Onko masentuneella oikeus tehdä lapsia?
Masennushan voi periytyä. Ja entä jos ei jaksakaan olla äiti. Ainakaan hyvä sellainen. Mutta onko siis oikeus tehdä lapsia jotka voivat periä masennuksen?
Kommentit (22)
On. Masentuneen lapset ovat lahja valtiolle, ne luovat monta työpaikkaa ja tuovat merkityksellisyyttä monien arkeen, kun pääsevät auttamaan vähäosaisia ja harjoittamaan laupeudentyötä.
En tiedä itsekään. T. Ajoittain masentunut
Kai siihen ”oikeus” on, mitään järkeä ei ole. Ainakaan siinä tapauksessa että mikään hoito ei auta ja masennus on kroonista. Jos on masennustaipumus mutta toipumisjaksoja elämässä, hyvät tukiverkot ja oma motivaatio elää masennuksesta huolimatta/sen kanssa, niin tilanne lapsen tulevaisuuden sihteen on jo parempi
Olen masentunut ja raskaana. Tuomitkaa
On "masentuneita" ja on masentuneita. - Luulen, että moni vakavasti (sairaalloisesti) masentunut ei itse pysty kuvittelemaan itseään "hankkimassa" lapsia. Mutta yleisemmin: Aika harva meistä olisi koskaan syntynyt, jos lapsien saamisen edellytyksenä olisi ollut riski siitä, että saatamme synnyinlahjanamme saada, jonkun sairauden tai alttiuden sairastusa, johonkin (vakavaan) sairauteen.
Vierailija kirjoitti:
Kai siihen ”oikeus” on, mitään järkeä ei ole. Ainakaan siinä tapauksessa että mikään hoito ei auta ja masennus on kroonista. Jos on masennustaipumus mutta toipumisjaksoja elämässä, hyvät tukiverkot ja oma motivaatio elää masennuksesta huolimatta/sen kanssa, niin tilanne lapsen tulevaisuuden sihteen on jo parempi
Joo. Pojasta polvi paranee ja yhteiskunnan sekä omien yhteisöjen tuki on mukana auttamassa. Länsimainen ydinperhemalli on suhteellisen uus ja aika absurdikin malli, laumaeläimiä ihmiset on aina olleet. Käsittelemättömät sosiaaliset ongelmat (masennuksen ilmentyessä oireena yhteisön ongelmista) eivät myöskään poistu sillä, että niiden oireilijat hiljaa kuolevat pois. Kaikilla on oikeus elää ja lisääntyä.
En kysellyt moraalipoliisien mielipiteitä. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Ei pitäisi olla. Miten masentunut luo hyvän kiintymyssuhteen? Vaarana on syntyä vaihteleva kiintymyssuhde, kun lapsen tarpeisiin ei vastata johdonmukaisesti.
Mistä masentunut kaivaa energian asettaa rajat ja pitää niistä kiinni, kun 3-vuotiaan eilen lempiruuaksi julistamansa ruoka on seuraavana päivänä ihan tyhmää, hän karkaa pöydästä ja käy kiljumaan jukurtin perään?
Millaisen kuvan maailmasta masentunut vanhempi antaa lapselleen? Tarkoitus kun on kasvattaa lapsia, jotka näkee asiat maailmassa mahdollisina.
Masentuneilla on myös madaltunut tunneäly. Nähdään jokainen tilanne omasta pahasta olosta käsin. ”En mene juhliin kun oon niin huonoa seuraa” eikä ajatella miltä juhlien emännästä peruminen tuntuu.
Masentunut. Sulla on mieletön työ taistella omia ajatuksia vastaan joka ikinen päivä. Lapsen etu ei ole syntyä sellaiselle vanhemmalle. Olet itsekäs, jos silti yrität lasta, ”koska mä haluun!” Jätä vanhemmuuden vaativa työ niille, joilla on henkisiä voimavaroja. Lapsen edun takia.
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi olla. Miten masentunut luo hyvän kiintymyssuhteen? Vaarana on syntyä vaihteleva kiintymyssuhde, kun lapsen tarpeisiin ei vastata johdonmukaisesti.
Mistä masentunut kaivaa energian asettaa rajat ja pitää niistä kiinni, kun 3-vuotiaan eilen lempiruuaksi julistamansa ruoka on seuraavana päivänä ihan tyhmää, hän karkaa pöydästä ja käy kiljumaan jukurtin perään?
Millaisen kuvan maailmasta masentunut vanhempi antaa lapselleen? Tarkoitus kun on kasvattaa lapsia, jotka näkee asiat maailmassa mahdollisina.
Masentuneilla on myös madaltunut tunneäly. Nähdään jokainen tilanne omasta pahasta olosta käsin. ”En mene juhliin kun oon niin huonoa seuraa” eikä ajatella miltä juhlien emännästä peruminen tuntuu.
Masentunut. Sulla on mieletön työ taistella omia ajatuksia vastaan joka ikinen päivä. Lapsen etu ei ole syntyä sellaiselle vanhemmalle. Olet itsekäs, jos silti yrität lasta, ”koska mä haluun!” Jätä vanhemmuuden vaativa työ niille, joilla on henkisiä voimavaroja. Lapsen edun takia.
Oikeasti? Kuvitteletko masentuneen aina elävän täysin yksikseen jossain muusta yhteiskunnasta irrallisessa kuplassa? Suurin osa ihmisistä harkitsee lasten hankintaa hyvin tarkasti monelta kantilta ennen kuin touhuun ryhtyy. Niin yleensä myös masentuneet tekevät.
Ei masennus ole jokaisella samantyyppistä ja samoin tavoin oirehtivaa. Ei masennus tarkoita sitä että olisi ilmeetön, että ei kykenisi iloon tai luomaan kiintymyssuhdetta. Jos raskaus on toivottu, voi suhde lapseen olla jopa intensiivisempi ja omistautuneempi kuin "tavallisella" terveellä äidillä.
Masentunut voi saada valtavasti energiaa, iloa ja toivoa kun on vuorovaikutuksessa pienen ihmisen kanssa, saa hellyttä ja tuntee rakkautta. Masentunut voi kokea että on vihdoin löytänyt elämälleen tarkoituksen kun on hyödyllinen ja tarpeellinen roolissaan vanhempana.
Minulla on muutaman kerran vuodessa masennusjakso. Olen tullut siihen tulokseen, että lapsia en hanki. Laiminlöisin hoidon noina masennuskausina aivan taatusti ja luultavasti katuisin lasten hankkimista. Hyvinä aikoina olisin varmasti hyvä ja empaattinen äiti, mutta se ei riitä kun on vastuussa elävästä ja kehittyvästä olennosta.
Keskustelun aloitus on absurdi. Keskimäärin diagnoosin jostain sairaudesta saaneet ihmiset ovat hyvin tietoisia tämän sairauden vaikutuksesta elämäänsä ja ottavat sen myös tekemissään ratkaisuissa huomioon.
Enemmän kuin masennusta sairastavien hankkimista lapsista, niin olisin itse huolissani siitä, kuinka huonosti moni mielenterveyttään hoitaa. Diagnoosien puuttumista pidetään jopa kunnia-asiana, vaikka oma käytös voisi olla hyvinkin oireellista. Se on huono asia, koska ilman asianmukaista hoitoa vointi ei yleensä ala itseksesi paranemaan.
Kyllä yhteiskunta hoitaa lapset, kun mamma masentuu.
Tässä keskustelussa on nyt kokonaan unohdettu masentuneet miehet. Myös isän masennuksella voi olla vaikutusta lapseen. Se ei silti ole miehenkään osalta varsinainen syy pidättäytyä lasten hankkimisesta, jos kokonaisuus muuten monelta osin on kunnossa. Elämä on arvaamatonta ja moni saattaa sairastua masennukseen nimittäin vasta lapset hankittuaan.
Lukekaa tämä wikipedia-lista. Masennuskin on yksi elämään kuuluvista ongelmiata eikä määritä sairastunutta sen enempää kuin muukaan sairaus.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Luettelo_tunnetuista_mielialahäiriöisis…
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yhteiskunta hoitaa lapset, kun mamma masentuu.
Eikö se olekin hienoa, että perheitä nykyisin pyritään tukemaan? Lasten huostaanotto olisi paljon kalliimpi ratkaisu, kuin jossain tietyssä elämänvaiheessa perheelle kohdistettu lisäapu vanhempien jaksamisen tueksi.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Luettelo_tunnetuista_mielialahäiriöisis…
Uusi linkkiyritys vielä :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi olla. Miten masentunut luo hyvän kiintymyssuhteen? Vaarana on syntyä vaihteleva kiintymyssuhde, kun lapsen tarpeisiin ei vastata johdonmukaisesti.
Mistä masentunut kaivaa energian asettaa rajat ja pitää niistä kiinni, kun 3-vuotiaan eilen lempiruuaksi julistamansa ruoka on seuraavana päivänä ihan tyhmää, hän karkaa pöydästä ja käy kiljumaan jukurtin perään?
Millaisen kuvan maailmasta masentunut vanhempi antaa lapselleen? Tarkoitus kun on kasvattaa lapsia, jotka näkee asiat maailmassa mahdollisina.
Masentuneilla on myös madaltunut tunneäly. Nähdään jokainen tilanne omasta pahasta olosta käsin. ”En mene juhliin kun oon niin huonoa seuraa” eikä ajatella miltä juhlien emännästä peruminen tuntuu.
Masentunut. Sulla on mieletön työ taistella omia ajatuksia vastaan joka ikinen päivä. Lapsen etu ei ole syntyä sellaiselle vanhemmalle. Olet itsekäs, jos silti yrität lasta, ”koska mä haluun!” Jätä vanhemmuuden vaativa työ niille, joilla on henkisiä voimavaroja. Lapsen edun takia.
Oikeasti? Kuvitteletko masentuneen aina elävän täysin yksikseen jossain muusta yhteiskunnasta irrallisessa kuplassa? Suurin osa ihmisistä harkitsee lasten hankintaa hyvin tarkasti monelta kantilta ennen kuin touhuun ryhtyy. Niin yleensä myös masentuneet tekevät.
Millasia kokemuksia sulla on masentuneista vanhemmista? Läheiseni ovat molemmat masentuneita vanhempia. Kumpikaan ei tee ruokaa eivätkä poistu kotoa. Käyn hakemassa heidän lapset ulos kevätpäivisin, joka on vanhemmille erityisen raskasta aikaa kun pitäisi olla niin iloista ja tasapainoista ja virkeää taas valoisalla. Masenutunut ihminen, joka kykenee hädintuskin kaupassa käymään ja vesilasin pöydältä nostamaan ei todellakaan tulisi hankkia lasta.
Aloitus ei ollut "kannattaako välillä alakuloisen ihmisen hankkia lasta?"
Ei tulisi olla oikeutta. Mutta kun itsekkäästi minä-minä-minä maailmassa kaikkea halutaan. Ihan sama mitkä on realistiset kyvyt kasvattaa tasapainoisia ja omassa elämässään mt-ongelmia välttäviä lapsia.
Ei ole oikeuksia. Ei ole myöskään oikeuksia henkilöllä, joka tekee tälläisiä kysymyksiä.