Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Elämä on alkanut tuntumaan merkityksettömältä

Vierailija
17.04.2018 |

Tätä on kestänyt nyt viikon. Mulle on tullut samanlaisia tuntemuksia oikeestaan joka vuosi aina auringonvalon lisääntyessä, mutta ennen ne olot ovat kestäneet aina ehkä tunnista muutamiin tunteihin.
Voisin siis ajatella kärsiväni jonkinlaisesta kevätmasennuksesta?

Olo ei kuitenkaan tunnu hellittävän ja olo on lisäksi niin kovin stressaantunut pääsykokeista. Tuntuu ettei aika lukemiseenkaan ei riitä ja joka päivä tuntuu että joudun kovasti henkisesti ponnistelemaan että saan pysyttyä aikataulussa. Vielä pitäis pääsykokeisiin lukemisen lisäksi kirjottaa 6 sivun raportti yhdestä jutusta. Tuntuu etten jaksa enää. Vaikka pako on jasaa jos haluan edes yrittää päästä opiskelemaan. Itkuisuus on mulla lisääntynyt ja itken ilman kunnollista syytä useamman kertan viikossa. En enää tiedä miten jaksan tätä ja mitä voin tehdä asialle. Opiskelemaan pyrin unelma-alalleni jonne pääsee opiskelemaan vain 3% hakijoista, enkä todellakaan voi enkä halua vielä luovuttaa.

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Vierailija
2/13 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Masennusoireet...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Alkanut tuntua, ei tuntumaan.

Vierailija
4/13 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Alkanut tuntua, ei tuntumaan.

Hyvä että selvensit ettei kielifanaatikkojenkaan luetunymmärrys kaadu tuohon. Lisättäkööt vielä että myös kirjoitusvirheet "pako" ja "jasaa" tarkoittavat "pakko" ja "jaksaa". Joku vielä muuten varmaan luulee että olen paennut jonnekin.

Ap

Vierailija
5/13 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Masennusoireet...

Niinhän ne on mutta kun uskon niiden johtuvan ulkoisistab olosuhteista. Ja tämä kestänyt vasta viikon. Ajallisesti tämä masentuneisuus alkoi samaan aikaan valon lisääntymisen ja ilmojen lämpenemisen kanssa, sekä lähestyvän pääsykokeen lisämateriaalin julkaisemisen kanssa. En tiedä johtuuko jommasta kummasta vai kummastakin vaiko kummastakaan.

Ap

Vierailija
6/13 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
7/13 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pääsykokeet ovat stressaavia ja saattavat laukaista masennusoireita. Itse en mt-ongelmaisena voisi kuvitellakaan meneväni mihinkään pääsykokeisiin.

Masennukseltahan tuo vaikuttaa. Yritä ottaa rennosti sen pääsykoeasian kanssa. Ei se maailmaa kaada jos ei pääse ja aina voi yrittää uudestaan. Ja jos ei oireet helpota, niin hanki hoitoa.

Vierailija
8/13 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo, sitähän se on. Merkityksetöntä ainakin isossa mittakaavassa. Sun täytyy itse keksiä itsellesi merkitys.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaihtelu virkistää. Parasta olisi tehdä päivän matka johonkin. Käy nyt ainakin syömässä jossain kuvassa paikassa, mieluiten kavereiden kanssa. Poreberoccaa, ulkoilua ja tuuletusta, kampaajalle, tms. Jotain vaihtelua nyt. Älä päästä itseäsi vajoamaan. Virkistä itseäsi!

Vierailija
10/13 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nahkis kirjoitti:

Pääsykokeet ovat stressaavia ja saattavat laukaista masennusoireita. Itse en mt-ongelmaisena voisi kuvitellakaan meneväni mihinkään pääsykokeisiin.

Masennukseltahan tuo vaikuttaa. Yritä ottaa rennosti sen pääsykoeasian kanssa. Ei se maailmaa kaada jos ei pääse ja aina voi yrittää uudestaan. Ja jos ei oireet helpota, niin hanki hoitoa.

Niin ei se maailmanloppu olekaan ja sillä olen itseäni yrittänyt rauhoitella, mutta kova olis halu päästä, kun jo yhden välivuoden olen viettänyt. Uskon että olo helpottuu kesällä kun stressitekijät katoaa ja saa taas vaan rauhassa elellä ja rentoutua, mutta olo tällä hetkellä tuntuu niin raskaalta etten tiedä miten tulen selviämään pää kasassa sinne kesäloman alkuun saakka.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on ollut samaa useamman vuoden. Mikään ei varsinaisesti ole huonosti, mutta en vain jaksa tätä laimeaa ja merkityksetöntä kuraa, jossa ei ole mitään odotettavaa. Teen siis merkityksellistä ja itselleni sopivaa työtä, mutta se ei vain tunnu miltään

Vierailija
12/13 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vaihtelu virkistää. Parasta olisi tehdä päivän matka johonkin. Käy nyt ainakin syömässä jossain kuvassa paikassa, mieluiten kavereiden kanssa. Poreberoccaa, ulkoilua ja tuuletusta, kampaajalle, tms. Jotain vaihtelua nyt. Älä päästä itseäsi vajoamaan. Virkistä itseäsi!

Mulle tollanen tuntuu vaan ylimääräseltä stressiltä. Juuri pari päivää sitten kävin sukulaisilla päivän vierailulla ja se tuntui turhalta ylimääräiseltä ponnistukselta kaikkine bussimatkoineen ja niistä tulevine  aikatauluineen. Ja sitten tietenkin se menetetty lukuaika alkoi stressaamaan heti seuraavana päivänä kun koin menettäneeni hyvää lukemisaikaa tuolle reissulle ja olevani siksi päivän "jäljessä". Nimenomaan kaipaisin enemmän sellaista sohvalla päivä toisensa jälkeen elokuvien ja sarjojen katselua tai vastaavaa, mitä olen ennenkin tehnyt suurimman osan vapaa-ajastani ja nautin siitä. Varmaan tuohon joku ehdottaisikin että tee niin ja pidä pari kolme päivää vapaata, mutta kun se ahdistaa taas sitten toisesta näkökulmasta katsottuna vähintään yhtä paljon, (kun sitten siis koen jääväni niin paljon jälkeen).

Nyt mulla saattaa päivät olla sellasia että herään, syön, olen koneella tunnin, opiskelen pääsykokeeseen, välillä syön taas ja pidän pieniä taukoja välissä, ja sitten rentoudun pari kolme tuntia ja menen nukkumaan. Kuulostaa ehkä että vaadin paljon mutta niin mä oon aina tehnyt. Aina opiskellessanikin on mulle vapaa-aikaa löytynyt varmaan lähemmäs 6 tuntia päivässä. Ja sitten oon alkanut nyt mättämään vaan pelkkää pizzaa ja ranskiksia kun ei tunnu ruoanlaitollekaan jäävän mitään aikaa, siihenkin kun helposti uppoaisi se pari tuntia päivässä lisää....

Opiskelen kuitenkin suunnilleen vaan 4 tuntia päivässä, mutta silti jotenkin tuntuu ettei rentoutumiselle jää tarpeeksi aikaa. Enkä voi sille mitään että tältä musta vaan tuntuu ja se ahdistaa mua. Mulle sellanen kunnollinen stressistä palautuminen vaatii sen että saan ihan oikeesti rentoutua tekemään jotain mielipuuhaani siten ettei tarvitse kellosta kytätä että millon pitää lopettaa ja palata taas velvollisuuksien pariin.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
26.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei!

Olet herttainen nuori ihminen. Huolet tuntuvat nuorena suurilta. Vähän vanhempana sitten nuo samat huolet tuntuvat pienemmiltä. Mene kävelylle ja katsele luontoa, valoisaa kevättaivasta. Siunausta Sinulle.