Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Itsetuntoa ei ole - en kehtaa edes hakea työkokeiluun...
16.04.2018 |
Olen hakenut työkokeiluun - tarkoitus olisi, että palaisin alalle, johon minulla on koulutus työkokeilun kautta.
Itsetuntoni on pohjamudissa. Mietin vain kuinka huono ihminen olen. Olen suht koulutettu ja osaan käyttäytyä yms. Mukavaksi ”haukuttu”. Mietin vain, että haluaako kukaan minua töihin.
Muistakaa kehua ja kannustaa lapsianne. Kaikki eivät ole niitä, jotka menevät vaikka läpi harmaan kiven.
Vie hirveästi henkistä pääomaa ja jaksamista kun täytyy ns selvitä päivästä toiseen.
Kommentit (7)
Kaikella kunnioituksella:
Oletko ihan varma, että itsetunnottomuus on todellista? Että se todella on noin halvaannuttavaa? Voihan se olla myös ihan tavallista epävarmuutta ja jännittämistä uuden edessä. Olet jo aikuinen, olet opiskellut, ollut työssä, olet pidetty ihminen, sinulla on sosiaalisia taitoja, kuten avauksessasi kuvaat.
Lapsuutesi on jo menneisyyttä, et tule saamaan sitä takaisin parempana versiona. Se on väärin, mutta niin se vain on. Voit vastuullisena aikuisena päättää mihin suuntaat energiasi, mitä haluat, mitä kohti haluat mennä, vai takerrutko menneisiin vaikeisiin asioihin.
Eli mene vaan sinne työkokeiluun. Eka päivä on varmaan aika hirveä, mutta anna sen olla sitä ja mene seuraavana päivänä takaisin. Selviät kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Kaikella kunnioituksella:
Oletko ihan varma, että itsetunnottomuus on todellista? Että se todella on noin halvaannuttavaa? Voihan se olla myös ihan tavallista epävarmuutta ja jännittämistä uuden edessä. Olet jo aikuinen, olet opiskellut, ollut työssä, olet pidetty ihminen, sinulla on sosiaalisia taitoja, kuten avauksessasi kuvaat.
Lapsuutesi on jo menneisyyttä, et tule saamaan sitä takaisin parempana versiona. Se on väärin, mutta niin se vain on. Voit vastuullisena aikuisena päättää mihin suuntaat energiasi, mitä haluat, mitä kohti haluat mennä, vai takerrutko menneisiin vaikeisiin asioihin.
Eli mene vaan sinne työkokeiluun. Eka päivä on varmaan aika hirveä, mutta anna sen olla sitä ja mene seuraavana päivänä takaisin. Selviät kyllä.
Ap. Kiitos. Se epävarmuus - liika kriittisyys. Mokaamisen pelko. Vaikka ihmisiähän me vain ollaan ja kukaan ei ole täydellinen. Täytyy skarpata👍
Tiedän tunteen, elämäni olisi ollut aivan erilaista jos olisin joskus uskonut että kelpaan johonkin/jollekin.
Anna nyt itsellesi edes mahdollisuus, sä ansaitset sen! Mahdollisuus työllistyä, nauttia pienistäkin asioista ja onnistumisista, olla onnellinen elämässä ja tee töitä noiden asioiden eteen! :)
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Kaikella kunnioituksella:
Oletko ihan varma, että itsetunnottomuus on todellista? Että se todella on noin halvaannuttavaa? Voihan se olla myös ihan tavallista epävarmuutta ja jännittämistä uuden edessä. Olet jo aikuinen, olet opiskellut, ollut työssä, olet pidetty ihminen, sinulla on sosiaalisia taitoja, kuten avauksessasi kuvaat.
Lapsuutesi on jo menneisyyttä, et tule saamaan sitä takaisin parempana versiona. Se on väärin, mutta niin se vain on. Voit vastuullisena aikuisena päättää mihin suuntaat energiasi, mitä haluat, mitä kohti haluat mennä, vai takerrutko menneisiin vaikeisiin asioihin.
Eli mene vaan sinne työkokeiluun. Eka päivä on varmaan aika hirveä, mutta anna sen olla sitä ja mene seuraavana päivänä takaisin. Selviät kyllä.
Hieno tsemppausviesti, mutta valitettavasti asiat ja ihmiset eivät ole noin yksinkertaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä menettää jokaisen mahdollisuuden 100% varmuudella, mitä ei edes yritä ottaa.
Ihan turha miettiä mitä ne muut haluaa, kyllä ne sitten kertoo sulle mitä ne haluaa.
Pitää vaan yrittää uudelleen ja uudelleen, kunnes natsaa.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän tuon tunteen. Mietin aina välillä, että mitä jos olenkin aivan surkea eikä kukaan halua minua minnekään. Silti saan hyvää palautetta pomolta, työkavereilta, asiakkailta ja lähipiiriltä yleensäkin. Suomalainen kulttuuri on kitsas kiitosten kanssa, niin ihmiset ei opi arvostamaan itseään tarpeeksi.