Mitä annettavaa sinulla on syrjäytynyt

Olen syrjäytynyt. Teen kuitenkin vapaaehtoistyötä ja vähän palkkatyötäkin. Minulla on kaksi tutkintoa, mihinkään oikeisiin töihin en kuitenkaan kelpaa, koska minulla on hullun paperit. Teen sitten kotona taideprojekteja vaan.

Ei mitään. Minua ei tarvitse jelpata enää. Hautaan saa siunata, jos pelkää että sieluparkani jää kummittelemaan. Siinäkään ei tarvitse suvun olla paikalla. Pappi riittää.

Mä olen NIIN varma että jokaisella olisi vaikka miten paljon annettavaa jos vaan saisi kaiken kapasiteettinsa käyttöönsä. Pitkään jatkunut syrjäyteneisyys ikävä kyllä lamaannuttaa ja vie henkilöltä uskon itseensä, omaan arvoonsa ja omiin kykyihinsä. Muutama väärä valinta, epäonniset sattumat tai huonot elämän lähtökohdat johtavat pelottavan helposti tielle joka lopulta vie yhä syvemmälle syrjäytymiseen. Toisaalta jos oikeaan aikaa sattuu jotain positiivista ennen kuin on ihan pohjalla suunta voi kääntyä dramaattisestikin. Minä uskon että tärkeintä on tulla hyväksytyksi ja saada rohkaisua ja kannustusta oikeaan aikaan kun elämässä menee huonosti. Yksikin hyvä ja kannustava ihmissuhde voi pelastaa kaiken tai toisaalta sen puuttuminen viedä tuhoon.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinua jelpataan, niin mitä sinulta saadaan vastavuoroisesti?

Kelpaako kilju?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MiäsHenkilö kirjoitti:

Maksan jo 1400 euroa veroa kuussa, eikö se riitä?

Ethän sinä ole silloin syrjäytynyt.

Jos on menestynyt työssään mutta ei ole lainkaan sosiaalista elämää sen ulkopuolella, eikö silloin ole syrjäytynyt? Näin minä tuon aiemmin tulkitsin.

Niin. Sitä voi syrjäytyä ystävistään, sukulaisistaan, jopa omasta itsestään. Onneksi oma syrjäytymiseni on vain sellaista pienimuotoista, sinkkumiehelle tavallista, ja paljolti kiinni omasta laiskuudesta. Erilaisia kekkereitä jätän väliin ihan vain kun ei viitsi.

"Mitä annettavaa sinulla on syrjäytynyt"

Tässä tuo taipuu muotoon "syrjäytyneelle". Tämän kielioppineuvon voin sinulle antaa, AP.

Ei kyse ole mistään rimoista. Ne ovat uskoteltuja valheita. Kyse on siitä mihin SINÄ kykenet

Sinkkumies

Jätän muut henkiin?

Vierailija kirjoitti:

"Mitä annettavaa sinulla on syrjäytynyt"

Tässä tuo taipuu muotoon "syrjäytyneelle". Tämän kielioppineuvon voin sinulle antaa, AP.

Eipähän jos AP kysyy mitä annettavaa syrjäytyneellä on muille. Asettelisin kyllä niin päin, että "syrjäytynyt, mitä annettavaa sinulla on?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu jelpistä.

Kerrotko minkälaisella tuella sinut saataisiin kiinni yhteiskunnan helmaan? Mikä nostaisi pääsi pinnan ylle?

Minä tarvitsisin kuntelevaa korvaa, joka jaksaisi tukea minua opinnoissa ja jaksaisi keskustella opintoon liittyvistä aiheista ja asioista.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen NIIN varma että jokaisella olisi vaikka miten paljon annettavaa jos vaan saisi kaiken kapasiteettinsa käyttöönsä. Pitkään jatkunut syrjäyteneisyys ikävä kyllä lamaannuttaa ja vie henkilöltä uskon itseensä, omaan arvoonsa ja omiin kykyihinsä. Muutama väärä valinta, epäonniset sattumat tai huonot elämän lähtökohdat johtavat pelottavan helposti tielle joka lopulta vie yhä syvemmälle syrjäytymiseen. Toisaalta jos oikeaan aikaa sattuu jotain positiivista ennen kuin on ihan pohjalla suunta voi kääntyä dramaattisestikin. Minä uskon että tärkeintä on tulla hyväksytyksi ja saada rohkaisua ja kannustusta oikeaan aikaan kun elämässä menee huonosti. Yksikin hyvä ja kannustava ihmissuhde voi pelastaa kaiken tai toisaalta sen puuttuminen viedä tuhoon.

Näin juuri eli ei tule koskaan siis toimimaan täällä Suomessa, jossa kaikki on omaa vikaa ja muuta paskaa. Kun lähdet luisuun, saat tippua pohjalle ivausten saattelemana, se on varmaa. Sen kokemuksen jälkeen et enää haluakaan nousta, sillä usko ihmisiin ja elämään on mennyt kokonaan ja lopullisesti. En siis halua keneltäkään enää koskaan yhtään mitään, en koskaan. Tai korkeintaan sen, että saisin olla jatkossa rauhassa. Tuotakaan en kuitenkaan vaadi, sillä osaan kyllä nykyisin antaa tarvittaessa vielä kovemmin takaisin eikä itketä enää yhtään...

Olen matemaattisesti lahjakas, järjestelmällinen, osaan opettaa ja ratkoa teknisiä ongelmia. Musta olisi varmasti hyötyä yhteiskunnalle, jos pääsisin elämään mukaan

Olin ajatellut käynnistää laajsn tutkimuksen ja hankkia rahoituksen ulkomailta.

.

Mutta en nyt sitten hsnkikkaan kun saanvtapella te-toimiston kanssa joka vie kaiken elinvoiman.

Vierailija kirjoitti:

Olen matemaattisesti lahjakas, järjestelmällinen, osaan opettaa ja ratkoa teknisiä ongelmia. Musta olisi varmasti hyötyä yhteiskunnalle, jos pääsisin elämään mukaan

Mulla sama, mutta kuten tuossa aiemmin sanoin, ei kiinnosta enää. Liian paljon liian pahaa on tapahtunut ja apua hakiessani ja asioista puhuessani olen jäänyt täysin yksin ja saanut vain lisää ivaa, joten mun puolesta jokainen voi painua helvettiin, ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

"Mitä annettavaa sinulla on syrjäytynyt"

Tässä tuo taipuu muotoon "syrjäytyneelle". Tämän kielioppineuvon voin sinulle antaa, AP.

Vaihdoit kysymyksen eri kysymykseen, neropatti.

Mitä haluaisit? Täältä pesee...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu jelpistä.

Kerrotko minkälaisella tuella sinut saataisiin kiinni yhteiskunnan helmaan? Mikä nostaisi pääsi pinnan ylle?

Minä tarvitsisin kuntelevaa korvaa, joka jaksaisi tukea minua opinnoissa ja jaksaisi keskustella opintoon liittyvistä aiheista ja asioista.

Tutorit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä annettavaa sinulla on syrjäytynyt"

Tässä tuo taipuu muotoon "syrjäytyneelle". Tämän kielioppineuvon voin sinulle antaa, AP.

Vaihdoit kysymyksen eri kysymykseen, neropatti.

"Mitä annettavaa sinulla on syrjäytynyt" ei ole kysymys, saatikka kunnollinen lause.

Ei varmaankaan yhtään mitään. Kävi niin, että vammauduin pysyvästi ja kärsin kroonisesta kivusta. Minut laitettiin Kelan toimesta työkyvyttömyyseläkkeelle, koska "en opiskele tarpeeksi nopeasti". Opintojen keskeytymisen takia en myöskään saa töitä ja tuskin niitä kokopäiväisesti pystyisin tilanteessani edes tekemään. Osa-aikaisena haluaisin olla, mutta ei kannata, koska tuet lähtee, jos tienaa sentinkin liikaa, mutta ei tarpeeksi elättääkseen itsensä. Olen saanut muutaman kerran kuulla olevani pelkkä menoerä. 

Saat nykyajan Jeesuksen joka roikkuu puolestasi ristillä ja voit helpotuksesta huoaten todeta kärsimystäni katsoen: "Huoh, onneksi tuo en ole minä". Siis jos jelppiäsi ylipäänsä kaipaisin, niin tuon saisit vastineeksi ja hyvän omantunnon.