Ja on oikeus olla lapsellisia.
Siitä olen samaa mieltä, että narinalla ja huudolla ei tahtoansa saa läpi, ja tästä pidetään meilläkin kiinni. Huomion antaminen on mun mielestä ihan eri asia kuin se että saisi tahtonsa kaikessa läpi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos tää nyt ei ole jokailtaista. Mistäs tiedät,vaikka olisi oikeasti jalka kipeä tms.
Kyllä mä ainakin usein kannan lähes 3-vuotiaan illalla sänkyyn, kun haluan pitää sylissä ja hän tykkää olla. Ei se niin vaarallista ole, läheisyys on kivaa ja ihan reipas poika hän on, vaikka välillä kannetaan.
sehän se vasta kurjaa oliskin ottaa lapsi syliin, kuivata kyyneleet, laittaa yhdessä iltapala ja lukea satu ja peitellä sänkyyn.
Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee, miten se meni.
Ja syli kuuluu vain pikkulapsille, niillekin annoksina per päivä.
Justiin niin, menee auktoriteettiasema, käskytysvalta ja kaikki arvo perheessä jos taivut ja olet lempeä, menet pehmeän kautta. Eihän se kannata, lapsi on väsynyt ja kaipaa huomiota, nälkäinenkin vielä. Ruoatta sänkyyn vaan, kyllä se siitä oppii.
Voi kun teitäkin olis enemmän hellitty pienenä. Pidetty sylissä ja menty pehmeän kautta.
Toivoisin kovasti että joku rakastaisi teitä nyt.
Minä ilmoitan että nyt on syöntiaika, jos ei tule pöytään jää ilman seuraavaan kertaan asti. Korvat kiinni ja itse syömään. Narisemalla ja makaamalla ei palvelua tipu.