Syrjäytymiseen on tasan yksi syy

Vierailija kirjoitti:

Minut on ainakin ihan rehellisesti syrjäytetty, ja sitten vielä joka ap:n kaltainen tissiposki tulee louskuttamaan leukojaan. Olen kyvykkäämpi kuin joku ap ja hänen tuttavansa yhdessä, joten mitenköhän tämä asetelma on kenenkään kannalta järkevä? Tämä maa ei ole muuta kuin kaunaisten ja toistaitoisten veronmaksajien kansoittama kiusaamishiekkalaatikko.

Lässyn lässyn. Heikoimpia ovat juuri kaltaisesi isottelijat joilla ei ole muuta kuin suuri suu, suuret luulot itsestään ja syyttävät muita omasta surkeudestaan. Kaltaisiasi luusereita on Suomi pullollaan.

Vierailija kirjoitti:

Minut on ainakin ihan rehellisesti syrjäytetty, ja sitten vielä joka ap:n kaltainen tissiposki tulee louskuttamaan leukojaan. Olen kyvykkäämpi kuin joku ap ja hänen tuttavansa yhdessä, joten mitenköhän tämä asetelma on kenenkään kannalta järkevä? Tämä maa ei ole muuta kuin kaunaisten ja toistaitoisten veronmaksajien kansoittama kiusaamishiekkalaatikko.

Itsellänikin on samanlaisia tuntemuksia eli koen olevani syrjäytetty, vaikka olen kyvykäs ja menestynyt opinnoissani. En koskaan päässyt unelma-ammattiini tutkijaksi, vaikka sain gradusta eximian ja lausunnossa minua pidettiin kyvykkäänä ja sopivana tutkimustyöhön.

Väitöskirjan tutkimussuunnitelmaani myös kehuttiin uudessa yliopistossa, jonne hain jatkokoulutusoikeuden, mutta väitöksen tekemiseen ei tarjottu minkäänlaista tukea. Ei rahoitusta eikä ohjausta huolimatta siitä hain kumpaakin aktiivisesti. Professori delegoi työn ohjaamisen apulaisproffalle, kun tajusi, että ei tiedä aiheesta juuri mitään. Apulaisproffa, joka ei tajunnut aiheesta sitäkään vertaa, lähti pian ulkomaille pariksi vuodeksi ja vältteli työn ohjaamista parhaansa mukaan. Tunsin usein myötähäpeää, kun puhuin aiheesta kummankin em. henkilön kanssa.

Rahoituksen ja ohjaamisen sijaan jouduin harvoissa pätkätöissä muun muassa oikolukemaan muiden tekemiä väitöskirjoja, jotka olivat lähinnä proseminaarityön tasoisia räpellyksiä kirjoitusvirheineen. Jossakin vaiheessa annoin vain periksi: miksi pyrkiä mihinkään ylevään tavoitteeseen yhteiskunnassa, joka ei tue urakehityksessä, vaan jättää ihmiset oman onnensa nojaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ja se on, että Suomessa voi luovuttaa. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta itsestäsi, pärjäämisestäsi, taloudestasi ei mistään. Täällä voi elää kuin sika pellossa ja muut maksavat elämäsi kehdosta hautaan. Jos jokainen olisi vastuussa toimeentulostaan, niin Suomessa olisi tasan 0 syrjäytynyttä ihmistä, koska se vaihtoehto olisi epämiellyttävämpi kuin toimeentulon hankkiminen. Poislukien tietysti kadulla asuvat puliukot.

Syrjäytyminen on vain uusi muotisana vanhalle kunnon kannustinloukulle ja kyllä jokainen päättäjä tietää, että tämä on vain överiksi vedetyn sosialismin lieveilmiö, joka ei tule katoamaan millään muulla kuin tasapainottamalla työn hyödyt ja toimettomuuden haitat

9e korvaukset ei ole toimeentuloa. Harvassa on oikeat työpaikat ja työt. Rehellisiä työnantajia on hyvin vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut on ainakin ihan rehellisesti syrjäytetty, ja sitten vielä joka ap:n kaltainen tissiposki tulee louskuttamaan leukojaan. Olen kyvykkäämpi kuin joku ap ja hänen tuttavansa yhdessä, joten mitenköhän tämä asetelma on kenenkään kannalta järkevä? Tämä maa ei ole muuta kuin kaunaisten ja toistaitoisten veronmaksajien kansoittama kiusaamishiekkalaatikko.

Lässyn lässyn. Heikoimpia ovat juuri kaltaisesi isottelijat joilla ei ole muuta kuin suuri suu, suuret luulot itsestään ja syyttävät muita omasta surkeudestaan. Kaltaisiasi luusereita on Suomi pullollaan.

Ja kaltaisiasi "oman onnensa seppiä", joiden uraa on tasoiteltu ennalta, on Suomi pullollaan. Ette vain koskaan muista mainita, kuinka helposti teille on kaikki järjestynyt papan ja mamman ja muiden sukulaisten suhteilla. Haukutte mielellänne luusereiksi niitä, joilla ei ole ollut valmiina sitä suhdeverkkoa, onka avulla olette päässeet menestyksellänne pröystäilemään.

Vierailija kirjoitti:

Ahaa... Eikö tuolla logiikalla heikon sosiaaliturvan maiden tulisi olla huippumenestyjiä täynnä? Miten selität esimerkiksi Romanian kerjäläisongelman ja rikollisuuden? Tai Venäjän?

Romanit suomessa tai noissa maissa ei vaivaudu opiskelemaan mitään, siitä sitten lähtee se rikollinen ura 

Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Yritin useaan otteeseen opiskella, mutta aina päädyin vain psykiatriselle osastolle hoitojaksolle. Kuormitun liikaa sellaisesta. Olen vakavasti sairas. Jätän työt sellaisille henkilöille, jotka pystyvät niitä tekemään.

Entinen (ihan syystäkin entinen) ystäväni väitti myös eläkettä kannustinloukuksi. No, sitä se ei ainakaan ole, sillä eläkkeelle on vaikea päästä ja pitää olla oikeasti pahasti sairas. Varmasti suurin osa meistä työkyvyttömyyseläkeläisistä olisi mieluummin terveitä ja kävisivät töissä kuin eläkkeellä vakavasti masentuneina.

Laiskuudesta johtuvaa lorvimista en minäkään kyllä ymmärrä. Ne jotka kykenevät töihin menevät töihin. Sairaudet on sitten asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Semmoiset Aallon kylteri Mamma köp, pappa betalar! Kokkari larppaajan ulostulot. Oliko kultalusikka perseessä jo synnärillä?

Ei, se asennettiin vasta kotiin päästyäni.

up

Syrjäytymiseen on tasan yksi syy ja se on hoitamattomat mielenterveysongelmat. Se että kaikille, ongelman vaikeausasteesta riippumatta, isketään ensisijaisesti masennuslääkitys käteen ja ruvetaan pitkittämään ongelmaa oikein urakalla. Sitten 10 vuoden päästä kun vihdoin ruvetaan miettimään oikeaa auttamista, on liian myöhäistä ja ihmisen panos yhteiskunnassa käytännössä hukattu. Sama kuin muita sairauksia ruvettaisiin lääkitsemään ensisijaisesti särkylääkkeillä ja sanottaisiin vain että koetahan pärjäillä. Lopputuloksesta ei sit välittämättä ikinä työkykyistä enää tule kun ongelmien annetaan pitkittyä.

Vierailija kirjoitti:

Syrjäytymiseen on tasan yksi syy ja se on hoitamattomat mielenterveysongelmat. Se että kaikille, ongelman vaikeausasteesta riippumatta, isketään ensisijaisesti masennuslääkitys käteen ja ruvetaan pitkittämään ongelmaa oikein urakalla. Sitten 10 vuoden päästä kun vihdoin ruvetaan miettimään oikeaa auttamista, on liian myöhäistä ja ihmisen panos yhteiskunnassa käytännössä hukattu. Sama kuin muita sairauksia ruvettaisiin lääkitsemään ensisijaisesti särkylääkkeillä ja sanottaisiin vain että koetahan pärjäillä. Lopputuloksesta ei sit välittämättä ikinä työkykyistä enää tule kun ongelmien annetaan pitkittyä.

Olen täysin samaa mieltä. Nakataan vain lääkkeet kouraan ja tavataan potilasta muutaman kuukauden välein ja kysytään ne perus ”miten voit?”, ”onko ollut itsetuhoisia ajatuksia?” ja tokaistaan ”sovitaas sitten seuraavaa aikaa”. Ongelma ei poistu mihinkään tuolla menolla.

Itse olen pian 20v ja 13-vuotiaasta lähtien käynyt psykiatrian polilla. Onneksi itse tajusin ehdottaa lähetettä psykoterapiaan ja etsin itselleni sopivan terapeutin.

Sairaanhoitajallakin sain käydä nuorisopsykiatrisella joka viikko, nykyään en ollenkaan. Eli heti kun siirryt aikuispuolelle nostetaan kädet ilmaan. Ihan oikeasti! En ole ainut joka tätä ihmettelee. Nuoret pääsevät osastohoitoonkin paljon lievemmistä syistä kuin 18 vuotta täyttäneet. Olen muutaman kerran täysi-ikäisenä käynyt päivystyksessä kädet pahasti viilleltyinä, kerroin myös suunnittelevani itsemurhaa. Yhtenäkään kertana en päässyt osastolle! Siinä näkee kuinka paljon meistä välitetään. Kerrankin lykättiin vain pehmolelu (onneksi sain sentään edes sen!) kouraan ja sanottiin, että koita pärjäillä. Ei riittänyt vaikka isäni oli mukana ja kertoi, kuinka vakavasta tilanteesta on kyse.

Ja sitten ihmetellään, että miksi nuori ei kuntoudu. No perkele, johtuskohan se siitä, että hoitoa ei vain saa!

Tapaukseni näyttää aika toivottomalta. Olen jatkuvasti masentunut ja eläkkeellä siis nyt. Yritän päästä erityisamikseen opiskelemaan (en ole yhtäkään koulua käynyt loppuun), mutta ansiotyö on toooodella kaukainen haave minun tapauksessani.