Lue keskustelun säännöt.
Mies on yksinäinen ja takertuva - en uskalla jättää
15.04.2018 |
Minulla on viimeaikoina ollut olo, että minun on päästävä nykyisestä parisuhteestani pois. Mies on todella takertuvainen. Hän suuttuu jos käyn jossain ravintolassa kavereideni kanssa, jossa hän ei ole käynyt - hän olisi halunnut mennä sinne yhdessä. Olisin halunnut mennä työkaverini kanssa kiipeilemään ja mies suuttui taas - hän haluaa mennä kanssani kiipeilemään. En voi tavata ulkomailla asuvaa ystävääni, koska mies ei ole koskaan käynyt kyseisessä paikassa ja haluaa tulla mukaan (en ole nähnyt ystävääni pitkään aikaan ja haluaisin viettää aikaa vain hänen kanssaan, ilman, että mies roikkuu mukana kolmantena pyöränä). Tuntuu, että en yksinkertaisesti pysty hengittämään.
Minulle ns. "oman elämän" rakentaminen on ollut tärkeää myös parisuhteessa. Varsinkin näin lapsettomana pariskuntana koko elämä ei voi pyöriä vain toisen navan ympärillä. Mies taas on laittanut kaikki korttinsa pelkästään meihin. Hänellä on vain muutama ystävä, perhe asuu todella kaukana eikä hänellä ole oikein työkavereitakaan. Hän on suoraan sanonut, että olen hänen koko elämänsä.
Haluan erota, mutta en uskalla jättää. Pelkään, että mies romahtaa täysin ja mahdollisesti tekee itselleen jotain. Tiedän, että tämä ei periaatteessa ole minun ongelmani, sillä aikuisen miehen pitäisi osata pitää huolta itsestään. Onko täällä ketään muuta, joka on pelännyt eroamista sen vuoksi, ettei tiedä mitä mies eron jälkeen tekee?
Kommentit (18)
Lisään vielä että varaa uusi salainen numero tai muuta nykyinen salaiseksi niin että se sekä siihen liittyvä osoitetietosi on operaattorilla luovutuskiellossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tuo ainoa vika miehessä? Entä jos yrittäisitte korjata asian?
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo ainoa vika miehessä? Entä jos yrittäisitte korjata asian?
Kontrollointi ja toisen menemisista suuttuminen on sen luokan vika ettei sitä korjata. Varsinkaan jos miehellä ei ole motivaatiota siihen.Valot päälle nyt...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo ainoa vika miehessä? Entä jos yrittäisitte korjata asian?
Kontrollointi ja toisen menemisista suuttuminen on sen luokan vika ettei sitä korjata. Varsinkaan jos miehellä ei ole motivaatiota siihen.Valot päälle nyt...
Kyse ei ole kuitenkaan mustasukkaisuudesta tai takapajuisesta sovinismista vaan ihan puhtaasti siitä, että miehellä ei ole sosiaalista elämää. Mies on selvästi yksinäinen ja ehkä masentunutkin. Ihan korjattavissa oleva asia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka pitkään olette tunteneet ja seurustelleet? Mies on selvinnyt hengissä ennen sinuakin, ja hän voi löytää uusia kumppaniehdokkaita vaikkapa nettitreffien kautta. Tai aloittaa harrastamaan jotakin sosiaalista lajia. Olette toisillenne aivan väärät ihmiset, ap:lle sopisi itsenäinen ja omilla jaloillaan seisova mies. Ja tälle miehelle sopisi naispuolinen vastineensa eli ”en kaipaa muita kontakteja parisuhteen lisäksi” tyyppinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo ainoa vika miehessä? Entä jos yrittäisitte korjata asian?
Kontrollointi ja toisen menemisista suuttuminen on sen luokan vika ettei sitä korjata. Varsinkaan jos miehellä ei ole motivaatiota siihen.Valot päälle nyt...
Kyse ei ole kuitenkaan mustasukkaisuudesta tai takapajuisesta sovinismista vaan ihan puhtaasti siitä, että miehellä ei ole sosiaalista elämää. Mies on selvästi yksinäinen ja ehkä masentunutkin. Ihan korjattavissa oleva asia
Ei ole jos aikuinen ihminen ei halua harrastaa mitään, ei ystävystyä keneenkään, eikä tee mitään omaa itse. Kokeiltu on. Ei ole masennus vaan luonne ja sitä ei voi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaassa tapaksessa yksin jääminen pakottaisi miehen luomaan uutta sosiaalista elämää. Jotkut uhriutuvat ja takertuvat vain niin kauan, kuin on joku keneen takertua.
Pöpimmät tapaukset alkavat stalkkereiksi.
Höpsis, se mitään romahda. Vaan etsii pikaisesti jonkun toisen naisen kehen takertua. Ei noille ole väliä kuka siinä rinnalla on, kunhan on joku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuli hetkellisesti tuollainen, vaikka olin vuosikausia toiminut toisin. Minä hautauduin hoitamaan vanhempia ja omat ystävät jäi. Samalla miehen aika lisääntyi ja hän löysi paljon uutta sisältöä. Tunsin itseni yksinäiseksi ja lisäksi pelkäsin uuden tekemisen olevan minua parempaa ja etenkin aloin tuntea, etten ole mitenkään erityinen hänelle. Sitä erityisyyttähän tuossakin mies tuntuu kaipaavan, että hän tuntisi sinun pitävän häntä spesiaalina ja että teillä olisi jotain omia juttuja.
Tapailin joskus tällaista miestä. Hän oli eronnut ja exänsä kanssa oli kaksi teini-ikäistä tytärtä, jotka pompottivat isäänsä aivan täysillä. Hän oli erittäin romanttinen, toi minulle kukkia lähes päivittäin, kirjoitti runoja, ylisti kauneuttani ja hyvää sydäntäni jne. Mies halusi naisystävän, jonka kanssa voi jakaa arjen. Minulle selvisi onneksi aika lyhyessä ajassa, että arjen jakaminen tarkoittaa sitä, että nainen tulee hoitamaan hänen kotiaan ja tekemään kaikki ikävät asiat. Yhdessäolon huippukohtia olivat ne kun istuttiin sohvalla yhdessä katsomassa telkkari tai parvekkeella katsomassa auringonlaskua. Sitten ne kiukuttelevat teinit tulivat kotiin huutamaan, ettei taaskaan ole mitään syötäväksi kelpaavaa ruokaa. Mies luikki silloin yksin saunomaan ja minä jäin kahden minulle tuntemattoman teinin vihan kohteeksi. Mies suuttui, kun tein katoamistempun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro miehelle avoimesti että juuri tuolla asenteella tapahtuu se mitä hän eniten pelkää: hän menettää sinut. Jos hän ymmärtää tämän hän on ehkä valmis yrittämään muutosta. Tue häntä hakeutumaan uusiin harrastuksiin ja hankkimaan jotain omaa sosiaalista elämää. Onko hänellä lapsuudessa hylkäämiskokemuksia? Vanhempien ero? Tai jatkuva pelko siitä? Hän tarvitsisi ehkä terapiaa oppiakseen tuntemaan itseään paremmin ja luottamaan siihen että voi elää onnellista elämää ihan ilman muiden apua.
Jos oikeasti uskot että hän saattaisi romahtaa, kannattaa ehkä ensin selvittää tarvitsisiko hän jotain ulkopuolista apua tähän asiaan liittyen ja hankkia sitä apua (jotenkin, en tiedä miten toiselle hankitaan apua) jo ennen kun jätät hänet.
Sen takia vaan ajattelin näin kun sana "romahtaa" on korvaani aika vahva, ja jos päästäisit hänet "romahtamaan", en usko että pääsisit hänestä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkemmin ajatellen minäkin olen laittanut kaikki kortit "meihin". Olen mies ja samassa tilanteessa siis sinun miehesi kanssa. Jos ero tulisi, niin ei mulla ole mitään. Lomat reissataan oman perheen kanssa. Töiden jälkeen ollaan vaan normaalisti kotona. Viikonloput menee milloin mitenkin. En kuitenkaan tapaa vanhoja kavereitani, kun ehkä kerran tai kaksi vuodessa.
Tosin en ole mikään roikkujakaan.
Enpä tiedä mitä tekisin eron jälkeen. Itsetunto ainakin olisi koetuksella, mutta eiköhän siitä selviäisi ajan kanssa. Meillä tosin lapsia.
Onko miehellä aiempia suhteita vai oletko ensimmäinen naisystävä ever?? Jos hänellä on ollut muita naisia ennen sinua niin veikkaan, että seurustelu on kaatunut juuri tuohon takertumiseen. Tai ollut ainakin yksi tekijä mikä on johtanut suhteen lopettamiseen. Teini-iässä on aikaa nysvätä poika- tai tyttöystävän kyljessä vaikka 24/7 mutta kahden kypsän aikuisen suhteessa ei ole tilaa liialliselle omistushalulle. Tuskinpa hän riehaantuu "romahtamaan" vaikka päättäisit suhteen, paitsi jos mies on osoittautunut epävakaaksi ja/tai aggressiiviseksi luonteeksi. Siinä tapauksessa suhteesta uloskävely voi ollakin aika kinkkinen juttu.. Mutta siihen on keinonsa sekä auttavat tahot, et ole yksin.
Kammottavaa, jätä toi mies. Jätä heti.
Mies ei voi olla sosiaalisesti kyvytön surkimus sillä hän käy palkkatöissä, omistaa muutaman ystävän ja osaa solmia seurustelusuhteita. Olisiko kyse enemmänkin henkisestä laiskuudesta tai viitsimättömyydestä hankkia vilkas sosiaalinen elämä. Siksi hän takertuu kumppaniin, jonka tulisi olla "yleinen viihdyttäjä" arjessa. Kun käytte jossain niin antaako mies sinun keskustella muidenkin kanssa vai haluaako hän täyden huomiosi aina ja kaikkialla? Jälkimmäinen vaihtoehto on jo aika hälyttävä merkki.
Uskallat sä. Ensin roudaat kaikki tärkeät paperisi veks pikkkuhiljaa vaikka työpaikalle. Sitten hoidat asunnon vuokraukset sun muut ja muutat ennen sitä kaikki yhteystietosi salaisiksi trafiin, maistraattiin ja postin osoitepalveluun. Sen jälkeen tilaat muuttoauton, muuttoavun ja siinä tilanteessa kerrot että se on loppu nyt ja kerrot syyksi roikkumisen, elämäsi rajoittamisen ja miehen ahdistavan takertumisen.. Ja numero estoon, ei tapaamisia.
Sinä et ole vastuussa kumppanistasi, hän on itse vastuussa elämästään. Puolison kontrollointi ei ole normaalia eikä parisuhteesi ole normaali vaan mies pyrkii rajoittamaan sua ja elämään kauttasi. Olosi ja asemasi vaan pahenevat jos jatkat tuossa suhteessa ja lopulta huomaat olevasi vanki.