Kokemuksia siitä, kun jälkikäteen on kiitollinen, ettei ottanut jotain miestä/naista

Minun kokemukseni on sellainen, että en alkanut seurustella miehen kanssa, joka olisi ehdottomasti halunnut edes kokeilla seurustelua kanssani, että josko minun tunteeni lisääntyisivät siinä. Minä en uskonut, että minulla heräisi enempää ihastuksen tunteita ajan kanssa, vaikka hän kaikin puolin mukava mies olikin. Parin vuoden päästä, kun seuraavan kerran näin tuota miestä, hän oli kohtalaisen vaikeasti invalidisoitunut aivoverenvuodon seurauksena. Olin surullinen hänen tilanteestaan, mutta kiitollinen siitä, että kuuntelin tunteitani. Mies oli hyvin menestynyt ammatillisesti ja suhteellisen varakas. Jos minä olisin alkanut seurustella hänen kanssaan, olisin ehkä juuri tuossa 1,5-2 vuoden kohdalla saattanut miettiä suhteen lopettamista ja sitten minä olisin ollut moraaliton ihminen, kun jätän toisen sairauden kohdatessa. Nykyisen mieheni kanssa meillä on 10 vuotta takana ja uskon hänen kanssaan jatkavani hamaan loppuun saakka, hyvinä ja huonoina aikoina.