Onko vanhempien/kotiolojen syytä, jos lapsi on koulukiusaaja?
Olen 2-luokkalaisen pojan äiti. Olen kuullut joskus poikani kertovan, miten ilkeästi jotkut luokkatoverit puhuvat toisilleen tai jopa kiusaavat toisiaan, sekä tytöt että pojat. Itsestäni äitinä tuntuisi ainakin pahalta, jos oma poikani olisi kiusaaja - oikeastaan yhtä pahalta kuin, jos hän olisi kiusattu. Itse ainakin ajattelisin tehneeni äitinä jotain väärin, jos oma poikani kiusaisi jotakuta. Tietääkseni ei kiusaa, toivon ainakin niin...
Mitä mieltä muut palstalaiset ovat? Onko kiusaaja kotikasvatuksen/kotiolojen tuote? Vai voiko joku ns. "syntyä" kiusaajaksi ilman, että kodilla/vanhemmilla olisi mitään vaikutusta asiaan?
Kommentit (12)
Voi hyvin syntyä kiusaajaksi. Mistäs se vuosituhantinen kiusauskierre muuten olisi saanut ollenkaan alkunsa, jos se riippuisi vain kotioloista.
Voinee johtua kotioloista, monellakin tapaa.
Lapsi saattaa olla niin hemmoteltu ja tottunut kotona saamaan/määräämään kaiken, ettei osaa sopeutua joukkoon. Kiusaa, koska ei siedä oman vuoronsa odottamista, kaverin onnistumista ja omaa epäonnistumista, pettymyksiä ylipäätään, sääntöjen noudattamista ja rajoittamista. Tällaisten vanhemmatkaan eivät tajua tai halua uskoa, että heidän murusensa käyttäytyy huonosti. He puolustelevat lastaan ja uskovat kaiken, mitä tämä sepittää. Ihmettelen, kuinka joku voi todellakin luulla, että koko koulun opettajat ja kaverit ovat hänen lastaan vastaan. Eikö yhtään soi kello, että voisiko se vika oikeasti olla lapsen käyttäytymisessä eikä kaikissa muissa.
Sitten toki voi olla niin huonot kotiolot, että lapsi oireilee niitä kiusaamalla muita.
Luonne tai temperamenttikin voi olla jo syntyessä sellainen, että vain ei o s a a olla toisten kanssa muuten kuin väärällä tavalla. Tai ei osaa lukea sosiaalisia tilanteita. Tai on sosiopaatti.
Toiset hakevat valtaa ja sosiaalista hyväksyntää ryhmässä kiusaamalla muita ja tekemällä nokkimisjärjestystä.
Onhan näitä syitä.
Olen tehnyt sijaisuuksia alakouluissa ja tosiaan järkyttynyt -joidenkin- pilttien kielenkäytöstä ja käytöksestä (tai käytöstavattomuudesta!).
Uskomatonta kieltä kuulee jo kahdeksanvuotiailta. Homotellaan, huoritellaan ja kiroillaan, käytetään pornosanastoa jne. Ti osata yhtään kunnioittaa toisia.
En ymmärrä, mistä näitä oikein sikiää? Eikö vanhempia HÄVETÄ moinen surkea jälkikasvu? Tai sitten nämä oppivat tuon kotoa?
On vanhempien syytä.
Pitäisi ottaa sellainen asenne, että kännykät ja pelit lähtee viikoksi jäähylle, jos ei osata käyttäytyä. Ja valehtelusta lähtee myös.
Usein näiden kiusaajien vanhemmilla on itselläänkin ongelmia, psyykkisiä tai älyllisiä. Miten muuten voi sallia moisen käytöksen tai jopa puolustella sitä?
Lukekaapa vaikka narsistin lapsesta kertomuksia netistä. Yllätyksiä löytyy.
Kyllä lapsi voi olla paha, vaikka perhe ja kasvatus on ihan normaaleja. Tästä on ollut keskustelua palstalla ennenkin. Lapsi ei aina ole viaton, on myös patologisia valehtelijoita, sosiopaatteja kiusaajina.
Lähes poikkeuksetta paskat kotiolot saavat lapsen purkamaan stressinsä heikompiin lapsiin.
Sitten on ne muutama tapaus, joilla päässä vippaa ihan aidosti, vaikka olisi miten hyvä koti.
Olen 45-vuotias. Järjestin yläasteen luokkamme luokkakokouksen taannoin. Yksi osallistujista pyysi meiltä muilta anteeksi, että hän oli ollut koulukiusaaja. Hän kertoi kotioloistaan. Ei meistä kukaan tiennyt silloin, miten kamalat kotiolot hänellä oli. Isä oli täysin narsisti.
Tämä ei kuitenkaan ole ainoa syy, miksi joku kiusaa. Kiusaaja voi olla lähtöisin myös ns. hyvästä perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Lähes poikkeuksetta paskat kotiolot saavat lapsen purkamaan stressinsä heikompiin lapsiin.
No ei todellakaan pidä paikkaansa, ja olisi kiva kun ette kaiken sen muun paskan lisäksi mitä ongelmaperheiden lapset joutuvat kestämään syyttäisi heitä myös kiusaamisesta. Siitä en sano mitään ovatko kiusaajia useammin vai harvemmin kuin normiperheiden lapset, mutta ehdottomasti ovat huomattavasti normiperheen lapsia haavoittuvampia ja siksi otollisia kiusauskohteita.
Oma kiusaamiseni lähti yhden tytön aloitteesta, jos näin voi sanoa. Hän on aikuisella iällä kertonut että siihen aikaan hänen vanhempansa kyllä olivat hyviä vanhempina. Mutta iltaisin tappelivat rajusti ja lopulta erosivat. Hän joutui sitten iltaisin tätä kuuntelemaan ennen nukkumaan menoa. Halusi sitten päivisin että jollain muullakin on yhtä huono olla kuin hänellä.
Onhan se ainakin jos jatkuu myös sen jälkeen kun on kiusaaminen on tullut vanhempien tietoon.
Joitkin "oireilevat" kotioloista kiusaamalla, jotkut tekevät sitä huvin vuoksi ja osa liittyy jo valmiiseen kiusaajajoukkoon. Syitä on monia.