Lue keskustelun säännöt.
Kaverin outo käytös
17.04.2018 |
Oon nyt pistänyt merkille viime aikoina, että kaveri käyttäytyy aika hassusti. Ei oo eka kerta, vaan tätä on sattunut ennenkin.
Oltiin siis porukalla kahvilla eilen ja kaveri selitti jotain pitkää juttua isästään tmv. totesin vaan välihuomautuksena, miten ihanat verhot siinä paikassa on ja muutkin alkoi niitä ihastelemaan. Sitten pyysin kaveria jatkamaan juttuaan, niin se ei viittiny enää jatkaa! Sano, ettei jaksa enää.
Tälleen on käynyt ennenkin. Siis jos sillä juttu keskeytyy, niin se ei enää jatka :D Mikähän tuossa on taustalla? Liittyykö jotenkin lievään aspengeriin tai johonkin mt-juttuun?
Ihmettelen vaan.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Onpa outoa! Jättääkö se jonkin kiinnostavan jutun tahallaan kesken ja oottaa muita anelemaan jatkoa? Ehkä vähän näin äkkiseltään analysoituna vähän narsistiseen piirteeseen viittaavaa.
Narsistiseen piirteeseen? Ai niinku narsisti? Aika jännä, en oo tullut ajatelleeksikaan... Mielenkiintoista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua siis kiinnostaa psyka aivan sikana ja ehkä on vähän tapana yrittää analysoida tuttuja. Mutta tietäisittepä vaan, mitä oon itsessäni analysoinut :D Mutta luotan nyt vaistoon, että jotain jännää tuossa kaverissa on. Pitää siis muistaa, että te ette nähneet tilannetta tai tunne tyyppiä. Te tiedätte vain sen, mitä sanoin aloituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Minun minijä tekee samaa. Jos juttu keskeytyy, ei suostu enää jatkamaan. Aika Lapsellista mielestäni. Ei voi olettaa, että saisi keskeytyksettömän puheenvuoron, jos jollakin tulee jotain asiaa siihen väliin. Jos telkkarissa vaikka näytetään jotain jännää juuri silloin kun toinen puhuu, niin se ehtii mennä ohi kun juttu on loppu. Tai joskus asia ehtii jo unohtua, kun odottaa omaa vuoroaan.
Meidän perheessä ainakin on totuttu siihen, että puhutaan paljon ja joskus jopa yhtä aikaa. Minijä taas on tottunut ilmeisesti aika kontrolloituihin puheenvuoroihin. Aika jäykkää minusta.
Oon samaa mieltä, että ei sitä voi välttämättä muistaa mitä oli sanomassa, jos jää odottamaan.
Näin kerran eläintarhassa virtahevon, joka söi omenia.
Keväällä on kiva, kun aurinko paistaa ja sateella näin kauniin vihreän sateevarjon.
Matkustaisin mielelläni Kroatiaan. Tänään menen iltapäivällä koulutukseen. Pitää kohta lähteä kotoa.
Kirjoittiko joku tänne avauksen, johon vastasin? Pidän erityisesti sitruksentuoksuisista saippuoista.
Ymmärrätkö nyt paremmin, ap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi ennen kaveriporukassa samoin. Aloitin jonkun jutun/kommentin ja mut keskeytetään pari kertaa tai ei kuunnella alkuunkaan. Sitten en viitsi edes yrittää ja parin minuutin päästä kysytään että niin mitä olit sanomassa. Siinä vaiheessa ei enään kiinnosta aloittaa kolmannen kerran samaan asiaa sanomaan. Muut kyllä saa asiansa sanoa vapaasti. Siinäpähän miettivät että mitäköhän sanottavaa mulla olis ollu.
Nykyään en edes kommentoi tai puhu kummemmin kun hukkaan se menee kuitenkin. Puhun nykyään vain silloin kun on jotain tärkeämpää sanottavaa tai ihan suoraan kysytään.
Miksi noin märttyyrimäinen asenne? Isossa joukossa nyt puhetta piisaa ja väkisinkin joku välillä keskeyttää. Se vaan pitää hyväksyä.
Ei ole isosta joukosta kyse vaan yleensä noin 3 ihmistä minun lisäksi. Marttyyrimäinen asenne sen takia että kun muutaman vuoden jälkeen siihen vaan väsyy kun ei yhtä lausetta suusta saa ilman että joku keskeyttää. Ja en siis jää huoneen nurkkaan mököttämään tai mitenkään anna tämän pahoittaa mieltäni vaan yksinkertaisesti en osallistu keskusteluun sanoilla ellen koe että mielipiteeni on tärkeä. En kyllä ennenkään ole puhunut kauheasti
Sulla on vaan huono omatunto! Rohkeasti mukaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin kerran eläintarhassa virtahevon, joka söi omenia.
Keväällä on kiva, kun aurinko paistaa ja sateella näin kauniin vihreän sateevarjon.
Matkustaisin mielelläni Kroatiaan. Tänään menen iltapäivällä koulutukseen. Pitää kohta lähteä kotoa.
Kirjoittiko joku tänne avauksen, johon vastasin? Pidän erityisesti sitruksentuoksuisista saippuoista.
Ymmärrätkö nyt paremmin, ap?
Aika hauska :D
Märttyyri ja minijä? Mitä kehareita täällä oikein kirjoittelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin on itsellänikin, että jos alan kertoa jotakin juttua eikä vastapuolinkuuntele, niin en jatka juttua enää, vaikka hän pyytäisikin.
Kaveri varmaan alkoi pitää juttuaan turhana tuossa vaiheessa, joten olisi tuntenut olonsa typeräksi ruvetessaan jatkamaan sitä kaikkien odottaessa mitä kiinnostavaa sanottavaa hänellä mahtaa olla.
Jos itse sanon jotain epäselvästi ja toinen pyytää toistamaan, tulen tietoisemmaksi asiani turhuudesta, koska toinen keskittyy niin tarkasti kuuntelemaan. Tulee tavallaan paineet, että asian on oltava varmasti kuulemisen ja täyden huomion arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli siis en välttämättä toista asiaa (jos se oli vaan jotain höpinää) vaan sanon että ei mitään. - 30
Kyllä, luultavasti sulla on joku mt-häiriö. Onhan tuo epäkohteliasta keskeyttää toisen tärkeä juttu keskittymällä johonkin verhoihin. Jos tota tapahtuu usein, niin ihminen kokee ettei hänellä ole mitään väliä, hänen jutut eivät kiinnosta jne. Eikä varmasti ujommalle ole muutenkaan helppo jatkaa juttua, jos se on katkennut johonkin täysin turhaan asiaan. Kun puhuu itselle tärkeästä asiasta, niin jonkun jolla on selkeästi joku häiriö päässä keskeyttää jutun "kato lintu lentää", niin kyseessä on kuin pienen lapsen kanssa olisi liikkellä ja kokeilisi samalla pitää keskustelua yllä toisen aikuisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi ennen kaveriporukassa samoin. Aloitin jonkun jutun/kommentin ja mut keskeytetään pari kertaa tai ei kuunnella alkuunkaan. Sitten en viitsi edes yrittää ja parin minuutin päästä kysytään että niin mitä olit sanomassa. Siinä vaiheessa ei enään kiinnosta aloittaa kolmannen kerran samaan asiaa sanomaan. Muut kyllä saa asiansa sanoa vapaasti. Siinäpähän miettivät että mitäköhän sanottavaa mulla olis ollu.
Nykyään en edes kommentoi tai puhu kummemmin kun hukkaan se menee kuitenkin. Puhun nykyään vain silloin kun on jotain tärkeämpää sanottavaa tai ihan suoraan kysytään.
Miksi noin märttyyrimäinen asenne? Isossa joukossa nyt puhetta piisaa ja väkisinkin joku välillä keskeyttää. Se vaan pitää hyväksyä.
Ei ole isosta joukosta kyse vaan yleensä noin 3 ihmistä minun lisäksi. Marttyyrimäinen asenne sen takia että kun muutaman vuoden jälkeen siihen vaan väsyy kun ei yhtä lausetta suusta saa ilman että joku keskeyttää. Ja en siis jää huoneen nurkkaan mököttämään tai mitenkään anna tämän pahoittaa mieltäni vaan yksinkertaisesti en osallistu keskusteluun sanoilla ellen koe että mielipiteeni on tärkeä. En kyllä ennenkään ole puhunut kauheasti
Sulla on vaan huono omatunto! Rohkeasti mukaan!
Ohis mutta miks just nää tyypit sekoittaa aina omatunnon ja itsetunnon? Onko se sitä kun itsellä ei ole kumpaakaan?
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi ennen kaveriporukassa samoin. Aloitin jonkun jutun/kommentin ja mut keskeytetään pari kertaa tai ei kuunnella alkuunkaan. Sitten en viitsi edes yrittää ja parin minuutin päästä kysytään että niin mitä olit sanomassa. Siinä vaiheessa ei enään kiinnosta aloittaa kolmannen kerran samaan asiaa sanomaan. Muut kyllä saa asiansa sanoa vapaasti. Siinäpähän miettivät että mitäköhän sanottavaa mulla olis ollu.
Nykyään en edes kommentoi tai puhu kummemmin kun hukkaan se menee kuitenkin. Puhun nykyään vain silloin kun on jotain tärkeämpää sanottavaa tai ihan suoraan kysytään.
Eikö oo aika omahyväistä ajatella että kaikki kuuntelee korva tarkkana, kun SÄ puhut eikä kenenkään keskittyminen herpaannu hetkeksikään.
En siis väitä että oot omahyväinen, mutta sanonpahan vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaveri varmaan alkoi pitää juttuaan turhana tuossa vaiheessa, joten olisi tuntenut olonsa typeräksi ruvetessaan jatkamaan sitä kaikkien odottaessa mitä kiinnostavaa sanottavaa hänellä mahtaa olla.
Jos itse sanon jotain epäselvästi ja toinen pyytää toistamaan, tulen tietoisemmaksi asiani turhuudesta, koska toinen keskittyy niin tarkasti kuuntelemaan. Tulee tavallaan paineet, että asian on oltava varmasti kuulemisen ja täyden huomion arvoinen.
Älä ylianalisoi tilanteita. Se toinen ei vaan kuullut. Oo iloinen että häntä kiinnostaa niin paljon, että pyytää toistamaan. Ei sen tarvitse olla mitään jännittävää. Ei meidän arkiset jutut muutenkaan yleensä mitään tajuttoman jännittäviä ole. Normaaleja juttuja vaan.
Ihan sama mitä sanotte. Mutta ei tuo vaan oo normaalia olla jatkamatta tärkeää juttua :D
"Aspenger" tapa ittes & saa syöpä
Siis, ehkä kertoi juttua, ja loukkaantui tosta, kun aloit ihastelemaan jotain verhoja. Ehkä vaan tommonen herkästi loukkaantuva, että hänen asiansa ei kiinnosta, kun muut alkavat kesken ihastelemaan jtn verhoja.
Vierailija kirjoitti:
KirkkoSisko kirjoitti:
Aika moni kokee loukkaavana, jos hänen puheenvuoronsa keskeytetään siirtämällä huomio aivan johonkin muuhun asiaan. En yhtään ihmettele, jos ei enää sen jälkeen ole motivaatiota jatkaa juttua. Kuuntelun taito ja toiseen keskittymisen taito on yksi perusvuorovaikutustaidoista. Annetaan kullekin oma puheenvuoronsa keskeyttämättä.
Annoin kyllä hänelle puheenvuoron sanomalla "jatka vaan" Anne" , mitä olit sanomassa" :)
Noh, olet osoittanut ettet ole kuunnellut kunnolla, ajatuksesi on harhaillut ja ettei sua oikein kiinnosta. Ja ihmettelet miksei haluakaan jatkaa loppuun? hmm. Ompa ihme ettei huvita puhua sellaiselle, joka ei välitä kuunnella sun asiaa.
..Vaikka jotenkin mun trollitutkakin tässä hälyttää.. Kai nyt aikalailla jokainen tajuaa noin yksinkertaisen asian, vai ei vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla kävi ennen kaveriporukassa samoin. Aloitin jonkun jutun/kommentin ja mut keskeytetään pari kertaa tai ei kuunnella alkuunkaan. Sitten en viitsi edes yrittää ja parin minuutin päästä kysytään että niin mitä olit sanomassa. Siinä vaiheessa ei enään kiinnosta aloittaa kolmannen kerran samaan asiaa sanomaan. Muut kyllä saa asiansa sanoa vapaasti. Siinäpähän miettivät että mitäköhän sanottavaa mulla olis ollu.
Nykyään en edes kommentoi tai puhu kummemmin kun hukkaan se menee kuitenkin. Puhun nykyään vain silloin kun on jotain tärkeämpää sanottavaa tai ihan suoraan kysytään.
Miksi noin märttyyrimäinen asenne? Isossa joukossa nyt puhetta piisaa ja väkisinkin joku välillä keskeyttää. Se vaan pitää hyväksyä.
Ei ole isosta joukosta kyse vaan yleensä noin 3 ihmistä minun lisäksi. Marttyyrimäinen asenne sen takia että kun muutaman vuoden jälkeen siihen vaan väsyy kun ei yhtä lausetta suusta saa ilman että joku keskeyttää. Ja en siis jää huoneen nurkkaan mököttämään tai mitenkään anna tämän pahoittaa mieltäni vaan yksinkertaisesti en osallistu keskusteluun sanoilla ellen koe että mielipiteeni on tärkeä. En kyllä ennenkään ole puhunut kauheasti
Sulla on vaan huono omatunto! Rohkeasti mukaan!
..voivoi, että oikein kroonisesti huono omatunto :D
Ei ole isosta joukosta kyse vaan yleensä noin 3 ihmistä minun lisäksi. Marttyyrimäinen asenne sen takia että kun muutaman vuoden jälkeen siihen vaan väsyy kun ei yhtä lausetta suusta saa ilman että joku keskeyttää. Ja en siis jää huoneen nurkkaan mököttämään tai mitenkään anna tämän pahoittaa mieltäni vaan yksinkertaisesti en osallistu keskusteluun sanoilla ellen koe että mielipiteeni on tärkeä. En kyllä ennenkään ole puhunut kauheasti