Lue keskustelun säännöt.
Univajeesta psykoosiin?
17.04.2018 |
Pelkään tosissani että mulla alkaa todellisuus livetä. Opiskelen yliopistossa ja samalla yritän pyörittää netissä kauppaa ja hoitaa normaalia elämää (kaverit, parisuhde, koira...). Minulla on taustalla masennus joten ihan kaikki tekeminen on jotenkin kuin vetäisi perässä hiidenkiveä, silti teen hommia koko päivän joka päivä enkä nuku ollenkaan. Nytkin vedin kolmen tunnin yöunet.
Pari viikkoa sitten sain hillittömän paniikkikohtauksen. En tiennyt mitä se oli, sillä olin ihan tavallisesti kaupassa ruokaostoksilla ja yhtäkkiä vaan alkoi pyörryttää, kädet puutui, rinnassa meni kylmää ja kuumaa (hirvein tunne ikinä) ja sydän hakkasi niin että arvelin tämän olevan tässä.
Lääkäri onneksi tiesi kertoa ettei kyseessä ollut sydäri tai aivohalvaus vaan paniikkikohtaus. Käteen lyötiin cipralexit ja rauhoittavia ja käskettiin mennä kotiin nukkumaan.
No sen rauhottavan avulla sain nukuttua ekat viiden tunnin unet putkeen varmaan kuukausiin. Olo parani heti. Palasin kuitenkin samaan pakotettuun Duracell-tahtiin jota en saa pois päältä edes yöllä ja nukun jälleen pari hassua tuntia. Nyt on alkanut olla ihmeellisiä "kohtauksia" joissa todellisuus ikäänkuin katoaa, tai tuntuu siltä ettei sitä tapahdu oikeasti vaan näen unta. Tiedostan silti ettei se ole unta mutta pelkään tekeväni jotain täysin kahelia. Luennolla sain paniikkikohtauksen nro. 2 sillä pelkäsin että menen ja annan opettajalle kielarin tai jotain muuta kamalaa. En ole ihastunut opettajaan, se oli vain hulluinta joka tuli sillä hetkellä mieleen.
Välillä kadulla kävellessä tai kaupassa tulee sellainen tunne että mitä jos alan huutaa jotain omiani tai ihan vain huutaa kurkku suorana ja saan paniikkikohtauksen tuota pelätessä. Olen myös alkanut epäillä ihmisillä olevan ihme salaliittoja, tai että on olemassa joku suuri operoija niinkuin Truman Showssa joka aiheuttaa juuri minulle sen että kaikki menee päin persettä. Nyt pitäisi hommata ajokortti mutta pelkään sen olevan tämän suunnittelijan seuraava plääni tehdä elämästäni helvettiä vaikka siten että aiheutan muille vahinkoa. Näen jo nyt painajaisia siitä että jonkun lapsi juoksee tielle.
Salajuonia on kaikkialla, pikkujutuissakin, mutta vielä olen niin tolkuissani että pidän tätä ihan järjettömänä.
Eilen illalla huomasin että minulla on korvat jotenkin omituiset, ainakin toinen niistä on jotenkin lukossa niin että vain matalat äänet kuuluu. Huomasin myös että kun liikutan päätä, korvat humisevat hetken aikaa. Humina menee vaimeammaksi kun olen paikallani muttei katoa kokonaan. Siinä sitten heiluttelin päätä niin kaua että nukuin vain kolme tuntia, taas.
Nyt aamulla korvat ovat samanlaiset. Koiralenkillä olin ihan kuin jossain naurutalomaailmassa, mikään ei näyttänyt todelliselta.
Nytkö sekoan lopullisesti?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu uudestaan lääkärinhoitoon.
Olen jo. Siellä on joku lähete menossa psyk. polille mutta kestää ja kestää. Lääkäri käski odotella rauhassa ja syödä lääkkeet. Vaikutti tosin epäilevän että olen siellä lähinnä lypsämässä kolmiolääkkeitä, mikä myös ahdistaa. Mitä jos kukaan ei usko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahimmassa univajevaiheessa sain tuon tapaisia oireita. Kuulin myös musiikkia, joka ei kuulostanut siltä että se tulisi pään sisältä (korvamato) vaan ihan jostain soittimesta lähistöltä. Se oli todella outoa.
Kunhan sain lääkkeillä unirytmin kuntoon, nuo onneksi hävisivät. Yritä ottaa rauhallisesti, vaikka tiedän että tuollaiset jutut pelottavat. Ajattele että se menee kyllä ohi kunhan saat nukuttua.
Hengitä! Et menetä kontrollia itsestäsi, vaikka ajatukset laukkaisivatkin uusilla urilla. Ajatuksesi eivät ohjaa sinua - ne ovat kuin uutissyöte joista voit klikata mielenkiintoisimmat auki ja antaa kiinnostuksen kasvaa tai kuitata ohi. Kuuntele niitä, mutta älä reagoi, jos ne vaikuttavat pelottavilta. Et ole sairas tai epänormaali. Aistitkin "vääristyvät" tai niitä voi alkaa huomioimaan eri tavalla ihan yllättäinkin. Luin jostain, että oikeastaan kaikki kuulevat tinnitysta, mutta vain osa kiinnittää siihen mitään huomiota.
Myös rauhoittavat, joita sait, saattavat aiheuttaa yllättäviä muutoksia kokemukseesi ja aistihavaintoihisi. Todellisuus itsessään on suurimmalta osin sovittu malli siitä, mihin kannattaa ja ei kannata kiinnittää huomiota, olet ehkä lipsumassa hieman näiden raamien ulkopuolelle - joka ei tarkoita sitä, että asiat joita kokisit, olisivat välttämättä olemattomia. Rauhoittavilla on aina, niinkuin laittomillakin päihteillä, laskunsa. Se voi aiheuttaa ahdistusta tai muita mielialamuutoksia, mutta se on kaikki ohimenevää.
Näin voi tapahtua. Kärsin itsekin lukioikäisenä niin pahasta univajeesta ja masennuksesta että aloin saamaan paniikkikohtauksia ja näkemään/kuulemaan harhoja. Kuulin muka musiikkia lattian läpi, avunhuutoja öisin metsästä ja joskus uni ja todellisuus liukuivat päällekäin. Luulin toisinaan juttelevani vieressä istuvalle kaverilleni, mutta kun katsoin uudestaan vieressäni ei ollutkaan ketään. Kävellessä maa taittui ja humahteli jalkojen kanssa mikä oli todella pelottavaa, kysyin usein seuralaisiltani tuntivatko he saman ennen kuin ymmärsin että kyse olikin minusta eikä maan vavahtelusta. Hurjasti voimia ap, nyt vaan tartut hanakasti apuun. Sairasloma akkujen lataamiseen voisi myös olla paikallaan vaikka opinnoissa jälkeen jääminen tuntuukin varmasti epähoukuttelevalta.
Kiitos vastauksista, oikeasti! En ole kuullut että muillakin olisi tällaista ja se on jotenkin helpottavaa lukea etten ole ainoa, tosin olen oikeasti pahoillani jos joku joutuu käymään tällaista läpi.
Tänään on korvat soineet niin etten muuhun osaa keskittyä. Tinnitus on siinä sivussa, en kiinnitä siihen huomiota mutta tämä uusi humina on kamalaa. On kuin pää menisi jonkun tunnelin läpi hirveetä vauhtia, en oikein muuten osaa tätä kuvailla. Tulin tämän takia aikaisemmin kotiin ja yritin ottaa päiväunet. Näin todentuntuisia painajaisia ja aina kun olin puoliksi hereillä ahdistuin siitä että unien tapahtumat olisivat todellisia. Sitten ulkona pyyhälsi joku putsausauto ja piti niin outoa ääntä pääni tunnelihuminan kanssa että luulin sen tulevan pääni sisältä -> paniikkikohtaus herätessä.
Nyt harkitsen rauhoittavan lääkkeen ottoa ja soittoa terveyskeskukseen.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Humina - niskat jumissa eli hierojalle.
Univaje - yritys tauolle ja pyri nukkumaan 8 tunnin uöumet, tai ainakin 6. Lepää.
Univaje vie psykoosiin. Skitsofrenia puhkeaa, jos siihen on alttiutta. Vaikuttaa myös sokeraineenvaohduntaan -> humina?
Lepää, rauhoita elämä pidemmäksi aikaa, pysähdy. Mene TRE-kurssille, joogaa. Tai teetä first beat mittaus hyvinvoinnin analysoimiseksi.
Tarvittaessa psykiatrisen päivystykseen.
Pelottaa tuo jonkun vakavamman ja pidempikestoisen ongelman puhkeaminen, ainakin äitini oli loppuvaiheessa ihan sekaisin - tosin hänen kohdallaan se johtui alkoholista ja reseptilääkkeistä.
Joku mainitsi niskajumin, huomasin että korvissa humisee eniten makuulla ja varsinkin jos makuulla kääntää päätä. Se on yleensä myös toispuolista, yleensä se korva joka ei ole tyynyä vasten.
Stressillä on takuulla näppinsä pelissä, mutta en voi laittaa yritystä jäihin. Isoin osa stressistä johtuu veloista joita yritän epätoivoisesti kuroa kiinni. Itseasiassa jos tuo huoli olisi poissa, itkisin varmaan helpotuksesta. Se häiritsee opiskeluakin, ja muusta on vaikea nauttia.
Poikaystävä ehdotti että keskittyisin pelkästään niiden maksuun (hän auttaa siinä vaikkei ole mitenkään velvoitettu, enkä voisi olla kiitollisempi), mutta mitä nopeammin saan opinnot päätökseen sen nopeammin pääsen hänen luokseen (ei asuta samassa maassa) ja toivottavasti töihin.
Tiedän että on turhaa pyörittää kaikkea päässään koko ajan siihen pisteeseen että sekoaa, mutta stressi istutettiin minuun jo lapsena. Huhheijakkaa. Ehkä ihan hyvä että tämä oireilu alkoi, tässä kirjoitellessa tulee mieleen että se lähete on ihan hyvä asia. Tarttis vissiin jutella näistä.
AP
Hakeudu uudestaan lääkärinhoitoon.