Lue keskustelun säännöt.
Mummolan muistot lapsuudestani on ihaninta
14.04.2018 |
mitä tiedän.
Lämpimät kesät, keitto kiehumassa ja mummo halaa. Uimaranta ja aurinkoa, siskonpedit lattialla.
Pihasauna, pakkashöyryt ja narskuva lumi.
Serkkujen kanssa oltiin paljon lomilla mummolassa. Talvella ja kesällä. Ja ei koskaan ole jäänyt itselleni mieltä, että olisin ollut vaivoiksi ja rasite.
Ei taida nykyään lapset saada samaa hienoa lämpöistä kokemusta. Ainakaan jos tämän palstan kommentit on tosia.
Kommentit (28)
Minä sain kokea harmoniset lomat maalla mummolassa.
Olen nyt kerrostalomummo, mutta pojan tyttäreni viihtyy luonani.
Täyttää pian 14 vuotta. Leivomne ja laitamme ruokaa. On sanonut, että haluaa olla samanlainen mummo aikanaan omille lapsenlapsi -lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ei ole omalla lapsellani maalaistalomummulaa monine eläimineen kuten minulla oli :(
Ei se lapsi niitä eläimiä osaa kaivata, vaan tärkeintä on isovanhempien läsnäolo. Ihan yhtä hyvät mummolamuistot voi jäädä kerrostalomummolta, jonka kanssa voi taas tehdä erilaisia asioita.
Minä ja isosiskoni saimme kokea lapsuuden lomat maalla asuvien isovanhempiemme luona, mutta nuoremmat sisarukseni eivät sitä juuri ehtineet kokea, ainakaan samalla tavalla, koska isoäitimme kuoli.
Paljon ihania muistoja on noista lomista: kesäpäivät niityillä ja pellonpientareilla, iltakävelyt metsätiellä käen kukkuessa, aurinkoiset pakkaspäivät, jääkiteiset porstuan ikkunat talvi-iltoina, kun menimme pihan poikki saunaan. Olen kiitollinen noista kokemuksista.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Maaseudun mummola on jäänyt ihanana lapsuusaikana mieleen. Jotkin muistikuvat ovat hyvin selviä vielä 40 vuoden jälkeenkin, kuten esimerkiksi isoisä verkoilta tulossa hassuissa vaatteissa tai mummo huivi päässä pyykkiä laiturilla pesemässä - kissan kanssa tottakai! Siihen aikaan heillä oli vielä ruskeat hiukset, sitten harmaat ja nyt heitä ei enää olekaan. Niin se aika kuluu ja ajat ja sukupolvet vaihtuu.
Oi muistan, tulipas nostalginen olo.
Aamulla herättiin varhain ja menimme mummin kanssa lypsämään ja keräämään kananmunat. Leikimme ladossa ja kiipeilimme puissa. Aamiaiseksi syötiin marjoja, omenoita ja oman maan porkkanoita. Mummulan koirat olivat luonnollisesti mukana kaikessa. Pyöräiltiin rannalle uimaan ja siellä saattoi vierähtää koko päivä. Me "vanhat" 6-7v siskokset vahdimme nuorempia 3-vuotiaita serkkuja. Vanhempi veli pääsi "miesten hommiin" traktoria ajamaan. Kesäisin sisällä maltoimme käydä juuri ja juuri ruokailemassa ja taas mentiin. Illalla pelasimme papan opettamia korttipelejä ja joimme kattista (kattilassa keitettyä kaakaota) Sitten tehtiin siskonpeti ja mummu luki sadun. Oi kun on ikävä noita aikoja :,) Ei käy kateeksi nykyajan älypuhelin-sukupolvea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan Marie-keksit mummolassa pihalla viltillä maaten ja omaa mehua juoden. Silloin ne jotenkin maistuivat niin hyviltä mutta nyt kun mummu on edesmennyt niin Marie-keksit , ne maistuvat pahvilta :( Se niinsanottu taika on kadonnut.
Muistan iltapäiväkahvit pihakeinussa. Nauravainen karjalaismummu. Ihanat muistot. Isoisoäitikin oli elossa kun olin jo yli 20v. Omille lapsille samanlaista mummulaa ei ollut mutta toivon että vastaavasti saivat paremman lapsuuden kuin minä. Ja toivon että voin tarjota heidän lapsilleen sen ihanan mummolan.
Niin. Ei ole omalla lapsellani maalaistalomummulaa monine eläimineen kuten minulla oli :(