Mitä eroa on laiskalla ja sairaalla?
Laiskoja ei tule elättää verorahoilla.
Sairaita tulee hoitaa ja auttaa.
Mutta miten laiskat erottaa sairaista? Mitä jos joku vain makaa lattialla, ei syö, ei puhu, ei liiku, ei peseydy, ei tee yhtään mitään,... lojuu vain lattialla kuin kuollut tai vähintäänkin aivokuollut... onko se laiska vai sairas?
...
Jos lapsi lojuu lattialla hän on sairas?
Jos aikuinen lojuu lattialla hän on laiska?
Mikä on siinä tapauksessa laiskuuden ikäraja? Missä iässä ei enää ole sairas vaan laiska?
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Sulla on ainakin ihan liikaa aikaa...
Tahdon vain tietää miten ihmiset määrittelevät "laiskan" ja "sairaan". Ihan tosi: mitä eroa niillä on? Miten ne tunnistaa toisistaan? Miksi yksi ihminen jätetään heitteille mutta toista autetaan?
Otetaan esimerkki: yksilö on tullut kemoterapiasta ja häntä väsyttää; sairas. Pari päivää levättyään ei jaksa raahautua töihin; laiska. Näin kai se karkea jaottelu menee.
Sitä minäkin olen miettinyt. En tiedä olenko laiska vai sairas? Työnteosta ei tule mitään, yritän kyllä mutta päädyn sairaslomalle aina parin kuukauden jälkeen. En jaksa peseytyä, en laittaa ruokaa, en siivota, en poistua kotoani, en tavata ihmisiä. Mikään ei kiinnosta, makaan sängyssä päivä toisensa jälkeen. Olenko kroonistunut äärilaiska vai masentunut ja mikä erottaa ne toisistaan?
Ei kai ihminen, joka vaan makaa, voi olla terve? Laiskakin ihminen yleensä on kiinnostunut jostain. Jos siis energiaa riittää kauppakeskuksessa pyörimiseen tai lätkämatsiin, mutta ei työntekoon, pitäisin laiskana. Jos ei edes oma hyvinvointi kiinnosta millään tasolla, on sairas.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai ihminen, joka vaan makaa, voi olla terve? Laiskakin ihminen yleensä on kiinnostunut jostain. Jos siis energiaa riittää kauppakeskuksessa pyörimiseen tai lätkämatsiin, mutta ei työntekoon, pitäisin laiskana. Jos ei edes oma hyvinvointi kiinnosta millään tasolla, on sairas.
Tämä määritelmä vaikuttaa fiksulta, kai.
"Ihminen yleensä on kiinnostunut jostain". Hyvin sanottu.
Mutta sellaisia ihmisiä on kyllä aika paljon joita mikään ei kiinnosta. Siis joilla ei ole elämänhalua, maku on poistunut elämästä, ei enää välitä siitä mitä itselle tapahtuu, ihminen vain rapistuu ja odottelee kuolemaa. Ja jopa lääkärit sanovat toisinaan sellaisille ihmisille että he ovat terveitä.
Sairas haluaisi tehdä, mutta ei pysty.
Laiska ei halua tehdä, mutta pystyisi.
Näin minä sen erottelen.
Vierailija kirjoitti:
Sairas haluaisi tehdä, mutta ei pysty.
Laiska ei halua tehdä, mutta pystyisi.Näin minä sen erottelen.
Tämä on hyvin sanottu. Itse sairastan masennusta ja on kauhistuttavaa kun ei ole voimavaroja tehdä asioita jotka haluaisi tehdä - ihan imuroinnin kaltaisesta pikkujutusta alkaen.
Toki tietysti haukun itseäni laiskaksi kaiken aikaa. Kuuluu taudinkuvaan.
Oikeasti tämä on salaviisas aihe. Poden täällä keuhkoputkentulehdusta, lämpöä on yhtenä päivänä, seuraavana ei mutta olo on höntti. Alan ihmetellä, olenko laiska. Kunnes seuraavan päivän olen migreenissä ja yskin edelleen hulluna. Seuraavana päivänä pää on taas kirkkaampi, mutta edelleen on laiska olo. Kunnes älyän tarttua mittariin, ja lämpöähän minulla on taas.
Ja koko ajan ahdistaa, että pitäisi lähteä töihin. Ei siinä mitään, mutta kun työkseni pitäisi poimia tavaraa lattialta 10-20 kiloa kerrallaan koko päivän, ja kanniskella ja nostella niitä tuonne 120 cm korkeuteen. Oikeasti jaksan tässä jamassa huonosti edes tiskata.
Mitä EK maksaa sulle, että tehtailet täällä näitä aloituksia?
Paljonko on netto kuussa?
Vierailija kirjoitti:
Sairas haluaisi tehdä, mutta ei pysty.
Laiska ei halua tehdä, mutta pystyisi.Näin minä sen erottelen.
Samaa mieltä. Laiska nauttii joutilaisuudesta, masentunut taas häpeää, kärsii ja ahdistuu siitä ettei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Otetaan esimerkki: yksilö on tullut kemoterapiasta ja häntä väsyttää; sairas. Pari päivää levättyään ei jaksa raahautua töihin; laiska. Näin kai se karkea jaottelu menee.
Hyvä esimerkki.
Itse olen sairastunut krooniseen sairauteen. Siitä ei parane itsestään eikä siihen ole parantavaa lääkitystä.
Yksi sairauden oireista on voimakas väsymys.
Aluksi ihmisillä riitti empatiaa ja "pikaista paranemista"-toivotusta. Sitten se muuttui ärtymykseksi siitä, että miksi aina vaan olen kipeä. Miksi en parane.
Ymmärrykseen ei tunnu mahtuvan että sairaus ei parane, se vain muuttu pahemmaksi ajan myötä.
Sairauteni on ihmisten mielissä muuttunut laiskuudeksi.
"taas se saikuttaa"
(luulevat vissiin että itse haluan olla kipeä - ilkeyttäni en parane)
Jotkut työkaverit ovat jopa sanoneet, että heillä ei ole aikaa sairastaa. V*ttu.
Vierailija kirjoitti:
Mitä EK maksaa sulle, että tehtailet täällä näitä aloituksia?
Paljonko on netto kuussa?
:D
Ei kun mä oon sellanen lattiallamakoilija. On mulla kyllä työkin, mutta vapaa-aika menee lattialla, on aina mennyt.
-ap
Sulla on ainakin ihan liikaa aikaa...